ELÄMÄÄ TYKKIMÄEN PYÖRTEISSÄ

Sivut avattu 28.11.06.

Monia ihmisiä kiehtoo se, minkälaista on toimia huvipuiston palveluksessa? Nyt kertoilen hieman omista kokemuksistani 2000-luvun elämästä Tykkimäen huvipuistossa.

Kuinka kaikki alkoi

Kaikki alkoi aikanaan siitä, kun eksyin eräänä talvisena aamuna Kouvola-talolle Tykkimäen työnhaku tilaisuuteen. Sali oli jo täynnä ihmisiä ja ajattelin mielessäni mahdollisuuksia päästä sinne töihin. Kotona sitten täyttelin lomaketta ja noin kuukauden kuluttua sain kirjeen jossa minut pyydettiin Tykkimäelle haastatteluun. Huhtikuussa sain sitten iloisen ilmoituksen, että minut on valittu töihin huvilaitteille. Toukokuun alussa alkoivat sitten koulutustilaisuudet. Ensimmäisenä oli vuorossa alkusammutuskoulutus, joka tuntui lähinnä leikiltä vaahtosammuttimen kanssa. Tämän jälkeen alkoi laitehenkilökunnan koulutus, jossa käytiin läpi lähinnä työsuhde- ja asiakaspalvelukoulutusta sekä muut yleiset asiat. Viimeisenä oli vuorossa muutaman tunnin koulutus ajolaitteilla, joita kaikkia ei sillä kertaa kuitenkaan voitu ajaa sateen vuoksi.

Työpäivä

Toukokuun lähestyessä loppuaan alkoi minun työhistoriani puistossa. Ensimmäinen päivä oli melkoista häsläystä. Pelkästään aamun koeajossa laitteen vaunu jäi radalle. Kuitenkin ensimmäisen viikon aikana oppii nopeasti talon tavoille. Kerron lopussa millaisia ominaisuuksia ihmisellä on työssä oltava ja millaisia hankalia tilanteita saattaa vastaan tulla. Normaali työpäivä alkaa yleensä sillä, että paikan päälle tultuani näen jo suurin piirtein väen määrästä kuinka kiireinen päivä on tulossa. Vaihdettua univormun päälleni, vietyäni eväät jääkaappiin tarkistan ilmoitustaululta, ettei laitetta, joka oli itselleni alun perin työpisteeksi ilmoitettu, ole vaihdettu toiseen laitteeseen, esimerkiksi laitteeseen tulleen vian tai sateisen päivän vuoksi. Tästä samasta listasta näen myös sen, mille laitteelle siirryn jos päivän aikana alkaa sataa vettä. Työpisteen sijainnin tarkistettuani nappaan kopin avaimen kaapista ja suuntaan laitteelle. Ensimmäiseksi tarkastan, että ajopäiväkirja on kuitattu; jollei kirjaa ole kuitattu laitetta ei saa alkaa ajaa. Sitten kierrän laitteen ympäri ja tarkistan, että puomit ja kaaret ovat kiinni. Koeajan laitteen ja merkitsen ”tuloksen” ylös. Puisto aukeaa normaalisti klo 12.00, ja siihen mennessä on kaiken oltava valmista. Itse työ on yksinkertaisimmillaan helppoa: tarkistan rannekkeen tai otan lipun, mittaan asiakkaan pituuden jos se on tarpeen. Tämän jälkeen päästän asiakkaat laitteeseen sisään ja tarkistan että turvakaaret ovat kiinni. Sitten olenkin jo valmis aloittamaan laitteen ajon. Ajon päättyessä pysäytän laitteen ja päästän asiakkaat laitteesta ulos. Kierros toistuu monen monta kertaa päivän aikana, jolloin se pikkuhiljaa muuttuu nopeasti rutiiniksi. Kuten uskoa saattaa, tähänkin rutiiniin on olemassa 1001 poikkeusta riippuen laitteesta ja yllättävistä tilanteista. Tavallisen 8 tunnin työpäivän aikana on kolme taukoa: 15, 30 ja 15 minuuttia. Tällöin tauottaja tuuraa tauon ajan laitteella. Tauottajana on yleensä vanhempi laitekuljettaja, mutta myös uudet kuskit voivat tauottaa opittuaan talon tavoille. Tykkimäellä ei ole vastaavaa hierarkiaa kuin Linnanmäellä, vaan olemme kaikki ”tasa-arvoisia” aina toimitusjohtajasta siistijään asti. Tykkimäen laitteet on jaettu kuuteen laiteryhmään, joissa kussakin on viisi tauotettavaa. Esimerkiksi laiteryhmä II:een kuuluvat laitteet ovat: Calypso, Autorata, Kouvola-karuselli, Jummi Jammi ja Yllätysten talo. Suurin osa kesästä ollaan omassa ryhmässä, mutta usein kuitenkin tulee oltua myös muilla laitteilla. Tykkimäellä uudet kuljettajat eivät joudu koko kesäksi lastenlaitteille. Monet lastenlaitteet ovat mukavampia ajaa kuin isommat laitteet. Laitteita ei vaihdeta kesken päivän, ellei oma laite hajoa. Viimein kahdeksalta tulee kuulutus "Hyvät vieraat, Tykkimäen huvipuisto suljetaan. Toivomme että olette viihtyneet ja tervetuloa uudestaan." Tällöin laite suljetaan eli virrat kytketään laitteesta pois päältä ja suljetaan ovet ja ikkunat. Tämän jälkeen olenkin valmis palauttamaan kopin avaimen ja vaihtamaan vaatteet ja sitten ei muuta kuin kotiinpäin Työpäivät jakautuvat normaalisti niin, että ensin on neljä päivää työtä, jonka jälkeen on kaksi päivää vapaata. Merkittyihin työvuoroihin saattaa kuitenkin tulla joitain poikkeuksia.

Missä henkilökunta ruokailee?

Itse syön todella harvoin puiston ruokapaikoissa, poikkeuksina ovat Kusti Cafe ja tauotuspäivinä joskus Raveliini. Tavallisesti kuitenkin menen henkilökunnan ”kahvioon” syömään omia eväitä. Pääsyy miksi en syö puiston omissa ravintoloissa johtuu siitä, ettei jonoja saa ohittaa vaikka itsellään olisi käytettävissä ainoastaan 30 minuutin ruokatauko. Olen kerran jonottaessani ruokaa palannut myöhässä tauolta.

Laite hajoaa, mitä teen?

Yleensä kun laite hajoaa, niin usein se tulee itse alas tai takaisin lähtöasemalle. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, esimerkiksi Pilvenpyörän kanssa, että sen joutuu ajamaan manuaalisesti alas, koska se ei pyöri. Jos laite ei tule itsestään alas pyydetään laitemies paikalle, ja he tarkistavat onko laite edelleen ajokunnossa vai joudutaanko se sulkemaan tietyksi ajaksi korjauksen vuoksi. Joissakin laitteissa -kuten Pikajunassa -on mahdollista, että laite jää seisomaan radalleen. Tällöin ei auta muu kuin rauhoitella ihmisiä. Joskus saattaa käydä niin, ettei laite käynnisty enää ollenkaan, mikä on helpoin ongelmatilanne Kun huoltomies aloittaa korjaamisen, vien huoltotyö kyltin ulos. Kenttäpäällikkö tulee yleensä paikalle nopeasti ja päättää jäänkö odottamaan korjausten valmistumista vai siirrynkö johonkin toiseen laitteeseen.

Asiakaspalvelua hankalissa tilanteissa

Yleisimmät ongelmatilanteet syntyvät kuin lapsi on muutaman sentin liian lyhyt, jos asiakkaat ovat päihtyneitä, tai heille on muuten vain sattunut huono päivä. Myös ylihuolehtivaisista vanhemmista saattaa joskus olla ongelmia. Lapsen ollessa muutaman sentin liian lyhyt alkavat ongelmat, joita kohtaan puistossa päivittäin. Oma linjani pituusrajoihin on se, että jos lapsi on sentinkin alle pituusrajan, ei hän laitteeseen pääse. Ongelmana toisinaan ovat kuskit, jotka ovat epähuomiossa päästäneet alamittaisen lapsen toiseen laitteeseen, jossa on sama vaadittava pituusraja, lapsen, jonka pituus on alle laitteen turvarajan. Tällaista kuitenkin sattuu välillä kaikille. Tämän seurauksena hankalia tilanteita tulee kun asiakas tämän jälkeen tulee sanomaan minulle, että ”kun pääsin tuohon toiseenkin laitteeseen jossa on sama pituusraja kuin tässä laitteessa, niin miksi en pääse tähän??!!”. Ongelmia aiheuttaa myös se, jos lipunmyyjä on vahingossa myynyt asiakkaalle vääränlaisen lipun. Tällöin joudun pyytämään asiakasta menemään vaihtamaan lipun, ennen kuin voin hänet päästää laitteeseen. Ikävämpiä ongelmatilanteita ovat ne 10–14 -vuotiaat jotka kivenkovaan väittävät olevansa 15 -vuotiaita, tai vielä pahempaa -heidän vanhempansa väittävät niin. Joskus kun näkee jo päältä päin, että hyvä jos lapsi on edes 12-vuotias. Päihtyneet eivät onneksi ole Tykkimäellä suuri ongelma. Tähän lienee syynä se, että puisto sijaitsee kohtuullisen kaukana keskustasta. Päihtyneitä ei myöskään päästetä laitteisiin. Ylihuolehtivaiset vanhemmat ovat toisinaan melko hankalia. Kun oma lapsi alkaa itkeä laitteessa, olisi laite saatava välittömästi pysähtymään. Tämä saattaa kuitenkin viedä paljon aikaa ja muut jonossa olijat eivät tietenkään pidä siitä, että heidän laitteeseen jonotusaikansa pitenee. Monet asiakkaat valittavat asioista, joille käytännössä itse en voi mitään tehdä. Tällaisia asioita saattavat olla esimerkiksi puiston hinnat ja laitteiden pituusrajat. Tällöin ei muu auta kuin pitää pää kylmänä ja selittää miten asiat ovat.

Porttikiellot

Itse en siedä yhtään huonoa käytöstä, kuten sylkemistä tai jonossa etuilua. Tällöin huomautan asiakkaalle ensimmäiseksi kohteliaasti heidän käyttäytymisestään. Jos tämä ei auta, joudun antamaan hänelle laitteeseen pahimmassa tapauksessa porttikiellon. Päihtyneet asiakkaat saavat tämän porttikiellon automaattisesti. Eräänä kesäpäivänä Pilvenpyörässä kävi sellainen tilanne, että muksut keksivät alkaa potkia kenkiään jonoa kohti. Tällöin itselläni välähti; näin parin järjestyksenvalvojan partioivan laitteeni lähellä ja huikkasin heidät paikalle. Ilmoitin, mikä on tilanne ja järjestyksenvalvojat veivät kengät löytötavaratoimistoon. Ei näkynyt niitä muksuja enää sen jälkeen.

Mitä huvipuistotyössä vaaditaan?

Kuten missä tahansa asiakaspalvelutyössä, on työntekijän oltava rehellinen, luotettava ja ystävällinen, vaikka miten tekisi välillä mieli puhua suunsa puhtaaksi. Kielitaito on myös hyödyksi, varsinkin venäjää olisi hyvä osata. On aika hankalaa selittää asiakkaalle miksi lapsi ei pääse kyytiin, jos hän ei ymmärrä sanaakaan siitä mitä yrität hänelle kertoa. Laitteissa työskennellessä pitää osata myös tehdä nopeita päätöksiä, olla tarvittaessa tiukka ja uskallettava sanoa EI päihtyneille. Sinun pitää pystyä myös kestämään Suomen suven ihanat kelit; alkukesä kylmää, kosteaa ja hiljaista, sekä loppukesä paahdetta ja ruuhkia. Kun istuu kahdeksan tuntia kuumassa pätsissä vanhan tuulettimen pyörittäessä kuumaa ilmaa ja takana pleksiseinä, jota aurinko kuumasti porottaa, niin silloin tietää kyllä tehneensä töitä. Käyskentely kahdeksan tuntia valvomassa lasten ajoa kuumalla asvaltilla voi olla yllättävänkin rankkaa työtä. Jos sataa, kuivataan asiakkaalle laitteen penkit. Kokoajan tulee kuitenkin muistaa hoitaa työ hymyssä suin ja tarkkana. Jos tästä huvipuiston opin ahjosta selviät, sinusta tulee vielä terästä, mutta muista, sekään ei saa tylsyä.

Elämää kulissien takana

Tykkimäellä ei pahemmin keppostella henkilökunnan keskuudessa. Joitain pieniä jippoja on tehty, mutta harvoin. Kesäkauden mittaan on paljon tapahtumia henkilökunnan kesken, jotka ovat enemmän tai vähemmän kosteita, kuten tsemppi-illat. Lisäksi porukka viettää vapaa-aikansa usein joko Kouvolan Onnelassa (keskiviikot), tai Virtasessa (tsemppi-iltojen jatkot). Näiden lisäksi on paljon illanistujaisia. Järjestyksenvalvojat pitävät omia sauna-iltoja. Yleisesti tykkimäkeläiset ovat tiivis porukka. Kovat työolosuhteet ja huumori saavat aikaan kesän mittaan erittäin hyvän me-hengen, joka osaltaan aiheuttaa sen, että suurin osa vanhoista työntekijöistä jatkaa työtä siellä vuosi vuoden jälkeen. Mitä pidemmälle syksy etenee ja mitä enemmän Tykkimäki-rusketus hälvenee, sitä enemmän huvipuistotyötä ja siellä työskenteleviä ihmisiä jää kaipaamaan.

Pääsivulle