EUROPEAN COASTER CLUBIN VIERAILU LINNANMÄELLÄ 19.07.03

Euroopan suurin huvipuistoihin keskittynyt kerho, European Coaster Club (ECC) vieraili jälleen maassamme osana Skandinavian kiertuetta. Pääasiassa kerho on keskittynyt vuoristoratoihin, mutta asiantuntemusta sillä löytyy käytännössä mistä tahansa huvipuistoalan osasta. Voisi veikata, ettei maailmassa ole yhtään sellaista huvipuistoa tai vuoristorataa, jossa joku kerhon jäsenistä ei olisi käynyt. Kokeneimmilla jäsenillä on ajokokemusta lähes tuhannesta eri vuoristoradasta, joten kerhon harrastuspohjasta huolimatta sillä on erittäin paljon vaikutusvaltaa sekä laitevalmistajien, että -omistajien keskuudessa.

Ensimmäisen kerran ECC vieraili maassamme tasan kaksi vuotta sitten. Myös silloin kyseessä oli Pohjoismaiden kiertue, joka oli sen vuoden pisin kerhon järjestämä retki. Retki oli kerholaisille unohtumaton kokemus, joten se päätettiin uusia poikkeuksellisesti jo nyt. Luonnollisesti lisähoukuttimena oli tukku uusia mielenkiintoisia ratoja, kuten esimerkiksi Balder Lisebergissä, Ruotsissa, ja Half Pipe Tampereella.

Matkalle osallistui noin 60 jäsentä, joista vajaa 20 oli saapunut Amerikasta saakka. Suunnilleen kolmannes porukasta oli mukana myös ensimmäisellä reissulla kaksi vuotta sitten. Tämän vuoden kiertueohjelma oli seuraavanlainen:

• LA 12.7. Tivoli (Kööpenhamina)
• SU 13.7. Bon Bon Land (Holme-Ostrup) ja Bakken (Kööpenhamina)
• MA 14.7. Tivoli uudestaan, ja Liseberg (Göteborg)
• TI 15.7. Liseberg uudestaan, sekä Tusenfryd (Oslo)
• KE 16.7. Tusenfryd uudestaan
• TO 17.7. Gröna Lund (Tukholma)
• PE 18.7. Gröna Lund uudestaan, sekä laivamatka Suomeen
• LA 19.7. Linnanmäki ja Särkänniemi
• SU 20.7. Särkänniemi ja lento kotiin

Suomen osuus hoidettiin tänä vuonna siis toisessa järjestyksessä, kuin edellisellä kerralla. Linnanmäki oli nyt vuorossa ensimmäisenä, joten kerholaiset saivat tutustua siihen melkein koko päivän ajan. Satamaan laiva saapui Lauantaina kymmeneltä, jonka jälkeen oli vuorossa bussikuljetus Linnanmäelle. Ensimmäinen tunti vietettiin Vuoristoradassa, jonka jälkeen oli vuorossa maittava lounas Kapteeni Koukku-ravintolassa. Sen jälkeen kerholaiset valtasivat Vonkaputouksen, jonka jälkeen koko porukka hajaantui ympäri puistoa. Kommenteista päätellen parhaat laitteet ulkolaisten mielestä olivat Vuoristorata, Vonkaputous, Booster (Kieppi), Space Express, Rainbow, Vekkula ja Kummitusjuna.

Kello 18:00 alkoi sitten bussimatka kohti Tamperetta, jossa oli yllätysohjelmaa, eli pari tuntia Tornadon ja Half-Pipen parissa. Varsinaisesti niihin tutustuttiin Sunnuntaina, mutta valitettavasti lento kotiin lähti sen verran aikaisin, että bussimatka takaisin etelään alkoi jo ennen kello kahta. Joka tapauksessa Tornado, HP ja Jet Star saivat varauksetonta kehua. Moni piti Tornadoa Skandinavian parhaana teräs-vuoristoratana. Puuratojen valtikka sen sijaan meni Lisebergin upouudelle Balder-radalle, jota on jopa kehuttu maailman parhaaksi puu-vuoristoradaksi.

Yksi kerholaisista ei saanut Pohjolan puistoista vielä kahdeksan paikankaan jälkeen tarpeekseen, vaan halusi nähdä vielä Tykkimäen. Kouvolan ekskursio olikin vuorossa sitten maanantaina, ja ansaittuja kehuja sai Tykkimäkikin monista klassikkolaitteistaan. Uusi kummitusjuna ja Yllätysten Talo saivat yhden fanin lisää, mikä on hyvä suositus nimenomaan kummitusjuniin ja hupitaloihin erikoistuneelta Britiltä. Maanantain hurjin laite sen sijaan löytyi Tykkimäen parkkipaikalta. Se oli allekirjoittaneen puhkiruostunut ja läpimätä Hiace, joka kulki mainiosti vielä tämänkin reissun...

Lue ensimmäisestä European Coaster Clubin reissusta täällä. Lue myös
kerhon oma matkaraportti koko reissusta kuvineen sekä puistokohtaisine kommentteineen osoitteessa www.coasterclub.org

Bussilastillinen väsyneitä matkalaisia laahusti mäkeä ylös Lauantai-aamuna. Pitkä reissu alkoi jo painaa jaloissa, mutta porttien läpi kuljettuaan porukka oli äkkiä kuin uudesti syntynyt ja täynnä intoa. Vieraat otti vastaan Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen...

...joka johdatti porukan suoraan Vuoristoradalle ja kaikkien yllätykseksi hyppäsi itse jarrumieheksi. Vastaavaa tuskin voisi tapahtua missään muualla maailman huvipuistoista.

Pelin henki oli Exclusive Ride Session, eli ECC sai Vuoristoradan käyttöönsä tunniksi ennen puiston aukeamista. Junista kolme oli käytössä, ja ne ajoivat lähes tauotta.

Koska Linnanmäen Vuoristoradassa ei ole lainkaan kiskojen alapuolella kulkevia apupyöriä, se luokitellaan tekniikkansa puolesta ns. maisemaradaksi (Scenic Railway). Apupyörien tarkoituksena on lukita juna kiskoihin, jottei se lähtisi lentoon hyppyreissä ja kaarteissa. Linnanmäellä samasta asiasta huolehtivat jarrumiehet. Maisemarata-nimitys tulee siitä, että 1900-luvun alkupuoliskolla tällaiset radat yleensä koristeltiin kauttaaltaan. Koko rata saattoi kaukaa katsottuna näyttää esimerkiksi lumihuippuiselta vuorelta. Epäilemättä juuri tästä syystä kyseisiä ratoja alettiin kutsua Pohjoismaissa nimellä "bergbanan", joka sitten käännettiin kotoiseen muotoon vuoristorata.

Koko maailmassa on jäljellä enää yhdeksän vastaavalla tekniikalla tehtyä rataa, ja Linnanmäen rata on niistä viimeisin (1951). Kaikki muut ovat jo kadonneet, joten nämä viimeiset ovat harrastajien vaalimia aarteita. Esimerkiksi Amerikassa vastaavia ei ole enää lainkaan, joten sielläpäin maailmaa ei pääse lankaan jarrumiesten kyyditettäväksi.

Muut radat ovat:

Scenic Railway, Luna Park, Australia (1912)
Rutschebanen, Tivoli, Tanska (1914)
Scenic Railway, Dreamland, Englanti (1920)
Hullamvasut, Vidam Park, Unkari (1922)
Montana Suiza, Monte Igueldo, Espanja (1928)
Rutschebanen, Bakken, Tanska (1932)
Roller Coaster, Great Yarmouth, Englanti (1932)
Hochschaubahn, Prater, Itävalta (1950)

Tivolin, Bakkenin ja Linnanmäen radat ovat keskenään lähes identtisiä, varsinkin kaksi viimeksimainittua. Se johtuu samasta rakentajasta, eli tanskalaisherrasta nimeltään Waldemar Lebech. Bakkenin rata on kuulemma kaikein nopein, mutta tämä seikka johtuu täysin jarrumiehestä. Esimerkiksi yksi mukana ollut amerikkalaismies oli sitä mieltä, että nopein rata löytyy Linnanmäellä.

Kuten kaksi vuotta sitten, Skandinavian ja Suomen radat sekä huvipuistot saivat varauksetonta kehuskelua. Eräät amerikkalaiset olivat jopa sitä mieltä, että maailman parhaat huvipuistot löytyvät juuri Pohjoismaista. Tämä kommentti on napattu heidän keskenäisistä keskustelustaan, joten siinä ei ole tippaakaan vieraskoreutta mukana.

Ensimmäisellä kerralla mukana olleet muistelivat vieläkin, että edellinen Linnanmäen vierailu oli paras kerhon saama vastaanotto kautta aikojen ERS kaikissa radoissa, hyvä ruokailu, oheismateriaali, sekä Kalle Justanderin mielenkiintoinen puistoesittely. Särkänniemi ja Näsinneula sai puolestaan kaikkien aikojen parhaan kerhon kokeman ruokailun tittelin kaksi vuotta sitten, ja legenda siitä kiertää vieläkin kerholaisten keskuudessa.

Mikä sitten tekee heidän mielestään täkäläiset puistot niin houkutteleviksi? Esiin tuli mm. seuraavia seikkoja: Täkäläiset puistot ovat aitoja, perinteitä vaalivia huvipuistoja, eikä muovinmakuisia teemapuistoja loputtomine sarjakuvahahmoineen. Ne ovat ulkoasultaan kauniita. Henkilökunta on ystävällistä. Asiakkaita ei kohdella kuin karjaa, eikä paimenneta lakimiesten pelossa kuin keskenkasvuisia. Ravintoloissa on mahdollista syödä oikeilla veitsillä ja haarukoilla, eikä muovisilla kertakäyttöastioilla. Hintataso on paljon edullisempi kuin muualla.

Takaisin sivun alkuun