EUROPEAN COASTER CLUBIN VIERAILU LINNANMÄELLÄ 22.07.01

Päivitetty 25.07.01

European Coaster Club (ECC) on Euroopan suurin kerho, joka on kerännyt yhteen erityisesti vuoristoradoista innostuneet ihmiset. Virallisesti kerho on perustettu vuonna 1996, mutta sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1988, jolloin joukko vuoristoratoihin hurahtanutta brittiä alkoi julkaista First Drop-nimistä lehteä. Luonnollisesti etupäässä vuoristoratoihin keskittyvä lehti oli alussa vaatimaton, mustavalkoinen kopionippu. Tästä on edetty pitkä matka, sillä nykyään kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on yksi parhaista huvipuistoalan julkaisuista koko maailmassa. Saavutusta parantaa vielä se, että lehti toimitetaan edelleenkin täysin harrastuspohjalta.

Jäseniä kerholla on tällä hetkellä noin 1500, mutta koska joukossa paljon perheitä, on todellinen jäsenmäärä paljon suurempi. Vaikka suurin osa jäsenistä on kotoisin Brittein saarilta, on kerho erittäin kansainvälinen. Jäseniä on käytännössä jokaisesta Euroopan maasta (Suomestakin useita), ja melkein jokaisesta maanosasta. Kerholla on hyvät suhteet sekä puistoihin, että laitevalmistajiin, ja siitä on tullut hyvin vaikutusvaltainen kovan kokemuksensa ja asiantuntemuksensa johdosta. Kokeneimmat jäsenet ovat ajaneet useilla sadoilla eri vuoristoradoilla ympäri maailmaa.

Lehden julkaisun lisäksi toinen kerhon toiminnan pääkohteista on kerätä kaikki alan harrastajat yhteen ja järjestää retkiä, jonka aikana vieraillaan huvipuistoissa ja ajellaan tietenkin niistä löytyvillä vuoristoradoilla. Tällaisia retkiä on vuosittain kymmenkunta. Suurin osa niistä on yhden tai kahden päivän retkiä, mutta joka vuosi järjestetään yksi vähintään viikon pituinen matka, joka suuntautuu tietylle alueelle, esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Tänä vuonna retki suuntautui pohjoismaihin, ensimmäistä kertaa kerhon historiassa. Yhdeksänpäiväisen matkan aikana kerholaiset kävivät läpi kaikki merkittävimmät huvipuistot Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomessa kohteena olivat Särkänniemi ja Linnanmäki, joka oli reissun viimeinen kohde. Matkalaisia oli täysi bussilastillinen, vajaa 50 henkilöä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kuin näin iso joukko alan asiantuntijoita on tutustunut maamme vuoristoratoihin. Useimmille matkalaisille vierailu oli ensimmäinen kerta Suomessa, joten oli erittäin mielenkiintoista tietää, mitä mieltä he olivat maamme huvipuistoista ja vuoristoradoista.

Särkänniemelle porukka ehti lauantaina, 21. heinäkuuta. Pääkohteena oli tietenkin tänä vuonna avattu Tornado, joka oli yksi suurimmista vuonna 2001 avatuista radoista koko maailmassa. Vaikka kerholaisilla on kokemusta maailman parhaista huippuradoista, sai Tornado pelkkää ylistystä. Muutenkin Särkänniemi vei pisteet kotiin erinomaisilla järjestelyillään, joten siinäpä olisikin Linnanmäelle seuraavaksi päiväksi haastetta, mutta siihen vastattiin komeasti...

Saapuminen puistoon

Ryhmä saapui autolautalla Helsinkiin lauantai-aamuna. Satamasta matka jatkui bussilla Tampereelle, josta palattiin yöllä hotellille Helsinki-Vantaan lentokentän viereen.

Aamiaisella

Linnanmäki tarjosi kerholaisille maittavan aamiaisen klo 10.00. Linnanmäen toimitusjohtaja, Kalle Justander, kertoi samalla puiston historiasta ja sen toiminnasta. ECC:n jäsenet olivat yllättyneitä kuullessaan, että puiston omistaa itse asiassa joukko hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Kerhon vastalahja

Kerholaisista näki selvästi, että nämä olivat otettuja ystävällisestä vastaanotosta. Tässä kerhon perustaja, Justin Garvanovic, antamassa pientä vastalahjaa.

Toimistorakennusten edessä klo. 10.30

Seuraavana olikin aika aloittaa itse pääasia. Toimistorakennuksen edessä jaettiin Linnanmäen kartat, sillä ohjelmassa oli vapaata huvittelua kun ERS päättyisi.

Ensimmäinen lasti lähdössä

Lyhenne ERS saa jokaisen vuoristoratahullun hymyilemään. Lyhenne tulee sanoista Exclusive Ride Time, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että puisto avaa jonkun radoista (yleensä) varsinaisen aukioloajan ulkopuolella pelkästään kerholaisten käyttöön.

ERS meneillään

Tässä vaiheessa aamupäivää kerholaiset eivät vielä osanneet aavistaa, että puisto tulisi ajattamaan heidät jokaisessa vuoristoradassa ennenkuin puisto varsinaisesti aukenisi puoleltapäivin. Tällaista ei ole luultavaasti koskaan aikaisemin tapahtunut.

50-vuotispäivien rääppiäiset

Kerhon vierailu osui sopivasti juhlistamaan Vuoristoradan 50-vuotispäiviä, joita vietettiin vain viikkoa aikaisemmin.

Jarrunaisen kyydissä

Justin ja John Livesey halusivat ehdottomasti päästä maailman ainoan jarrunaisen kyytiin.

Vuoristoradan ensimmäinen putous

Muidenkaan kuljettajien kyydissä ei ollut mitään valittamista. Tämä oli periaatteessa kolmas samanlainen vuoristorata reissun varrella, sillä Linnanmäen rata on lähes identtinen Kööpenhaminassa olevien Tivolin ja Bakkenin huvipuistojen ratojen kanssa. Kaikki ovat saman miehen, Valdemar Lebeckin, käsialaa. Linnanmäen rata on näistä viimeisenä rakennettu. Kerholaisten mielestä Bakkenin rata on kaikkein vauhdikkain, mutta Linnanmäen radassa on ehdottomasti parhaat maisemat, koska se on niin korkean mäen huipulla.

Justin Garvanovic Ilta-Sanomien haastattelussa

Matka herätti melkoista kiinnostusta myös median puolesta. Ilta-Sanomien juttu ilmestyi komeasti heti seuraavana päivänä.

Päivänsankari

Varsinainen päivänsankari oli amerikkalainen Lisa Scheinin, joka sai Linnanmäellä täyteen 700. vuoristoratansa, jossa tämä on matkustanut. Kaikkien aikojen ennätys on tiettävästi noin 800 eri rataa, joten Scheinin on yksi kokeneimmista vuoristorataihmisistä koko maailmassa.

Space Express

Vuoristoradan ERS kesti noin 11.20 saakka, jonka jälkeen olikin aika lähteä seuraavaan kohteeseen, joka oli sisävuoristorata Space Express. Juuri tämä oli se rata, jossa Lisa Scheinin pääsi uudelle sataluvulle. Tapahtuman kunniaksi juhlakalu sai ensimmäisen junan yksin käyttöönsä kerholaisten tehdessä asemalla kunniakujan.

Asemalaituri

Space Express on kohtalaisen lyhyt rata, mutta silti se sai ylistävät arvot kerholaisilta. Pari junallista ajettiin jopa valot päällä, jolloin matkustajat pääsivät omin silmin näkemään, kuinka vaikeaan paikkaan, pieneen tilaan useiden betonipilareiden väliin, rata on rakennettu.

Seuraavaksi City Express

Tyytyväinen joukko lähdössä seuraavaan kohteeseen.

City Express

City Expressin asemalle saavuttiin noin 11.50. Aikaa oli vain yhteen ajeluun, koska myös Vonkaputous haluttiin käydä läpi ennen kuin puisto aukeaisi. Jotkut puristit eivät laske City Expressin kaltaista rataa lainkaan vuoristoradaksi, koska juna liikkuu radalla moottorin, eikä painovoiman avulla. Niin tai näin, tästäkään radasta ei ollut kenelläkään valittamista.

City Expressin ohjaamo

Asemalaiturilla oli hyvin mielenkiintoista seurata, kuinka juna otetaan päivän alkaessa käyttöön. Ensin juna ajoi radan kerran läpi lähes ryömimisvauhtia. Sen jälkeen nopeutta lisättiin kierros kierroksella, kunnes päästiin normaalivauhtiin. Sen jälkeen tarkastettiin vielä turvapuomit, ennen kuin matkustajat päästettiin kyytiin.

Vonkaputous

Vonkaputoukselle ehdittiin vasta hieman kellon 12 jälkeen. Jonoja ei vielä tässä vaiheessa onneksi muodostunut.

Ensimmäinen lasti nousemassa radalle.

Tässä vaiheessa on vielä nauru herkässä

Loppuputous

Aika harva uskoi allekirjoittaneen vakuuttelua, että kyseessä on kaikkien aikojen kostein huvipuistolaite. Niinpä ensimmäinen loiskahdus sai melkoiset hurraa-huudot vuoroaan odottavien taholta.

Uitetut koirat palaamassa asemalle

Naurunremakka oli melkoinen, kun ensimmäinen lasti läpimärkiä matkustajia palasi takaisin asemalle.

Seuraavat uhrit

Kastumien ei kuitenkaan ketään pelottanut, päinvastoin. Aika osuva kommentti radan suosiosta oli se, että "jokaisessa maassa pitäisi olla tällainen laite".

Sana "läpimärkä" ei ole suinkaan liioittelua

Kuvassa on Justin Garvanovic, ja reissun järjestänyt John Livesey, nimenomaan ajon jälkeen, jos joku ei sitä kuvasta huomaa. Vonkaputouksen jälkeen olikin vuorossa runsas tunti vapaata huvittelua puistossa, jonka jälkeen oli vuorossa lounas Linnangrillissä, jonka puisto jälleen tarjosi.

Hyväntekeväisyyttä

Kerholaisten hieno kohtelu sai nämä lähes sanattomaksi. Koska Linnanmäen tuotto menee puhtaasti hyväntekeväisyystyöhön, järjesti kerho ruokapöydässä improvisoidun hyväntekeväisyyskeräyksen, jonka tuotto luovutettiin Kalle Justanderille. Rahakasassa oli muuten yllättävän isoja seteleitä.

Lähtö edessä

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten myös tämä reissu. Bussikuljetus lentokentälle lähti jo noin kello 15.00, joten tämä oli ainoa asia mikä jäi vierailusta harmittamaan. Linnanmäellä olisi kuulemma voinut viettää parikin päivää. Vuoristoratojen lisäksi kehuja saivat mm. kummitusjuna, Vekkula ja tietenkin Space Shot ja Rainbow.

Jäähyväiset

Aika yleinen mielipide oli se, että Skandinavian kiertue onnistui niin hyvin, ettei se olisi enää voinut paremmin mennä. Reissu oli kuulemma paras kerhomatka, mitä oli koskaan tehty. Valittamista ei ole meillä suomalaisillakaan. Molempien puistojen radat saivat niin hyvät arvosanat, ettei niitä tarvitse hävetä missään seurassa. Yleinen ihmettelyn aihe oli se, kuinka tällaisia ratoja voi olla syrjäisessä maassa, jossa on vain 5 miljoonaa ihmistä ja jonka huvipuistokausi on vain muutaman kuukauden mittainen.

Lisää vuoristorata-aiheisia sivuja:

Paina tästä, niin näet esittelyn Suomen kaikista vuoristoradoista
Paina tästä, niin näet myös kuinka siirrettävä Crazy Worm-vuoristorata pystytetään
Paina tästä, niin näet myös kuinka Crazy Worm toimii
Täältä pääset seuraamaan kuinka Vonkaputous rakennettiin.
Tästä pääset tutustumaan Vonkaputouksen tekniikkaan.
Täältä pääset seuraamaan kuinka Tornado rakennettiin.




Takaisin sivun alkuun