etusivu huvipuistot teemapuistot tivolit lakkautetut tietoja
uutiset artikkelit

KESÄNI LINNANMÄELLÄ VUOSINA 1989-2001

Linnanmäen Breakdance

Minulta on usein kysytty, kuinka pääsin Linnanmäelle kesätöihin. Omalla kohdallani se oli pelkkää tuuria. Oli kesäkuu vuonna 1989, olin silloin 15 v ja kesätöitä oli "pakko" saada. Soittelimme kaverini kanssa kaikkia mahdollisia sekä mahdottomia paikkoja läpi. Ajatus Linnanmäestä kuului silloin jälkimmäiseen kategoriaan. Jo pelkästään se, että olisin päässyt töihin mihinkään ollessani 15 v, tuntui mahdottomalta.  Kun siis soitimme Lintsille, meiltä kysyttiin, haluaisimmeko peli vai kahvilapuolelle. Arvata saattaa, minkä 15-kesäinen valitsee. Kävin haastattelussa pelipuolella ja siitä alkoi ensimmäinen kesäni huvipuistotyöntekijänä. Kun tätä tarinaani kirjoitan, tulee pitää mielessä, että aloitan ihan alusta eli siitä kun olin vielä itse lapsi (tosin kaverini varmaan sanoisivat, että niin se asia on edelleenkin...)

Kesä 1989, pelipuoli

Ensimmäinen päiväni lähti käyntiin muistaakseni Narunvedosta. Huh, mikä homma, siinä piti muistaa kaikki miljoonat tavarat, missä mikäkin oli ja sitten ne piti vielä nopeasti antaa asiakkaalle. Ajan kuluessa se oli ihan kivaa, kun oppi kaikki, mutta se alku! Ehdottomasti paras homma pelipuolella oli Derby, hevospeli jossa vieritetään palloja ja kisataan siitä, mikä heppa voittaa. Olen aina halunnut tuoda itseäni esille; derbyssä se onnistuu hyvin, koska siellä saa, tai oikeammin joutuu, puhumaan mikrofoniin.

Kokonaisuutena en pelipuolesta pitänyt, koska sieltä puuttui ainakin vielä kesällä -89 hyvä yhteishenki. Tässä on toki hyvä muistaa se, että olin itse silloin vielä lapsi ja kyseessä oli ensimmäinen työpaikkani. Historiani pelipuolella päättyi kuitenkin tähän ensimmäiseen kesään

Kesät 1990 - 2001, kenttäosasto

Kesän -90 alussa soitin kenttäpäällikölle ja kysyin, ottaisiko hän minut kentälle töihin. Kävin jälleen, yllätys yllätys, työhaastattelussa Lintsillä. Seuraavalla viikolla aloitin työt ylpeänä kentän työntekijän, laitevahtimestarina..

Ensimmäiset kaksi viikkoa kentällä olivat suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Pääsin laitevahtimestariksi Polypiin. Sen ajan vietin silloisen laitteen koneenkäyttäjä J.S kanssa. Kun luette tätä tarinaa pidemmälle eteenpäin, tulette huomaamaan, kuinka Lintsi onneksi on muuttunut tuosta ajasta. Se äijä oli minua kohtaan aivan kohtuuton. Kaikki työt piti hoitaa moitteettomasti ja NOPEASTI. Kun olin esimerkiksi päästämässä ihmisiä pois vaunusta, jonka puomi oli jäänyt kiinni, olisi samalla sekunnilla pitänyt jo päästää seuraavat sisään. Polypissa on vielä sellainen hauska juttu, että sieltä löytyy sellainen vähemmän hauska äänimerkki, jolla laitteen koneenkäyttäjä voi herättää vahtimestarin huomion, jos vahtimestari ei jotain asiaa satu huomaamaan. Tuona aikana ainakin minusta tuntui, että tuo äänimerkki soi tauotta. Arvatkaapas miltä tuntui, kun esimerkiksi eräs asiakas oli ystävällisesti tuonut jäätelön laitteeseen, enkä huomannut sitä. Koneenkäyttäjä tuli luokseni ja uhkasi mennä kantelemaan tästä pomolle. Siinä ja useaan kertaan sen kesän aikana tuli mieleeni, että taitaapa jäädä tämä viimeiseksi kesäkseni Lintsillä. Se kesä opetti minulle monta asiaa ja yksi asia, jonka silloin päätin, oli, että jos minusta joskus tulee koneenkäyttäjä, niin yhtä ylimielisesti en alaisiani kohtele.

Tässä kohdassa on ehkä syytä kertoa vähän Lintsin kenttäosaston hierarkiasta. Laitteen koneenkäyttäjä on laitteen esimies; hän päättää niin ikä-, kuin pituusrajoitustenkin soveltamisesta ja on vastuussa kaikesta, mitä laitteessa tapahtuu ajon aikana, sekä muista hankalista asioista joita saattaa tulla esille ennen, kun matka pääsee alkamaan.

Tästä pääsin pikkuhiljaa ajelemaan lastenlaitteita, ensimmäinen lastenlaite jossa olin oli Meteoriitti. Työ siinä oli aluksi ihan mukavaa, koska siinä ei ollut jotakuta toista henkilöä huutamassa kokoajan.

Työ nuorelle ihmiselle on rankka paikka, koska kun ajat laitteita oli kysymyksessä sitten iso kone tai lastenlaite niin vastuu on suuri, vastaat kaikesta mitä teet tai jätät tekemättä. Jos laitteessa tapahtuu jotakin niin SINÄ olet se jolta kysytään ensimmäisenä, mitä tapahtui, mitä teit ja miksi? ja silloin on syytä löytyä näihin kaikkiin kysymyksiin vastaus. Omalle kohdalleni ei onneksi näinä 13 kesänä sattunut mitään. Muutaman kerran sydän hyppäsi kyllä kurkkuun esim. olin ajamassa Rainbowta ja sinne tuli lapsi joka oli sen 140 cm, joten hän pääsi laitteeseen kyytiin ilman vanhempia. Hän oli kuitenkin sen verran heiveröinen, että katsoin tosi tarkkaan sen minne hän menee istumaan ja mitä matkan aikana tapahtuu. Olin ajanut laitteen kerran ympäri ja näin kun tämä lapsi alkaa valumaan puomin alta ja saman tien pysäytin laitteen ja sain hänet ulos ehjänä ja hieman pelästyneenä. Siinä oli kieltämättä ihan mukavaa alkaa itsellään ajamaan sitä laitetta sen jälkeen. Seuraavaksi menin Panoramaan ja tämä samainen lapsukainen tuli sinne ja jo naureskeli, että kylläpäs oli kova kyyti. Itse sitä oli suurin piirtein kauhusta jäykkänä, mutta eihän sitä toki voinut mitään ulospäin näyttää.

Tästä päästäänkin miellyttävästi turvallisuuskysymykseen. Tämän päivän suurimpia tappelunaiheita on laitteiden pituusrajat (huom! huom! jättäkää ne 150 cm:n korkokengät pois!). Ymmärrän sen tosi hyvin, että jos vanhemmat tuovat lapsensa, ehkä pitkänkin matkan takaa kerran vuodessa Lintsille pitämään hauskaa, niin he haluavat myös, että lapsella on hauskaa eikä mitään itkuista päivää. Tässä kohdassa pääsemme siihen niin monesti tulkinnalliseen kysymykseen pituusrajoista. Pituusrajoista on laitteen koneenkäyttäjällä lupa joustaa muutaman sentin (jos itse saisin päättää, en joustaisi milliäkään ihan turvallisuuden vuoksi, ei siksi, että haluan pilata jonkun lapsen ikimuistoisen päivän) ja välillä näistä senteistä asiakkaat menevät jopa keskustelemaan pomon kanssa. Syy miksi koneenkäyttäjät eivät mielellään halua joustaa paljoa on se, että vastuu on viimekädessä kuskin VAIKKA asiakas sanoo ottavansa vastuun lapsestaan.

Lastenlaitteissa aiheutuu usein vaaratilanteita aikuisten liian huolehtimisen johdosta; kun Pikku-Matti alkaa itkemään kyydissä, tulee aikuiselle niin suuri hätä, että on aivan pakko lähteä pelastamaan omaa lapsukaistaan laitteesta. Turvallisuudesta ei tämä aikuinen välitä ollenkaan, vaan kiipeää rohkeasti aitojen yli, vaikka laite on liikkeellä ja ryntää pelastamaan lastaan. Se on toki ymmärrettävää, että kun oma lapsi on kysymyksessä, tehdään vaikka mitä, ettei vain sattuisi mitään. Todellisuudessa on suurempi riski, että silloin sattuu jotakin: lapsi saattaa pelästyä entisestään tai aikuinen saattaa kaatua kun hän lähtee kiipeämään liikkuvaan laitteeseen. Yleensä vahtimestari on kuitenkin huomannut tilanteen ja ehtii onneksi pysäyttämään laitteen. Eli pidetään kaikki siitä turvallisuudesta huolta, niin vältytään suurilta ja pieniltä tapaturmilta.

Tyypillinen työpäivä kenttäosastolla

Aamurutiini on muodostunut melko muuttumattomaksi ainakin itselläni. Noin tuntia ennen puiston aukeamista alkaa työnjako, jonka jälkeen vaihdetaan työvaatteet ylle. Lippuboksi viedään laitteeseen. Kun tämä on tehty, matka jatkuu kohti Linnangrilliä jossa nautitaan vielä aamun viimeisistä rauhallisista hetkistä kahvia tai limpparia juoden. Kun kello lähenee 12.45:ttä (jos puisto aukeaa klo 13), alkaa laahustaminen kohti omaa työpaikkaa.

Ensimmäiseksi laitteella tarkastetaan, onko laitemies kuitannut ajopäiväkirjan ja edellisen käyttäjän kommentit laitteen kunnosta. Jos kuittausta ei ole tehty, ei laitetta saa käynnistää. Soitetaan paikalle laitemies ja hän tarkastaa, että laite on ajokunnossa. Jos ajopäiväkirja on kunnossa, kierretään laite ja katsotaan, ettei ole mitään estettä laitteen koeajolle. Tässä koeajossa ei saa olla kyydissä sen enempää asiakkaita kun henkilökuntaakaan. Laitteiden koeajot ajetaan aina manuaalisesti, jos laitteen pystyy ajamaan manuaalisesti (esim. Breackdance ). Tämän jälkeen ollaan valmiita aloittamaan työpäivä.

Illan loppurutiineihin kuuluu se, että viimeiset ajot laitteissa lähtevät yleensä klo 21.55 muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. car-rata klo 21.45, Helsinkipyörä 21.45, Hurjakuru 21.45, Vonkaputous 21.45 jne.) Kun olet viimeisen ajon ajanut, kierrät laitteen ja katsot ettei laitteessa ole mitään pudonneita tavaroita ym. Kun tämä on tehty, käyt täyttämässä ajopäiväkirjan, johon kirjataan laitteiden viat niin pienemmät kuin suuremmatkin. Sitten odotat vielä sitä vapauttavaa kuulutusta: "Arvoisa yleisö, nyt on tullut aika sulkea huvipuisto. Me toivotamme teille kaikille hyvää yötä" och samma på svenka. "Ärade gäster, nu är det tids att stänga nöjesparken. Vi önskar er alla god natt!"

Työpäivien kesto

Yleensä työskennellään aukioloaikojen puitteissa. Työpäivä on alkukesänä kuudesta yhdeksään tuntia ja heinä ja elokuussa kymmenen tuntia. Jokainen voi hyvin arvata miltä tuntuu, kun on tehnyt kymmentuntisia päiviä putkeen  esim. kuusi päivää, jonka jälkeen on pari vapaata ja jälleen viisi päivää töitä. Sitä on kieltämättä vähän hajalla. Se Linnanmäen työssä on etuna, ettei sinne todellakaan tarvitse mennä jo aamulla kello seitsemän. Aukioloaikoja on pidennetty viimevuosina tosi paljon. Saa nähdä päästäänkö meillä samaan kuin Ruotsissa jossa puisto on auki klo 12-24.

Hyviä ja huonoja puolia Lintsin työssä

Hyviä puolia löytyy paljon. Paras kuitenkin on se, että sieltä saa paljon ystäviä ja harvoin joutuu olemaan yksin. Jos asiakkaat ovat mukavia ja päivä sujuu muutenkin hyvin, on fiilis mahtava. Saa tehdä töitä ulkona ja ainakin omalla kohdallani tulen aina kaipaamaan Lintsin duunia. Siitä muodostuu elämäntapa, ei siis pelkästään työ. Saa olla tekemisissä monien erilaisten ihmisten kanssa, työ on haasteellista sekä vastuullista, ja on hienoa, että sinulle on luovutettu niin suuri vastuu, että saat ajaa esim. isoja koneita (kuinka tuo tapahtuu palaan asiaan myöhemmin).

Huonoja puoliakin toki löytyy. Aikaisemmin mainitsin hyvinä puolina vastuun, mutta samalla se on myös stressaavaa. Sinun täytyy olla todella skarppina koko ajan, ettei mitään pääse sattumaan. Joudut vahtimaan kaikkia ja kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu, sinun pitää aina olla varma tekemisistäsi. Huonoina puolina voisin myös mainita välillä pomojen käyttäytymisen. Olin muutama kesä sitten Polypissa sekä vahtimestarina, että koneenkäyttäjänä. Asiakas tuli sanomaan minulle, että toisella puolella seisoi lapsi aidan sisäpuolella. Ilman muuta lähdin katsomaan mitä siellä takana tapahtui, ja voiko laitteen laittaa päälle. Meidän pomomme oli kuitenkin istuskelemassa viereisessä kahvilassa ja huomasi minun kiertävän laitetta. Laitteen takana ei kuitenkaan seisonut ketään aidan sisäpuolella, ja pomomme ryntäsi laitteeseen sisään ja alkoi KAIKKIEN kuullen huutamaan minulle toimistani. Hän ei tiennyt tilanteesta ja laite seisoi hänen mielestään muutaman minuutin  liikaa paikallaan. Arvatkaapa hävettikö, kun jonon ensimmäisenä vielä seisoi yksi suosikeistani, Tarmo Ruubel (Ihmeiden tekijöistä)?

Missä henkilökunta ruokailee?

Ruokailupuoli on aina ollut hankala Lintsillä. Henkilökunnalle on pyritty järjestämään ruokailu Linnangrillissä, mutta jos siellä on joku yksityistilaisuus niin silloin täytyy yrittää saada ruokansa jostakin muualta. Tilanne on hankalin kiireisimpinä ruuhkapäivinä. Sinulla on ruokataukoa maksimissaan 30 minuuttia (yhdeksän tunnin työpäivänä). Siinä onkin ihan kiva yrittää päästä johonkin ostamaan syötävää, kun jonon ohi ei oikein voi mennä. Onneksi monesti kuitenkin tiedotetaan näistä yksityistilaisuuksista, että tajuaa ottaa omat eväät mukaan niinä päivinä. Omia eväitä voi toki syödä aina, sitä varten on työntekijöille varattu taukotilat.

Työpaikan henki

Lintsillä on ikävä kyllä aikamoinen kilpailu töistä. Paras työ on aina ollut konetauotus (jota sain myös kunniakseni hoitaa 5 vuotta tästä 13:sta kesästä), sen jälkeen on koneenkäyttäjä (kun puhutaan koneenkäyttäjistä, tarkoitetaan isojen koneiden, esim. SpaceShot, TopSpin, Breakdance, Polyp ym., ajajia ) ja yleensä se mistä aloitetaan on laitevahtimestari (hän toimii isojen koneiden lippujen ottajana tai lastenlaitteiden ajajana). Kaikki yleensä haluavat päästä konetauottajaksi, mutta aika harva siihen hommaan pääsee. Se on ihan ymmärrettävää kun ajatellaan, että kentän n. 200 työntekijästä on 10-15 konetauottajia. Se, kuinka tähän hommaan pääsee, on kiinni joko vuosista joita olet talossa ollut, tai laitteiden luvista joita sinulla on. Ilmeisesti kuitenkin liian moni työntekijöistä on valitellut, että miksi osa saa sen homman ja osa ei.

Tästä seurauksena kesällä 2001 ei enää ollutkaan konetauotuslenkkejä vaan ainoastaan laitetauotuslenkkejä. Konetauotuksessa tauotuslenkissä ei ollut lasten laitteita ollenkaan vaan ainoastaan isoja koneita: esim. kesän 2000 F-lenkkiin kuului Helsinkipyörä, Kauhulinna, Polyp, DinoIsland, henkilöllä, joka tätä lenkkiä tauotti, piti olla kaikkiin näihin laitteisiin luvat. Tänä päivänä osaan näistä lenkeistä on laitettu mukaan lastenlaitteita, ja kaikille koulutetaan kovaa vauhtia muutama lupa, jotta ei tarvitse liikaa nojautua tiettyihin henkilöihin, vaan voidaan laittaa tauottamaan kuka tahansa. Tässä voidaan mielestäni puhua vanhojen työntekijöiden arvostuksen laskemisesta, joka ei välttämättä ole Lintsille hyvä asia.

Jos nämä asiat jätetään sivuun, niin Lintsiläisten keskuudessa on aivan mahtava yhteishenki, jokainen kunnon lintsiläinen on ainakin kerran kesässä käynnyt PPP:ssä eli Palkka Päivän Pippaloissa. Kuten nimestä voi hyvin päätellä niin kysymyksessä on hyvä ravintolailta ja tänä vuonna se on Himskatissa. Jos siis haluat nähdä kunnon Lintsiläisen niin Himskattiin vaan joku perjantai! Kesän toinen tärkeä kohokohta on fudismatsi Linnanmäki vs Särkänniemi. Viime vuosina meillä on tosin ollut vähän huonompi onni tuossa fudiksessa, voiton on muistaakseni vienyt parina viimeisinä kesinä Särkänniemi. Lisäksi syksyisin järjestetään Umpimähkä jossa tarkoituksena viedä ihmiset jonnekin jonka tietää vain reissun järjestäjä. Matkan aikana järjestetään hauskoja leikkejä enemmän ja vähemmän selvin päin. Olemme päässeet Umpimähkän seurassa vierailemaan mm. Ahvenanmaalle, Viipuriin, Naantalin kylpylään, Finnjetille, kaikki ovat olleet aivan mahtavia reissuja!! Hyvä Martti, toivottavasti jaksat vielä pitkään järjestää näitä!

Mitä tapahtuu, kun laitteet menevät rikki, tai kun on huono ilma?

Jos laite menee rikki, se on aina epämukava juttu niin työntekijän kuin asiakkaankin kannalta. Omalla kohdallani on laitteet menneet muutaman kerran rikki, esim. kerran kesässä olen yleensä jäänyt Panoraman kanssa ylös. Ensimmäisenä täytyy kokeilla silloin itse, että saako laitetta alas jos saa, niin hyvä niin, jollei saa niin vahtimestari kokeilee saman alhaalta jollei hänkään sitä saa alas niin laitemies saa sen aina alas. Kummassakin tapauksessa aina kutsutaan laitemies tarkastamaan laitteen kunto kys. tapahtuman jälkeen. Otin tähän aluksi mukaan Panoraman, koska tämä on yksi niistä laitteista joihin ilma vaikuttaa paljon ajettavuuteen. Kovalla tuulella sitä ei ajeta eikä myöskään ukonilmalla saa lähteä ylös. Ukonilma koskee myös SpaceShottia jota myöskään ei ajeta ukonilmalla. Kun laitteet menevät rikki on ensimmäinen asia, jonka teet kutsut laitemiehen. Laitemies tulee ja korjaa vian, se kirjataan ajopäiväkirjaan, jonka jälkeen ajoa voi jatkaa jos vika on korjattu. Välillä saattaa käydä myös niin, että laitteen korjaamiseen saattaa mennä muutama tuntikin. Sitä voi hyvin arvata, millaista on seistä esim. TopSpinnin kauniina lauantai päivänä kun laite on rikki esim. turvapuomit pysyvät niin hyvin kiinni, ettei niitä saa auki kukaan muu kuin laitemies. Siinä sitten seisot ja selvität kaikille, mitä laitteessa on vika ja koska se aukeaa. Tämä on myös asia, josta huomaa sen, että ihminen on äärettömän utelias. Omalle kohdalleni on sattunut usein kuin laite on rikki, niin asiakas tulee kysymään mitä siinä on vikana, ja seuraavaksi hän jo sanoo "en olisi siihen ollut muutenkaan tulossa, mutta minua vain kiinnosti että mitä siinä on vikana".

Millainen on työpäivä jos on sade/aurinkoinen päivä?

Jos on todella huono ilma, eli vettä sataa kuin... niin sehän toki vaikuttaa myös asiakas määriin. Monet laitteet vaativat tasapainotusta, joten työnteko "vaikeutuu" osittain. Polyp on tästä ihan hyvä esimerkki. Laitteeseen mahtuu keskimäärin 45-50 asiakasta kerralla. Kun on sateinen päivä niin asiakkaita onkin enää jonossa esim. 20 kpl, osa heistä haluaa istua kaverinsa vieressä ja osa taas yksin. Siinä sinulla onkin tekemistä, että saat kaikki istumaan sinne minne haluat niin, että laite on tasapainossa ja varsinkin sateisena päivänä pääsee mahdollisimman nopeasti liikkeelle.  Toinen "mukava" laite joka vaatii aika tarkan tasapainotuksen on takavuosien Enterprise. Muistan kuin olin siinä kerran kun Linnanmäellä kuvattiin Jyrki Otilan ja Reijo Salmisen juontamaa tietokilpailua minulle oltiin annettu radiopuhelin ja minun piti laittaa laite liikkeelle kun he olivat valmiita aloittamaan kuvaukset niin, että Entteri näkyi siinä kivasti. Katsoin siis jonoa ja totesin, ettei sillä ollut kuin muutama asiakas jonossa ja laitoin luukkuja sen mukaan kiinni. Sitten otin asiakkaat sisään ja kiipesin ylös rappusille odottamaan, että saisin luvan laittaa laitteen päälle. Hetken kuin odotin, niin minulla olikin tosi pitkä jono ja arvatkaapa onko siinä tilanteessa kiva alkaa vielä lastaamaan lisää ihmisiä ja toivomaan, että saa kaikki kuntoon ennen kuin he haluavat laitteen liikkeelle?

Nyt päästäänkin ihan kivasti tuohon mukavaan ja lämpöiseen auringonpaisteiseen päivään. Se on tosi mahtava fiilis olla silloin töissä, varsinkin jos on saanut kivan duunin. Yleensä tällaisena päivänä on ihmisiä paljon, aika menee nopeasti. Mutta jotta ei jotain hyvää niin myös huonoa. Tämmöinen ei niin mukava paikka kuumana päivä on Viking. Siellä on aivan hillittömän kuuma, ilma ei kierrä yhtään ja pelti hohtaa tosi kuumana, että aurinkoa ja lämpöä sieltä todella saa. Hyvänä työpaikka etuna pidän kuitenkin juuri aurinkoa. Lintsiltä saa aivan uskomattoman hyvän rusketuksen, katsokaapa vaikka Lintsin kentän työntekijöitä, ette varmastikaan näe kovinkaan montaa valkoista työntekijää...

Kepposia ja hieman salattua elämää

Kepposet ovat yksi Lintsi elämän suola, juoruista puhumattakaan. Aikoinaan 1990 luvun alussa kepposia oli todella paljon. Arvaatkaapa esim. miltä tuntuu istua Enteprisessa 15 kertaa peräkkäin, pääsemättä sieltä ulos tai istua Katapultissa muutenkin kauhusta jäykkänä, eikä pääse sieltä millään pois,  ja yksi sellainen luonnollinen hauska juttu on myös kun kuski pysäytti Kauhulinnan vaunun sisälle ja tuli fikkarin kanssa pelottelemaan, se oli vasta todellista kauhulinnaa se.  Lintsillä on myös perinteisiä kepposia. Kesän viimeisenä päivänä joku lentää vesialtaaseen joka sijaitsee Pohjoisportin edessä, tosin tämäkin traditio on tainnut jo jäädä. Itse olen selvinnyt onneksi moisista "hauskoista" jutuista vähin kolhuin. Asiakkaille laitteissa ei juurikaan kepposia tehdä.

Hankalat asiakkaat

Hankalia asiakkaita myös löytyy Lintsiltä, kuten monista muistakin työpaikoista. Hankalampaa Lintsillä on muihin työpaikkoihin verrattuna se, että ihmiset ovat tulleet sinne pitämään hauskaa ja toisinaan he saattavat kokea, että sinä olet este sille hauskanpidolle. Hyvänä esimerkkinä voidaan sanoa alkoholi. Jos olet juonnut liikaa (sen päättää laitteen koneenkäyttäjä) et pääse laitteeseen. Yksi pahimmista aikoinaan oli Enteprise. Vietin siellä ainakin yhden vapun itse kuskina. Vappuhan kun tunnetusti on aikaa, jolloin ihana opiskelijaelämä varsinkin teekkarit pääsevät valloille. Ja ihmiset ovat aivan karmeassa kunnossa. Selitäpä nyt siinä sitten 10 iloiselle söpölle pikku teekkaripojulle, että miksi hän ei laitteeseen pääse. Useimmat kyllä ymmärtävät, mutta välillä valitettavasti joutuu pyytämään myös järjestysmiehet paikalle. Kerran kohdalleni osui Rainbow:ssa pari hankalaa asiakasta. He olivat löytäneet rannekkeet maasta ja tulivat selittämään minulle, että kun heillä  on käsi niin kipeänä, he eivät voi laittaa ranneketta millään käteen. Neuvoin heitä menemään kertomaan tästä asiasta neuvontaan koska en saa päästää laitteeseen, ilman että ranneke on ranteen ympärillä. He eivät sitä kuunnelleet vaan marssivat laitteeseen istumaan. Laitoin portin kiinni ja yritin vielä saada heidät lähtemään sieltä. He eivät kuitenkaan selityksiäni kuunnelleet vain jäivät istumaan. Lopulta sanoin heille, että me voimme toki asian hoitaa niinkin, että kutsun tänne järjestysmiehet. Odotin, että jotain reaktiota olisi tapahtunut, mutta ei. Siispä ei muuta kuin kävin kutsumassa järjestysmiehet paikalle. Siinä vaiheessa he lähtivät ja melkein kävivät minuun käsiksi. Tällaisia hankalia tapauksia onneksi sattuu vähän. Yleisemmät hankalat tilanteet sattuvat pituusrajoista, ne ovat ihan päivittäisiä kinan aiheita.

Koulutus

Meistä varmaankin monia kiinnostaa millaisen koulutuksen Linnanmäki järjestää työntekijöilleen. Huom! tässä puhun siis vain kenttäosaston koulutuksesta!! Turvallisuus koulutus käydään joka vuosi läpi. Tärkeimpinä koulutuksina itse pidän paloturvallisuus koulutusta. Siinä on mukana Helsingin Palolaitos. Siinä käydään läpi ihan konkreettisia tilanteita ihmisten pelastamisesta esim. Vekkulasta kun on pimeätä ja savuista (itse kävin saman läpi Safarissa). Siinä harjoitellaan myös palavien tynnyreiden sammuttamista niin sammutuspeitteellä kuin sammuttimilla. Lisäksi on paljon hyvää asiakaspalvelukoulutusta, spirit of hospitality... =) Tässä tilaisuudessa käydään läpi monia hankalia asiakas tilanteita, kuinka niistä parhaiten selvitään ja kuinka niissä parhaiten toimitaan. Tämä varmasti helpottaa ekakesäläsiä, että he edes vähän tietävät mitä saattaa tulevalta kesältä odottaa. Lisäksi on yhteisiä koulutuksia kassaosaston kanssa, että kumpikin puoli tietää mitä pelisääntöjä käytetään missäkin tilanteessa. Ei ole kovinkaan kiva tilanne jos esim. kassaneiti lupaa asiakkaalle, että hänen lapsensa pääsee kaikkiin laitteisiin vaikka onkin 20 cm lyhkäisempi kuin laitteen turvallisuus vaatii. Näitäkin tilanteita on ollut, että kassat puuttuvat pituusrajojen tulkintaan, vaikka se on koneenkäyttäjän ja vahtimestarin työ. Näistä välttyäksemme meillä on yhteisiä koulutuksia myös heidän kanssaan.

Laite- ja vahtimestari koulutus

Kuinka pääsen ajamaan isoja koneita, millaista on laitevahtimestarin työ. Paneudutaanpa hieman tarkemmin näihin kahteen työhön. Yleensä kun aloitat ensimmäisenä kesänä Lintsillä, aloitat työsi laitevahtimestarina. Laitevahtimestarina otat asiakkailta lippuja, ohjaat heidät istumaan oikeisiin gondoleihin ja tarkastat onko puomit sekä mahdolliset turvavyöt ovat kunnolla kiinni ennen kuin annat koneenkäyttäjälle merkin, että laite voi lähteä matkaan. Laitekoulutus on aika vaativa koulutus. Siinä joudut opettelemaan monia tärkeitä asioita niin laitteen ajettavuudesta, turvallisuudesta kuin muustakin turvallisuudesta. Sinut kouluttaa henkilö jolla on jo luvat kyseiseen laitteeseen. Käytännössä kuvio menee näin:  opettelet päivän laitteen esimiehen kanssa kuinka laite toimii, hän kertoo sinulle laitteesta, ja mitä teet erilaisissa hätätilanteissa, opettaa sinut ajamaan laitetta sekä kertoo kuinka pystyt laitteen pysäyttämään esim. kesken ajon jostakin syystä. Illalla saat vieraaksesi laitemiehen, joka tenttaa sinulta kaikkea mahdollista laitteesta samalla kun hän katsoo kun ajat laitetta. Hän päättää sen, oletko tarpeeksi hyvä ajaaksesi laitetta yksin eli saatko laitteeseen ajoluvan. Tätä voidaan ehkä lähinnä pitää ajokortin inssiajona. Tässä olen yksilöllistänyt aika tavalla mitä kukin tekee eli mikä on laitevahtimestarin ja mikä taas koneenkäyttäjän työ. Tosiasiassa tilanne on usein se, että molemmilla on luvat laitteeseen jolloin töitä vuorotellaan, mutta jos olet ainoa jolla on lupa ajaa laitetta niin silloin vahtimestari hoitaa liput ja sinä ajamisen.

Mitä tarkoitetaan laitteen manuaalisella tai automaattisella ajolla?

Suurimmaksi osaksi Linnanmäen laitteet ajetaan manuaalisesti jolloin laitteen kuljettaja pystyy jonkin verran päättämään millainen matkasta tulee. Muutamia näistä laitteista pystytään myös ajamaan toki automaatilla, jolloin laite ajaa jonkin tietyn ohjelman joka siihen on ohjelmoitu. Ohjelmia laitteissa on erilaisia, yleensä 1-8.  Breakdance on hyvä esimerkki sellaisesta laitteesta jossa onnistuu ajo sekä manuaalisesti, että automaatin kanssa. Breakdancessa pystyy myös kesken automaatin alkaa ajamaan manuaalisesti.

Kuinka kauan olet samassa laitteessa?

Monia varmasti kiinnostaa myös se kuinka kauan sama henkilö viettää samassa laitteessa, onko kyse koko kesästä, parista tunnista vai päivistä? Silloin kuin itse aloittelin Lintsillä kentällä saatoin viettää laitteessa jopa 5 päivää. Noiden alkukesien jälkeen onneksi se tilanne on korjaantunut niin, että esim. tänä kesänä (2001) ei laitteessa tarvinnut viettää yhtä päivää pidempää. Parhaiten mielestäni tilanne on kuitenkin ollut pari vuotta taaksepäin jolloin laitteessa sai olla 2-3 päivää. Yksi päivä on siinä mielessä huono, että jos pääsee laitteeseen johon harvoin pääsee esim. Monorail niin saat olla siellä vain sen yhden päivän. Toki tuossa varmasti on ajateltu myös sitä, että isoja koneita pääsee ajamaan yhä useammat, ettei lupia ajelluteta "turhaan".

Mikä on se ykköslaite henkilökunnan keskuudessa?

Miespuolisilla työntekijöillä suosituin laite on, yllätys, yllätys vuoristorata. Naispuoliset taas eniten haluavat ehkä Monorailiin. Onhan sieltä toki hyvät näkymät sinne oikealle =). Tämä ei tietenkään koske kaikkia, mutta suurinta osaa joidenka kanssa olen puhunut.Vähemmän suosittuja ovat taas laitteet joissa joudut olemaan yksin.

Kesäkauden loppu

Kuten aiemmin jo kerroin, niin kesä on todella rankkaa. Jossain vaiheessa sitä väistämättä alkaa odottelemaan sitä ah, niin ihanaa hetkeä kun päättäjäiset. Jos haluatte aivan ihanan päivän Lintsillä, niin suosittelen ehdottomasti viimeistä päivää Lintsillä käyntipäiväksi. Kaikilla on mahtava fiilis ja odotusta on. Yleensä viimeisenä päivänä on ihmisiä Linnanmäellä todella paljon (20000-25000). Fiilis on kuitenkin haikea kun tulee viimeinen ilotulitus "NÄKEMIIN". Kaikki odottavat hetkeä jolloin klo 22. Sen jälkeen lähdetään yleensä juhlimaan "epävirallisia" päättäjäisiä ja muistelemaan taas yhtä mennyttä kesää. Ja kohta alkaakin talvi ja uuden kesän odotus ja jännitys.

To be continued...

Pääsivulle