SUOMEN VUORISTORADAT

Päivitetty 17.09.25

Teksti: Artturi Martynov ja Lauri Vartiainen

Vuoristoratoja Suomessa on vuonna 2025 yhteensä 25-26 kappaletta, joista 2 on tivolin mukana kiertäviä. Tämä vastaa noin viittä vuoristorataa miljoonaa asukasta kohden. Kyseessä on lukema, joka laittaa Suomen selvästi maailman top 10:n joukkoon kyseisessä tilastossa. Tätä voi pitää erittäin hyvänä tilanteena, kun otetaan huomioon että suosituin huvipuisto vetää vain miljoona kävijää vuodessa, ja tyypillinen kausikin on ainoastaan 100 päivää pitkä.

Vuoristoratojen historia Suomessa alkaa suhteellisen myöhään, vasta vuosina 1950-1951, eli samoihin aikoihin kun perustettiin Suomen ensimmäinen vakituinen huvipuisto. Tämä on myöhäistä, sillä suhteellisen modernien vuoristoratojen tarina muualla maailmassa alkoi jo 1800-luvulla. Tämä on kieltämättä yllättävää, jos tätä faktaa tarkastelee nyky-Suomen perspektiivin kautta. Teoriassa vuoristoradan käyttöönotto Suomessa olisi ollut mahdollista 1900-luvun alkupuolella. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä tuolloin Suomi oli köyhempi, tivolilaitteita ei ollut kuin karuselleja tai 'radioautoja' ja vuoristoradat olivat tuolloinkin myös keskimäärin selvästi kalliimpia, kuin edellä mainitun tyyppiset laitteet. Tärkeimpänä esteenä vuoristoradan hankinnalle itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä voidaan kuitenkin pitää vakituisen huvipuiston puutetta. Tällaista haaveiltiin, mutta sen aikainen kulttuuri, jossa tivolia ja sirkusta kohdeltiin kuin syntiä josta näitä myös verotettiin, hidasti potentiaalisia hankkeita. Viimeiseksi esteeksi lopulta koituikin sota, jonka välittöminä jälkivuosina elettiin silti hieman niukempia aikoja.

Kun Linnanmäki lopulta perustettiin ja sen alkuperäinen Vuoristorata rakennettiin, niin ei ole jälkikäteen yhtään yllättävää, että rakennettu laite oli kopio muutaman vuosikymmenen vanhasta radasta, joka oli jo uutena käytännössä vanhanaikainen verrattuna sen ajan uusimpiin ratoihin maailmalla. Linnanmäen Vuoristorata rakennettiin ilmeisesti huvipuiston yhdeksi vetonaulaksi näin vuoden 1952 olympialaisia odotellessa. Puuvuoristoradan jälkeen oli Suomi silti aika niukka paikka vuoristoratojen suhteen, sillä ennen 2000-lukua maan huvipuistoissa oli parhaillaan enintään 3 rataa, yleensä kaksi. Sariolan suvun tivoleissa puolestaan oli mukana vain 1 rata kerrallaan. Itse asiassa maamme toinen vuoristorata kautta aikojen oli nykyisen Tivoli Sariolan mukana kulkenut liikuteltava puuvuoristorata. Kyseessä totta kai ei ollut yhtä hurja laite kuin Lintsin rata ja tämä ei ollut mukana pitkään.

2000-luvulla sitten alkoi ennennäkemätön Suomen vuoristoratojen kasvukausi. Jo vuonna 2000 Linnanmäki ja Särkänniemi olivat vuoristoratojen lukumääränsä suhteen tasoissa, kun ensimmäinen näistä rakensi Space Express-sisävuoristoradan vesisäiliön sisuksiin. Seuraavaa kautta varten oli jälleen käynnissä isot rakennustyöt, kun Linnanmäelle rakennettiin pelkästäänkin maailman mittakaavassa harvinainen normaalin vuoristoradan ja vesilaitteen hybridi, Vonkaputous. Samoihin aikoihin Särkänniemeen rakennettiin Suomen ensimmäinen kiskojen alla roikkuvilla junilla varustettu, sekä sen ajan pisin ja hurjin teräksinen vuoristorata, Tornado. Molemmissa tapauksissa olivat kyseessä puistojen kalleimmat yksittäisen laitteen investoinnit siihen saakka. Samoina vuosina myös tivoleilla rupesi näkymään keskimäärin edes yksi rata. Suomen Tivoli puolestaan vuoteen 2004 mennessä oli saanut hankittua kaksi vuoristorataa, Crazy Worm (2000) ja Roller Coaster (2004).

Vuoristoratamäärän laajentumistahti ei myöskään hellinyt 2010-luvulle saakka, sillä Linnanmäki hankki yhä enemmän vuoristoratoja uutuuslaitteikseen 2000-luvun loppupuolellakin ja tilannetta auttoi Ala-Härmän PowerParkin perustaminen ja tämän räjähdysmäinen kasvu. Näin kilpailu vuoristoratojen määrästä on jäänyt vain Linnanmäen, Särkänniemen ja PowerParkin väliseksi peliksi. Särkänniemi oli 2000-luvulla investoinut myös todella näkyvästi vuoristoratoihin, kuten Suomen mittakaavassa ainutlaatuiseen Intamin Half-Pipe:en (2003), sekä Zamperla Volare-malliseen Trombiin (2005) ja Korkkiruuvin korvanneeseen Motogeehen (2010). Loppupeleissä kuitenkin on Särkänniemen ratamäärä vähentynyt Jet Starin, Half-Pipe:n ja myöhemmin Trombin poistuttua, jonka seurauksena on koko 2020-luvun alun ollut puistossa huomattavasti vähemmän ratoja. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos kaudeksi 2026. PowerParkilla ja Linnanmäellä puolestaan jatkui kilpailu vuoristoradoista aina 2010-luvun loppupuolelle saakka. Näin PowerParkin määrä nousi seitsemään Gerstlauerin valmistamien nykyaikaisten ratojen ansiosta. Vuoristoratojen määrän ennätys kuuluu edelleen toki Linnanmäelle, liki kahdeksalla kappaleella.

Yksi asia kotimaan kunnon huvipuistoista, joka voidaan tällä aikakaudella taata, on se, että jokaisessa on edes yksi vuoristorata. Vauhtipuistossa on maailman toiseksi pohjoisimmat kunnon, sekä moottoroidut radat. Kesäksi 2025 Kuusamon Rukalle avattiin tunturivuoristorata, joka on Suomessa ensimmäinen, mutta Keski-Euroopan vuoristovaltioissa, sekä naapurimaissamme tyypillinen laite. Kyseessä on samalla maailman pohjoisin kunnon vuoristorata. Pohjoisin moottoroitu rata on Murmanskissa, Venäjällä, joka on Zamperlan Dragon-tyyppinen ajelu.

Suomen vanhin rata on myös maan ensimmäinen ja edelleen käytössä. Vertailun vuoksi on kuitenkin kerrottava, että maailman vanhin edelleen käytössä oleva rata on Australian Luna Park Melbourne:n Scenic Railway, joka on avattu vuonna 1912. Edeltävä tittelin pitäjä oli Pennsylvanian Lakemont Park:in Leap-the-Dips vuodelta 1902, joka ei ole kuitenkaan ollut käytössä vuoden 2023 jälkeen.

Vuoristoratoja on monenlaisia ja nyt tässä vaiheessa olisi hyvä avata vuoristorataa käsitteenä. Vuoristoradat yleisesti voi määritellä näiden englanninkielisen termin (Roller Coaster) perusteella, eli tarkemmin termin Coaster-osalla, joka viittaa siihen, kun radan juna/vaunu kiertää rataa vapaasti (eli ns. "coastaa") pelkän fysiikan avulla ainakin osan radan pituudesta, ilman ulkopuolista voimalähdettä. Radan varrella kuitenkin yleensä esiintyy jarruja, jotta vauhti ei lähtisi ihan lapasesta. Maamme ensimmäisen radan tapauksessa kuitenkin jarrutuksen hoitaa ihminen. Toisin sanoin, jos kyseessä on ratalaite, mutta sen liike on koko ajan ohjattua voimalähteellä, niin silloin kyseessä ei ole ainakaan oikea vuoristorata.

Moottoroidut radat tuovat kuitenkin tähän yhtälöön pienen ongelman, sillä nämä ovat koko ajon aikana ja koko radan pituuden sähkövoimalla kulkevia laitteita, joita kuitenkin yleensä lasketaan vuoristoradoiksi. Näin käsitys siitä mikä lasketaan taatusti vuoristoradaksi ja mikä ei on hieman tulkinnanalainen.

Esimerkiksi pienehköt kierrosta kulkevat moottoroidut radat lasketaan, sillä nämä ilmeisesti voivat liikkua hetken aikaa vapaasti ilman voimaa, mutta U-muotoisia ratoja (kuten Zamperlan Rockin' Tug tai Disk'O) ei yleensä lasketa. Myös Linnanmäen Piloottia ei lasketa vuoristoradaksi, sillä vaikka laite on ratamuotoinen, se on Monorailin ja Hepparadan tavoin hitaasti liikkuva koko ajan moottorin voimin kulkeva laite.

Lisää vuoristoratojen yleisestä historiasta voi lukea täällä.

Sisällysluettelo

Vuoristorata, Linnanmäki, 1951
Vauhtimato, Särkänniemi, 1986 (1975)
Pikajuna, Linnanmäki, 1990
Crazy Worm, Suomen Tivoli, 2000
Cyclon, Nokkakivi, 2016 (2000)
Linnunrata eXtra, Linnanmäki, 2000
Mato Mainio, Vauhtipuisto, 2015 (2000)
Tornado, Särkänniemi, 2001
Joyride, PowerPark, 2003
Roller Coaster, Suomen Tivoli, 2004
Tulireki, Linnanmäki, 2004
Cobra, PowerPark, 2005
Thunderbird, PowerPark, 2006
Kirnu, Linnanmäki, 2007
Mine Train, PowerPark, 2007
Salama, Linnanmäki, 2008
MotoGee, Särkänniemi, 2010
Ukko, Linnanmäki, 2011
Neo's Twister, PowerPark, 2011
Herra Lohikäärme, Vauhtipuisto, 2023 (2012)
Junker, PowerPark, 2015
Hype, Särkänniemi, 2017
Taiga, Linnanmäki, 2019
Pitts Special, PowerPark, 2020
Ruka Coaster, 2025
Tuntematon, Särkänniemi, tulossa 2026

Puuvuoristorata, Tivoli Matti Sariola, 1952 (ennen II. MS)
Pirun Kelkka, Neulan huvipuisto, 1972-1973 (1960-luku)
Ipanarata, Linnanmäki, 1971-1989
Idän Pikajuna, Tykkimäki, 1989-2025 (1980)
Jet Star, Särkänniemi, 1980-2012
Katapultti, Linnanmäki, 1992-1993 (1980)
Korkkiruuvi, Särkänniemi, 1987-2009 (1982)
Dragon, Suomen Tivoli, 1984-1987 (1983?)
Zamperla Mini Mine Coaster, 1984-2018
Roller Skater / Terror Train, 1991-1995
Leppäkerttujuna / Kiddy Coaster, 1991-1995
Vonkaputous, Linnanmäki, 2001-2017
Half-Pipe, Särkänniemi, 2003-2019
Trombi, Särkänniemi, 2005-2023
Lohikäärme, Tivoli Seiterä, 2006-2023

NYKYISET JA TULEVAT RADAT

Alla on lueteltuna maamme nykyisin käytössä olevat vuoristoradat. Lisäksi tässä saatetaan listata tulevat vuoristoradat, kun nämä tulevat tietoon.
Vuoristoradat ovat listattuja vanhimmasta uusimpaan valmistusvuoden mukaan, jonka jälkeen aakkosjärjestyksessä.

Vuoristorata, Linnanmäki, Helsinki, 1951

Vuoristorata
Rakennettu: kevät-kesä 1951
Avattu: 13.07.1951
Suunnittelija: Valdemar Lebech
Valmistaja ja urakoitsija: Is-Te Oy / Linnanmäki
Projektipäällikkö: Svend Jarlstrøm
Istumapaikat: 4 junaa, 22 matkustajaa / juna
Junan paino lastattuna: 2500 kg
Teoreettinen kapasiteetti: noin 1500 matkustajaa / tunti
Kierroksia päivässä: ainakin 280, ruuhkapäivänä noin 700
Kierroksia kaudessa: noin 42 000
Kesto: noin 2 minuuttia 30 sekuntia
Korkein kohta maasta: 23 m
Korkein kohta merenpinnasta: 65 m
Pisin lasku: 48 m
Pituus: 960 m
Huippunopeus: 64 km/h
Keskinopeus: noin 20 km/h

Kunnianosoitukset
American Coaster Enthusiasts-vuoristoratakerho on palkinnut Vuoristoradan seuraavasti:
ACE Coaster Classic (palkittu 2001)
ACE Coaster Landmark (palkittu 19.07.2025)

Tietoa jarrumestareista
Jarrumestareita: kaudesta riippuen 15-20 hlöä.
Jarrumestareita vuonna 2025: 16 hlöä, joista kaksi oppilaita.
Vanhin jarrumestari: Taavi (#2), toiminut vuodesta 1999.
Pisimpään palvellut jarrumies: Toivo "Topi" Lipponen (#1), toiminut vuosina 1974-2011. Hänen numeronsa on jäädytetty 37-vuotisen uransa kunnianosoitukseksi.
Ensimmäinen naispuolinen jarrumestari: Valpuri Taulasalo (viimeksi #4),
toiminut vuosina 1999-2008 ja 2013.

Myös jarrumestareina toimineita:
Muusikko, näyttelijä ja yrittäjä Mato Valtonen (viimeksi #20),
toiminut vuonna 2001.
Risto Räikkönen (viimeksi #5), toiminut vuosina 2002-2013,
Linnanmäen toimitusjohtaja vuosina 2001-2014.

Vuoristorata on Linnanmäen vanhin lähes alkuperäisessä muodossa selvinnyt laite. Samalla se on Suomen ensimmäinen vuoristorata ja yksi maamme kahdesta puuvuoristoradasta. Rataa arvioitiin alun perin käytettäväksi noin 15 vuodelle, muuta toisin kävi, sillä radan joka ikinen pala puuta on vaihdettu ainakin 5 kertaa historiansa aikana. Laite on rakennettu suomalaisvoimin yhdelle puiston merenpinnalta korkeimmista kohdista, samalla eräs sen paikalla ollut talo purettiin. Puuta radan rakentamista varten toimitti Korvenrannan Saha. Rata on käytännössä Tanskan Dyrehavsbakkenissa sijaitsevan vuoristoradan kaksoissisar, toki sillä erolla, että se on korkeampi ja täten pidempi. Vuoristoradan ja sen vanhemman sisaren suunnitteli tanskalainen Valdemar Lebech. Molempien ratojen piirustukset, jotka ovat nykyisin tallessa Linnanmäellä, olivat piirretty Englannissa.

Puuradat ovat tänä päivänä vähemmistössä, mutta alan harrastajat arvostavat niitä eniten. Lisäksi sen tanskalaisessa sisaressa jarrumiehet korvattiin kokonaan yleisemmällä jarrusysteemillä kaudeksi 2010. Varhaisvuosien Linnanmäellä vaikuttanut tanskalainen tivolimies Svend Jarlstrøm, joka teki yhteistyötä lähes kaikkien silloisten tanskalaisten huvipuistojen kanssa, toi Bakkenin radan suunnitelmat ja Vuoristorata rakennettiin lähes samojen raamien mukaan. Jarlstrøm toimi käytännössä rakentamisen projektipäällikkönä ja omisti radan vuoteen 1959 asti.
Suomen ensimmäinen vuoristorata avattiin kesken kauden 13.07.1951.

Vuoristoradan erikoisuutena ja harvinaisuutena on perävaunun viimeisessä paikassa seisova, jarrutuksen hoitava jarrumestari (ennen vuotta 2021 jarrumies). Laitetta voidaan tämän vuoksikin laskea suorastaan maailmanperintökohteeksi, sillä sen lisäksi ei ole maailmalla jäljellä kuin 6 muuta manuaalisen jarrutuksen omaavaa rataa. Laite onkin saanut tunnustusta ja kunnianosoitusta alan harrastajilta säilyneen muotonsa takia. Radan ensimmäiset jarrumiehet, tanskalaista kouluttajaa lukuun ottamatta, olivat mm. sodan aikojen lentäjiä. Näin ei ole yllätys, että ainakin nykyisin jarrumestarit valitaan Linnanmäen henkilökunnan parhaimmistosta, sillä kysymys on todellakin luottamustehtävästä, jossa pitää olla vastuullinen ja kaikkiin nähden luotettava. Toisin sanoin, jarrumestariksi ei päästä, vaan se paikka ansaitaan.

Lisää sisäpiirin tietoa Vuoristoradasta löytyy:
Jarrumestareiden sivuilta
ja vanhoilta Linnanmäen työntekijöiden epävirallisilta sivuilta.
Näitä on käytetty myös lähteinä.

Vuoristorata on perinteinen kahdeksikon muotoinen puurata. Se on ainoa rata Suomessa, joka omaa amerikkalaisen ACE-vuoristoratakerhon Coaster Classic ja Coaster Landmark-tunnustukset. ACE Coaster Classic-tittelin tiukat vaatimukset täyttävät vuonna 2025 vain 9 rataa Euroopassa ja kaiken kaikkiaan 30 rataa koko maailmassa. Nämä vaatimukset ovat:
1. Radan pitää olla puurakenteinen.
2. Vaunujen turvapuomi on yksiosainen (yhteinen molemmille matkustajille) ja vain yhteen asentoon lukittuva.
3. Vaunuissa ei saa olla niskatukia, hyvän näkyvyyden takaamiseksi.
4. Penkeissä ei saa olla kuppi-istuimia, eikä istuimien välisiä jakajia vapaan puolelta toiselle liukumisen estämiseksi.
5. Matkustajat saavat vapaasti valita oman paikkansa vaunuissa.

Asema

Vuoristoradan asema ja jonotusalue ovat saaneet nykymuotonsa vuonna 1979, kun Monorailin asema rakennettiin viereen. Tällöin radan alkuperäinen sisäänkäyntirakennus, jossa tuolloin myytiin laitteen pääsylippuja, sai väistyä. Parhaat paikat junassa ovat ensimmäisessä ja viimeisessä vaunussa.

Tämän paikan korkeuden suhteen Vuoristorata siis eroaakin sen tanskalaisesta vanhemmasta sisaresta, sillä Bakkenin Rutschebanenin asema on noin metrin matalammalla paikalla kuin Lintsillä, tämä puolestaan osittain tekeekin nuoremmasta radasta hiukan korkeamman (ero korkeudessa on noin metrin verran tai hieman alle).

Nostomäki

Nostomäki on vaijerilla toimiva. Nykyisin vaijeria pyörittävä moottori on sähköllä toimiva ja täten hiljainen. Vain junan renkaat tekevät ääntä nostomäessä. Tässä vaiheessa myös laitteen tuoksu varmasti tekee kävijään vaikutuksen.

Pohjois-kaarre / Ykkösmutka

Vuoristoradan nimellinen korkeus on vain noin 23 metriä. Rata kuitenkin sijaitsee korkean mäen huipulla, joten sen näköalat ovat mahtavammat kuin paljon isoimmissa radoissa. Rata on itse asiassa pelottavan korkealla nostomäen jälkeisessä pohjois-kaarteessa.

Alamäet ja tekstikumpu

Noston jälkeinen, radan ensimmäinen alamäki tekee vaikutuksen kaikkiin. Isossa kuvassa (klikkaa kuvaa) keskellä näkyy toisen alamäen jälkeen tuleva, radan keskellä oleva kumpu, johon on kiinnitetty radan tässä vaiheessa kaikille tuttu ja ikoninen, punainen neonkyltti. Kyltti asennettiin radan täyttäessä 40 vuotta kaudeksi 1991. Tästä syystä ainakin jarrumestarit kutsuvat kyseistä kohtaa tekstikummuksi.
Lisäksi, kun rata täyttää pyöreitä, kyltin alle asennetaan kyseisen kauden ajaksi seppelevalokyltti, jossa on kerrottu radan ikä.

Etelä-kaarre

Vuoristoradat jaotellaan kahteen ryhmään: Puisiin ja teräksisiin. Jako tehdään itse asiassa kiskojen materiaalin, eikä tukirakenteen mukaan. Teräksisissä radoissa on putkiteräksestä rakennetut kiskot. Puuratojen, kuten Linnanmäen Vuoristorata, kiskot ovat monikerroksista puulamellia, joiden päällä on ohut teräksinen ajoliuska. Jos siis radan tukirunko on terästä, mutta kiskot ovat puiset, niin rata luokitellaan puiseksi. Jos tukirunko on puolestaan puinen, mutta kiskot ovat putkiterästä, niin rata luokitellaan teräsradaksi. Puinen tukirunko on periaatteessa turvallisempi, koska se on luonnostaan joustava ja kestää siis enemmän rasitusta. Puiset kiskot vaativat kuitenkin enemmän huoltoa kuin teräksiset.

Kamelinselkä / Laiturikumpu

Matkustaja saattaa nousta tässä kohtaa penkistä ilmaan, jos sijainti junassa on sopiva, jarrumies on reippaalla tuulella ja rata on muutenkin nopea. Lämpötila ja ilmankosteus vaikuttaa selvästi junan kulkuun. Puuradat ovat nopeimmillaan pienen sateen jäljiltä. Linnanmäellä ero ei kuitenkaan ole niin merkittävä kuin muualla, koska kaarrenopeudet ovat pienet ja ihminen hoitaa jarruttamisen.

Kuvassa näkyvän kamelinselän jälkeen, on vuorossa toiseksi viimeinen mutka ennen asemaa, eli Brunilan mutka. Tässä mutkassa ehtii vetää henkeä ja nähdä kuin seuraava juna nousee jo nostomäellä. Mutka on nimetty Linnanmäen entisen kenttäpäällikön Torsten "Nalle" Brunilan mukaan. Tämän jälkeen puolestaan juna syöksyy radan viimeiseen elementtiin, eli tunneliin (syöksy ennen tunnelia näkyy 4 kuvaa takaperin). Tunnelissa on lähes pilkonpimeää, mutta tämän jälkeen ajelu tuleekin päätökseen. Rutschebanenin tunneli alkaa Lintsin tunnelia aikaisemmin, jo syöksyn kohdilla.

Jarrusysteemi

Maailmalla on vain muutama vuoristorata, jossa on jarrumies mukana vaunuissa. Normaaliradoissa tätä käytäntöä ei ole, ja niiden vaunut voidaan pysäyttää vain muutamissa kohti rataa. Niissä on kuitenkin kiskojen alla kulkevat lisäpyörät, jotka estävät vaunun hyppäämisen pois radalta. Linnanmäen radassa näitä lisäpyöriä ei ole, joten rata on periaatteessa ollut vanhentunutta tekniikkaa jo rakennusvuonna. Mitään vaaraa lisäpyörien puuttumisesta ei ole, mutta tällöin kaarre- ja hyppyrinopeudet ovat huomattavasti alhaisemmat. Etuna jarrumiehen käytössä on puolestaan se, että radalle voidaan lähettää useampia junia yhtä aikaa, koska vaunut voidaan pysäyttää koska tahansa. Tämä lisää tuntuvasti radan kapasiteettia ja lyhentää jonoja.

Lisää tietoa ja vanhoja kuvia Vuoristoradasta löytyvät täältä.
Voit myös lukea European Coaster Clubin käynneistä Linnanmäellä / radalla
tästä (2001) ja tästä (2003).

Kiitokset jarrumestareille.

Vauhtimato, Särkänniemi, Tampere, 1986

Vauhtimato on pienin Särkänniemen neljästä vuoristoradasta (vuonna 2025). Se on koko perheen vuoristorata, joka sopii lähes kaikille kävijöille, mukaan lukien pienille lapsille. Radan aseman teemoitus ja väritys on muuttunut jonkin verran vuosien varrella, kuvat ovat vuosituhannen taitteesta.

Radan on valmistanut saksalainen Zierer ja radan mallinimi on Tivoli. Malli on nimetty ensimmäisen valmistetun kappaleen mukaan, joka tuli käyttöön Kööpenhaminan tivolissa vuonna 1974. Kyseinen rata oli nimeltään Mariehønen, eli leppäkerttu. Tämän teemainen ja värinen rata sitten kopioitiin myös Bakkeniin ja lopulta kyseisiä ratoja tehtiin puistoihin ympäri maailman. Radoista on tehty myös isompia mallivariaatioita, mutta tämä on se alkuperäinen Tivoli-radan pieni malli. Vauhtimatoa on myös aikaisemmin ilmeisesti tunnettu englanniksi nimellä Speedy Snake. Zierer ei valmista enää uusia tämän mallisia ratoja, mutta toki myy kunnostettuja kappaleita.

Vauhtimato saapui Särkänniemeen käytettynä. Rata oli aikaisemmin 1970-luvulla hollantilaisessa Anna's Hoeven virkistysalueen jo 1980-luvulla lakkautetussa huvipuistossa. Tuolloin se kulki nimellä Achtbaan, eli hollanniksi Vuoristorata. Vauhtimato on selvästi varhaisempia Tivoli-mallin ratoja, sillä sen tukirakenteet eroavat lajinsa uudemmista edustajista. Ainoat kaksi varhaista Tivoli-mallin rataa, joissa on A-muotoiset radan tuet, ovat Vauhtimato ja alkuperäinen, jo 1990-luvulla poistunut Kööpenhaminan Tivolin Leppäkerttu.

Lisäksi Suomessa on ollut toinen, lähes samanmallinen rata eli Fanfaarin / Planet FunFunin (1991-1995), myöhemmin Wasalandian (1995) Leppäkerttujuna. Tämä oli Vauhtimatoon verraten muuten identtinen, mutta väritykseltään leppäkerttumallinen, sen tukirakenteet olivat kaikki uudemman mallin T-muotoisia ja lisäksi koko radan layout oli peilattu.
(Kyseisen radan oma kohta löytyy alempana.)

Vauhtimato
Valmistettu: joskus 1974-1975
Avattu: 1986
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Zierer, Saksa
Malli: Tivoli, small (early version)
Istumapaikat: 1 juna, 5 vaunua, 10 matkustajaa
Kapasiteetti*: 200 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 20 sek
Radan ulkomitat: 23,5 m x 12 m
Korkein kohta maasta: 3,3 m
Pituus: 60,2 m
Huippunopeus: 26 km/h
Kierroksia ajon aikana: 5

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Anna's Hoeve, Hilversum, Hollanti, 1975?-1985?, nimellä Achtbaan

*jos ajo aloitetaan 3 minuutin välein.
Teoreettinen tuntikapasiteetti on 600 matkustajaa.

Ensimmäinen kaarre

Valokuviin verraten, nykyisin (2020-luvulla) radan kiskot ovat vaaleanvihreitä ja aseman rekvisiitta on ihan erilainen. Juna laukaistaan käyntiin sähkömoottoreista voimansa saavilla kiihdytinpyörillä heti aseman jälkeisellä ylämäellä. Vauhtimadon kiihdytinpyörien asettelu eroaa myöhemmistä Tivoli-mallisista radoista sillä niissä on yleensä yhteinen 'suojushäkki' kaikille ylämäen moottoreille ja pyörille. Vauhtimadossa (ja alkuperäisessä Kööpenhaminan Tivolin Leppäkertussa) on jokaiselle setille oma suojushäkki. Nykyisin laitteen logokyltti peittä vain yhden suojushäkin.

...ja sen toinen puolikas

Laite kiertää radan 5 kertaa yhden ajon aikana, jonka jälkeen juna pysähtyy ylämäkeen, josta kiihdytinpyörät rollaavat sen takaisin aloitusasemaan. Kokonaisuudessaan ajokokemus on noin puolitoista minuuttia. Rata on mukava, vaikka se kallistaakin kävijöitänsä hieman. Tästä syystä rata soveltuukin lähes kaikille. Toki jos haluaa kokea hurjempaa, niin tämä ei ole rata sitä varten.

Kiitokset Tomi Suomiselle laitetta koskevista lisätiedoista.

Pikajuna, Linnanmäki, Helsinki, 1990

City Expressin juna on moottoroitu, joten se ei myöskään periaatteessa ole täysverinen vuoristorata, joka liikkuu pelkän painovoiman avulla. Laite on hieman Idän Pikajunaa pitempi, sillä sen layout ei ole kasimuotoinen. Se on myös rakennettu epätasaisemmalle paikalle, joka antaa sille hieman enemmän korkeuden tunnetta, verrattuna vanhempaan sisareensa. Pikajunan kiihtyvyys on kuitenkin hitaampi kuin Tykkimäen radalla, vaikka rata on speksien mukaan hiukan nopeampi huippunopeudeltaan.

Pikajuna korvasi vuosina 1971-1989 käytössä olleen Ipanaradan, joka oli Linnanmäen historian toinen vuoristorata. Kuvat ovat vuosituhannen taitteesta, joten kuvissa ei näy laitteen aseman muuttunut väritys, eikä Tulirekeä, Taigaa ja näiden tuomia muutoksia radan ympäristöön.

Pikajuna
Ennen vuotta 2004 nimellä City Express
Valmistettu ja avattu: 1990
Valmistaja: Mack Rides, Saksa
Malli: Powered Coaster, Custom
Istumapaikat: 1 juna, 10 vaunua, 19 riviä*, 38 matkustajaa
Teoreettinen kapasiteetti: 1140 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 2 min
Korkein kohta aseman perustan tasalta: 7 m
Pituus: 293 m
Huippunopeus: 37 km/h
Kierroksia ajon aikana: 3

*ykkösvaunussa eli "veturissa" on vain yksi rivi.

Laituri

Pikajunan asemalla näkyvät kapasiteetin kannalta paremmat järjestelyt verrattuna vanhempaan sisareensa. Laiturilla avautuvat junalle vaunukohtaiset ovet. Kuten kuvassa myös näkyy, poistuminen tapahtuu vastalaiturilla.

Spiraali

Tämä on sivuston perustajan ehdoton suosikkikohta koko radassa.

Ohjaamo

Crazy Worm, Suomen Tivoli, 2000

Crazy Worm on minikokoinen liikuteltava vuoristorata ja samalla Suomen Tivolin historian toinen (kolmas, jos lasketaan enimmäkseen Tivoli Matti Sariolan käytössä ollut puurata). Parhaat mutkat ovat alhaalla ennen ja jälkeen aseman. Laitteen on valmistanut Sartori Italiasta. Näitä Wacky Worm-, tai Big Apple-tyyppisiä ratoja on tehty aika monen valmistajan tehtailla, mutta ensimmäinen tämän tyyppinen rata tehtiin italialaisen Pinfarin toimesta (nyk. Interpark) vuonna 1978. Suurin osa klooneista ml. tämä, ovat lähes identtisiä Pinfarin versioon verrattuna. Kuvat on otettu syyskuussa 2000.

Asema

Juna sisältää 6 vaunua, joissa on 2 penkkiriviä kutakin vaunua kohden. Irtoesineet on verrattain rauhallisesta ajosta huolimatta hyvä jättää pois. Juna lähtee rullaamaan omalla painollaan, kun sen jarrut vapautetaan. Koska rata on liikuteltava, se pitää pystyttää kun tullaan eri kiertuestopille ja purkaa sirtyessä seuraavaan. Radan pystytys kestää ainakin 9 tuntia 4 hengen työporukalla. Radan purku vie noin puolet sen pystytykseen käytetystä ajasta.

Vaunut

Vaunun turvapuomi lukittuu vain yhteen asentoon ajon ajaksi. Ajon loppuessa turvapuomit pitää painaa vielä itseään päin avatakseen ne.

Nostomäki

Nostomäen juurella junan vauhti loppuu, joten se hinaataan mäkeä ylös konevoimalla.

Radalla

Nostomäen jälkeen juna lähtee liikkumaan rataa pitkin eteenpäin pelkän painovoiman avulla. Tämä taitaa olla radan rauhallisin kohta.

Alamäkeen

Kolmas kaarre alamäkeen vie.

Paluu asemalle

Tämä on laitteen voimakkain mutka. Yleensä yksi ajo kestää kolme kierrosta, ja vie noin minuutin per kierros. Laite maalattiin uudelleen kaudeksi 2020, jonka ansiosta se näytti jälleen upouudelta.

Crazy Worm
Valmistettu: 1999-2000
Avattu: 2000
Suunnittelija: Pinfari, Italia
Valmistaja: Sartori Rides, Italia
Malli: Crazy Worm
Istumapaikat: 1 juna, 6 vaunua, 12-24* matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 720 matkustajaa / tunti
Ulkomitat: 28 m x 11,5 m
Korkein kohta maasta: 3,5 m
Pituus: 138 m
Huippunopeus: n. 21 km/h
Kesto (kierros): n. 1 min
Kierroksia ajon aikana: 3-4

*24 lasta tai 12 aikuista.

Lisää tietoa Crazy Wormista:
Radan pystytys ja toimintaperiaate.

Kiitokset Petri Sariolalle.

Cyclon, Nokkakiven Puisto, Lievestuore, 2016

Cyclon on matkannut Suomeen aina Itävallasta saakka. Laite ei ole liian raju, joten hiukan nuoremmatkin kävijät uskaltautuvat kokeilemaan vauhdin hurmaa. Se tuli Suomeen alkujaan Wasalandian kautta, jossa se viettin puiston viimeiset pari vuotta. Kyseessä on Nokkakiven historian ensimmäinen vuoristorata ja Wasalandian toinen. Laite sijaitsee puiston portin ulkopuolella, parkkipaikkojen pohjoislaidassa. Valmistaja on italialainen Interpark.

Ensimmäinen alamäki

Radalla on pääsääntöisesti käytössä vain yksi vaunu. Toinen vaunu on varalla, mutta jos on vilkkaampi kausi meneillään, niin voidaan toinen vaunu ottaa käyttöön. Toinen samanmallinen rata oli Tallinnan Rocca Al Maressa. Tämä kulki nimellä Ameerika Mäed, eli viroksi vuoristorata. Laitteen valmistaja on mainostanut tätä mallia maailman eniten myyneinä valmiiksi rakennettuna ratana. Tällaisia ratoja on Interparkin toimesta valmistettu vuodesta 1986 ja lähes identtisiä malleja tarjoavat italialaisista valmistajista Pinfari (nyk. osa Interparkia), Fabbri ja SBF Visa Group.

Cyclon
Valmistettu: 1999-2000
Avattu (Nokkakiven Puisto): 11.06.2016
Suunnittelija ja valmistaja: Interpark, Italia
Malli: Cyclon / Ciclone 40 mt.
Istumapaikat (alkujaan): 6 junaa/vaunua, 4 matkustajaa / juna
Istumapaikat (Nokkakivi): 1 juna/vaunu*, 4 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti (6 vaunulla): 900 matkustajaa / tunti
Ulkomitat: 40 m x 16 m
Korkein kohta maasta: 10 m
Pituus: 350 m
Huippunopeus: 40 km/h
Kesto: 1 min 20 sek

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Freizeitpark Familienland, Itävalta, 2000-2012, nimellä Roller Coaster
Wasalandia, Vaasa, 2013-2015, nimellä Cyclon (kuva)

*Ennen kautta 2022 on ollut käytössä parhaimillaan 2 vaunua.
Muuten toinen vaunu on varalla.

Linnunrata eXtra, Linnanmäki, Helsinki, 2000

Linnunrata eXtra on Linnanmäen historian neljäs vuoristorata. Laite on rakennettu vesitornin sisään, jossa se korvasi samalla paikalla olleen Safariradan. Space Expressiä voisi kuvailla pimeässä ajettavaksi Pikajunaksi. Laitteen jonotustilat ovat näyttävät, ja muistuttavat avaruustukikohdan sisuksia. Vuonna 2016 laitetta uudistettiin virtuaalitodellisuuslaseilla. VR-laseilla varustettuna kävijät voivat kokea kolmea eri seikkailua ajon aikana. Laitteessa silti pystyy käymään ilman VR-laseja ja kokea se alkuperäisessä muodossaan. Radan on valmistanut Zierer Saksasta.

Linnunrata eXtra
Rakennettu ja avattu: 2000
Vuosina 2000-2003 nimellä Space Express
Vuosina 2004-2015 nimellä Linnunrata
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH ja Zierer
Valmistaja: Zierer, Saksa
Malli: Force, Custom
Istumapaikat: 2 junaa, 20 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 800 matkustajaa / tunti
Kesto: 50 sek
Korkein kohta radan pohjalta: 7 m
Pituus: 360 m
Huippunopeus: 40 km/h
Lisäominaisuudet vuodesta 2016: valinnaisesti Samsung Gear VR-lasit,
3 valittavaa kokemusta

Sisäänkäynti

Junaan mennään pitkän käytävän kautta, joka on luonnollisesti sisustettu avaruusteeman mukaisesti. Verrattuna kuviin, laitteen jonon sisustusta on uusittu ainakin väritykseltään vuosien varrella. Kuvat ovat vuodelta 2000, kun rata oli tuore.

Asema

Rata on rakennettu kokonaan vesitornin sisälle. Tämän vuoksi radan pituus ja ajoaika on kohtalaisen lyhyt. Radan suunnittelu ja rakennus on ollut erittäin vaativa tehtävä, koska vesitornin sisus on täynnä betonipylväitä, joita ei voi poistaa. Huhun mukaan neljästä tarjokkaasta ainoastaan kompakteihin vuoristoratoihin erikoistunut Zierer pystyi toimittamaan radan. Koko rata kuljetaan lähes täydellisessä pimeydessä galaksien ja linnunradan aukkojen läpi. Rata sisältää kaksi nostomäkeä, joista toinen on matkan puolessa välissä. Sen huomaa tarkkailemalla junan kulkua.

Vuonna 2016 rataa uusittiin VR-laseilla. Nämä voi asiakas vaihtoehtoisesti laittaa päälle ajon ajaksi. Päälle laitettuna laseilla voi valita 3 eri kokemusta. Nämä kokemukset ovat ikään kuin lyhytelokuvia, jotka pyörivät ajon aikana. Alkujaan oli vuonna 2016 valittavana vain yksi näistä: Avaruusseikkailu. Kaksi muuta, eli Kauhujen taival ja Liitolentomatka tulivat mukaan vasta 2018. 2020-luvulla VR-lasien kuvanlaatu on jo alkanut näyttää ikäänsä, sillä kuvanlaatu ei ole mikään paras nykymittakaavassa.

Mato Mainio, Vauhtipuisto, Oulu, 2000

Mato Mainio on maailman toiseksi pohjoisin kunnon vuoristorata. Se on koko perheen laite. Laite on hyvin samankaltainen kuin Suomen Tivolin Crazy Worm, mutta sen on valmistanut SBF Visa Group. Se oli alkujaan tanskalaisessa Djurs Sommerland-huvipuistossa, josta sen myi Vauhtipuistolle eteenpäin Coinline Oy.

Valmistettu: 2000
Avattu (Vauhtipuisto): 2015
Suunnittelija: Pinfari, Italia
Valmistaja: SBF (nyk. SBF Visa Group), Italia
Malli: Family Coaster, MX48
Muut tekniset tiedot: suunnilleen samat kuin Crazy Worm, Suomen Tivoli

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Djurs Sommerland, Tanska, 2000-2014, nimellä Karlo's Taxi

Tornado, Särkänniemi, Tampere, 2001

Tornado tuli Särkänniemeen uutuutena kaudeksi 2001. Samalla puistoa uusittiin kokonaan. Teräsrunkoinen rata maksoi yli 8 miljoonaa euroa (2002), eli se oli aikoinaan Suomen kallein, joten sitä voi pitää merkittävänä ratana jopa maailmanlaajuisesti. Ulkomaalaiset vuoristorataharrastajat ovatkin tulleet käymään Särkänniemellä juurikin Tornadon takia. Rata oli Suomen mittakaavassa iso hyppy eteenpäin laadun suhteen, sillä rata on vauhdikas, mutta miellyttävä. Laite sopii myös liikuntaesteisille. Laitteen rakentamiseen osallistui iso joukko yrityksiä Suomesta ja ulkomailta.

Radan aseman tunnelisijainnin vuoksi, se tunnettin rakennusvaiheessa projektinimellä Metro.

Tornado
Rakennettu: 2000-2001
Avattu: 30.04.2001
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Intamin Amusement Rides, Sveitsi (nyk. Liechtenstein)
Malli: Suspended Looping Coaster, Custom
Tyyppi: Teräksinen invertoitu vuoristorata
Istumapaikat: 2 junaa, 24 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 1200 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 35 sek
Korkein kohta maasta: 25 m
Pituus: 700 m
Huippunopeus: 75 km/h
Inversioita: 5
Elementit: silmukka, cobra-silmukka, heartline roll (x2)

Asema

Laitteeseen mennään sisälle asemarakennuksen katon kautta. Tornadon asemalla on nykyisin portit, joissa asiakkaat odottavat junan tuloa valmiiksi vaunujen kohdalla. Alkujaan jonotus ei kuitenkaan tapahtunut tällä tavalla, vaan laiturille päästiin vain yhdestä kohdasta. Kapasiteettia lopulta parannettiin lisäämällä portteja jo kaudeksi 2002. Tämä lyhensi jonoja merkittävästi.

Nostomäki

Myös nostomäen koneistoa uusittiin kaudeksi 2002, kun alkuperäinen 170 kW tehoinen moottori korvattiin uudella 240 kW moottorilla. Radan rakenne on ns. invertoitu, eli junat riippuvat kiskojen alapuolella koko matkan ajan. Invertoituja vuoristoratoja on ollut maailmalla vasta vuodesta 1992 lähtien. Jotkut invertoidut radat ovat kuitenkin parempia kuin toiset.

Ensimmäinen alamäki

Juna hinataan ylös ketjuvetoisen nostomäen harjalle, 25 metrin korkeuteen, jonka jälkeen se huristelee radalla pelkän painovoiman varassa. Rata on myös rakennettu Tukkijoen ympärille.

Silmukka alamäen jälkeen

Ensimmäinen alamäki johtaa suoraan silmukkaan, jossa rata tekee ensimmäisen inversion.

Kuilu / Tunneli

Juna kulkee ensimmäisen alamäen jälkeen kuilussa (kuvassa alkuperäisessä muodossaan), josta noustaan välittömästi cobra-silmukkaan. Kyseessä on radan nopein kohta. Kaudeksi 2006 radan kuilu peitettiin rakennuksella, jonka myötä siitä tuli tunneli.

Kuva: Kimmo Lahti

Cobra-silmukka

Cobra-silmukassa juna tekee kaksi inversiota ja kääntyy tulosuuntaan. Tämä kaikki tapahtuu huimalla nopeudella. Vastaavaa ei ole aikaisemmin nähty missään muussa radassa koko maailmassa.

Silmukan läpi

Seuraavaksi juna kulkee ensimmäisen silmukan läpi ja jatkaa matkaansa asemarakennuksen läpi, suorittamalla siinä ensimmäisen heartline rollin. Kyseinen elementti on pehmeä, juurikin koska juna kiertää ympäri matkustajan rintakehän akselilla.

Kuva: Särkänniemi

Paluu asemalle

Aseman jälkeen on kovalla vauhdilla ajettava spiraali, toinen heartline roll, ja paluu asemalle tiukan kaarteen jälkeen.

Paluu asemalle

Rata ei hellitä otettaan hetkeksikään, kuten tämä vauhdikas viimeinen kaarre asemalle osoittaa. Kaarre oli alkujaan liiankin tiukka, joten jo kaudeksi 2002 kyseistä rataosuutta hienosäädettiin hieman.

Kuva: Kimmo Lahti

Kiitokset Tomi Suomiselle, Markku Jääskeläiselle, Markku Kivelälle, Jouko Vainiolle, Kimmo Lahdelle, Tero Myllyniemelle, sekä luonnollisesti Särkänniemen huvipuistolle kuvista, sekä rataa ja aluetta koskevista lisätiedoista.

Täältä näet Tornadon rakennustyön alla.

Joyride, PowerPark, Ala-Härmä, 2003

Joyride on tiukkoja kaarteita sisältävä kompakti teräsrata ja PowerParkin ensimmäinen vuoristorata. Rata on periaatteessa kuin Schwarzkopfin Jet Star, mutta pehmeämpi ja lyhyempi. Laitteen on valmistanut L&T Systems Italiasta, joka on nykyisin osa Preston & Barbieria.

Radan asemalle asennettiin katto kaudeksi 2011. Lisäksi kaudella 2017 lisättiin vaihtoehtoiset VR-lasit, sen jälkeen kuin Linnanmäen Linnunrataan lisättiin samankaltaiset. Lasit voi käyttää vain 2€ lisämaksulla.

Joyride
Valmistettu ja avattu: 2003
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: L&T Systems (nyk. Preston & Barbieri), Italia
Malli: Compact Coaster / Compact Coaster 47x21
Istumapaikat: 1 juna, 6 vaunua, 24 matkustajaa
Teoreettinen kapasiteetti: 1152 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 15 sek
Ulkomitat: 47 m x 21 m
Korkein kohta maasta: 16 m
Pituus: 280 m
Huippunopeus: 50-60 km/h
Lisäominaisuudet vuodesta 2017: valinnaisesti VR-lasit 2€ lisämaksulla.

Roller Coaster, Suomen Tivoli, 2004

Roller Coasterin hankinta teki käytännössä historiaa, sillä aiemmin missään suomalaisessa kiertävässä tivolissa ei ole kalustossa ollut enemmän kuin yhtä vuoristorataa yhtäaikaa. Laite on malliltaan Mini Mega M29 ja valmistaja on italialainen Pinfari (nyk. Interpark). Yhden kierroksen kesto on noin 50 sekuntia, yleensä ajon aikana rata kierretään kaksi kertaa.

Samalla laite on pystytysajaltaan selvästi tivolin eniten aikaa vievä laite, sillä sen pystyttämiseen tarvitaan ainakin kaksi päivää. Tämän johdosta laite ei välttämättä ole mukana jokaisella tivolikauden kiertuepysäkillä, ja jos se on, niin tivolin pystytys kestää noin viikon ennen kuin se avataan paikkakunnalla kävijöille.

Roller Coaster
Valmistettu ja avattu: 2004
Valmistaja: Pinfari, Italia
Malli: Mini Mega Coaster MM29
Istumapaikat: 1 juna, 6 vaunua, 24 matkustajaa
Teoreettinen kapasiteetti: 700 matkustajaa / tunti
Kesto (kierros): n. 55 sek
Ulkomitat: 17 m x 29 m
Korkein kohta maasta: 9,2 m
Pituus: 233 m
Huippunopeus: 40 km/h
Kierroksia ajon aikana: 2-3

Tulireki, Linnanmäki, Helsinki, 2004

Tulireki on tavallaan perinteisen ja Wild Mouse-tyylisen vuoristoradan yhdistelmä. Radan erikoisuutena on ulospäin kallistuvat vaunut. Laite maksoi noin 3 miljoonaa euroa. Kyseessä on Mack Ridesin E-Motion Coaster-mallinen rata, joita ei valmistettu yhteensä kuin 2 kappaletta. Tämä on ensimmäinen näistä, toisin sanoin prototyyppi, ja samalla lajinsa viimeinen mikä on jäljellä. Toinen E-Motion-rata avattiin vuonna 2005 sisätiloihin, Amsterdamin tyrmään. Se rata oli nimeltään Reaper, Drop ride to doom!. Valitettavasti rata suljettiin alkuvuodesta 2014, jonka jälkeen se on poistettu.

Tulireki muistuttaa siis alkuosaltaan perinteistä Wild Mouse-tyyppistä rataa, joka ei ole sinänsä yllätys, sillä Mack Rides on tehnyt montakin Wild Mouse-typpistä rataa. Alkuvaiheessa vaunut eivät mene vielä kovaa, mutta näkymät ovat lievästi sanottuna mykistävät. Sen jälkeen sukelletaankin jyrkkään alamäkeen ja mutkaiselle loppuradalle.

Juuri ennen ensimmäistä laskua

Laitteen vaunut kallistuvat mutkissa myös väärään suuntaan. Tämä tekee elämyksen entistäkin pelottavammaksi radan korkean ja tiukasti mutkittelevan alkuosuuden aikana. Radan korkein kohta on 16,5 m ja ajoaika on noin puolitoista minuuttia. Laite on rakennettu entisen soutulammikon paikalle, joka oli pitkään entisen Satulaakson keskuspaikka. Tulireen jälkeen kyseistä aluetta kutsuttiin Ratalaaksoksi.

Tulireki jatkaa Linnanmäen Kalevalan teeman edustusta laitteiden keskuudessa. Hurjakuru oli jo teemoitettu Sammon ryöstön mukaan, niin Tulireki teemoitettiin Lemminkäisen Pohjolan matkan mukaan. Radan nimi perustuu siis kyseistä matkaa vaikeuttaneisiin tuliseen jokeen, tuliseen kuoppaan, ym.

Kuva: Mika Kempe

Tulireki
Rakennettu: kevät 2004
Avattu: 29.04.2004
Valmistaja: Mack Rides, Saksa
Malli: E-Motion Coaster
Istumapaikat: 4 junaa/vaunua, 6 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 288 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 15 sek
Korkein kohta maasta: 16,5 m
Pituus: 336 m
Huippunopeus: 58 km/h

Cobra, PowerPark, Ala-Härmä, 2005

Cobra on vuoristorata, joka kulkee ajon aikana kahteen suuntaan, eli toisin sanoin Shuttle-vuoristorata. Aluksi juna peruuttaa aseman takana olevaa nostomäkeä, jonka laelta se päästetään matkaan. Kun juna on kertaalleen syöksynyt radan läpi, se nostetaan uudestaan vastakkaisen nostomäen huipulle. Kun juna päästetään sieltä matkaan, se peruuttaa koko matkan takaisin. Laitteen on valmistanut Vekoma Hollannista. Laite tunnetaan myös valmistajan mallinimellä Boomerang. Laitteessa on käytössä Vekoman uudemman mallinen juna, joka vaikuttaa olevan ainutlaatuinen juuri tälle radalle.

Cobra
Valmistettu ja avattu: 2005
Suunnittelija: Peter Clerx
Valmistaja: Vekoma, Hollanti
Malli: Boomerang
Istumapaikat: 1 juna, 7 vaunua, 28 matkustajaa
Teoreettinen kapasiteetti: 760 matkustajaa / tunti
Juna: Vekoma MK1211*
Kesto: n. 2 min
Ulkomitat: 88 m x 30 m
Korkein kohta maasta: 35,5 m
Pituus: 285 m
Huippunopeus: 76 km/h
Inversioita: 3
Elementit: cobra-silmukka, silmukka

*Yleensä Boomerang-radoilla on nk. Arrow-juna (samankaltainen kuin entisessä Särkänniemen Korkkiruuvissa).

Thunderbird, PowerPark, Ala-Härmä, 2006

Thunderbird on kova haastaja Linnanmäen Vuoristoradalle. Monet ovat kutsuneet sitä Suomen parhaimmaksi vuoristoradaksi. Radan on valmistanut amerikkalainen puumäkiin erikoistunut Great Coasters International (GCI). Verrattuna Suomen ensimmäiseen ratana Thunderbird on toki modernimpi, sillä sen jarrut eivät ole junassa ja itse juna on kunnolla kiinni radassa. Tämä mahdollistaa hurjemman menon ja layoutin.

Thunderbirdin sisäänkäyntirakennus on siisti ja sen yhteydessä on hieno kivisuihkulähde, joka on nykyisin vielä näyttävämpi (kuva on radan ensimmäiseltä vuodelta).

Junia on kaksi joista kuhunkin mahtuu kerrallaan 24 huvittelijaa.

Ajo on radalla pehmeää ja mukavaa, mutta samalla hurjaa. Ei olekkaan ihme, että Thunderbird on monen, mukaanlukien harrastajien suosikki.

Rata ei ole yhtä pitkä kuin Linnanmäen Vuoristorata, mutta siitä huolimatta se vie hieman enemmän tilaa.

Thunderbird
Rakennettu: 2005-2006
Avattu: 29.04.2006
Suunnittelija: Jeff Pike
Valmistaja: Great Coasters International, Yhdysvallat
Malli: Thunderbird
Istumapaikat: 2 junaa, 12 vaunua, 24 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 288 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 35 sek
Korkein kohta maasta: 25 m
Pisin lasku: 24,4 m
Pituus: 827 m
Huippunopeus: 77 km/h

Lisää kuvia Thunderbirdistä.

Kirnu, Linnanmäki, Helsinki, 2007

Kirnu, 2007

Linnanmäki hankki kesäksi 2007 hurjan uutuuden, Kirnu-nimisen vuoristoradan. Se on lyhyempi, eli 25 metrin malli Intaminin ZacSpin-radasta. Rata on liechtensteinilaisen (alkujaan sveitsiläisen) Intaminin suunnittelema. Se on lajinsa ensimmäinen huvipuistoihin valmistettu yksilö, eli prototyyppi. Ilmeisesti Linnanmäelle Kirnu oli oiva vaihtoehto uutuuslaitteeksi hurjien ominaisuutensa, mutta samalla kompaktin koonsa vuoksi. Varhainen edeltäjä ratatyypistä, josta tuli ZacSpin, julkistettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Silloin tehtaan takapihalle rakennettua matalaa, LSM-moottoreilla laukaistavaa rataa kutsuttiin Intaminin toimesta nimellä Ball Coaster. Vaunut olivat tässä vaiheessa jo lähes lopullisessa muodossaan.

Kirnun jälkeen ZacSpin-ratoja on tehty vain neljä, joista toiset kaksi olivat 32 metrin mallisia. Uudempi näistä, eli Six Flags Magic Mountain:in entinen Green Lantern: First Flight (2011-2017) on antanut ZacSpin-mallille huonon maineen epämukavuutensa vuoksi. Kyseisten ongelmien välttämiseksi muilla ZacSpin-radoilla vaunut lastataan tavalla, joka varmistaa ideaalin pyörimisen, sekä asiakkaan mukavuuden tunteen. Jenkeissä, Green Lanternilla näin ei kuitenkaan voitu tehdä läinsäädännön ja muiden säädösten puitteissa.

Intamin on jo vuodesta 2016 tarjonnut päivitettyä ZacSpin-mallia, joka paikkaa fundamentaalisella tasolla tiettyjä alkuperäisen ZacSpinin seikkoja, jotka voivat aiheuttaa ongelmia. Näitä ei ole kuitenkaan mennyt kaupaksi (vielä) ja uusin ZacSpin rata (25 metrin malli) avattiin vuonna 2024 Kiinassa.

Muut edelleen käytössä olevat ZacSpin-radat ovat Terra Míticassa, Espanjassa (Inferno, 2007) ja Tukholman Gröna Lundissa (Insane, 32 m malli, 2009).

Nostomäki Kirnussa on jotain erilaista verrattuna mihinkään muuhun vuoristoratatyyppiin, sillä se on lähes pystysuora, vaikkakin kaareva. Nykyisin kuvattuun osan tukipilareihin on asennettu vakauttavat lisäosat.

Kuva: Mika Kempe

Nopeimmillaan vaunut kiitävät 60 km/h. Kierros radalla kestää noin minuutin verran. Radalla on kolme vaunua, josta jokaiseen vaunuun mahtuu 8 matkustajaa. Kuvassa ylempänä näkyvä ensimmäinen mutka on pituutensa nähden hurjan voimakas, sillä tavalla, joka tekee vaikutuksen, jopa enemmän kuin jonkun perinteisemmän radan ensimmäinen alamäki.

Kuva: Mika Kempe

Kirnu
Rakennettu: kevät 2007
Avattu: 27.04.2007
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Intamin Amusement Rides, Sveitsi (nyk. Liechtenstein)
Malli: ZacSpin, 25 m
Istumapaikat: 3 junaa/vaunua, 8 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 640 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 45 sek
Ulkomitat: 29 m x 12 m
Korkein kohta maasta: 25 m
Pituus: 142 m
Huippunopeus: 11,5 km/h
Inversioita: vaunut pyörivät ympäri painonsa mukaan

Katso lisää kuvia Kirnusta rakennustyön alla.

Mine Train, PowerPark, Ala-Härmä, 2007

Mine Train on italialaisen Zamperlan valmistama perhelaite. Pituutta radalla on 280 metriä ja ajoaika on noin 42 sekuntia. Sen layout on melko yleinen, sellainen jopa, johon voi törmätä Zamperlan moottoroidussa radassa. Rata ei kuitenkaan ole moottoroitu, vaan nostomäen jälkeen fysiikan voimin kulkeva. Kaiken kaikkiaan ihan sopiva perherata.

Kuva: Jani Ahonen

Mine Train
Valmistettu: kevät 2007
Avattu: 09.06.2007
Valmistaja: Zamperla, Italia
Malli: Family Coaster, Gravity 80STD
Istumapaikat: 1 juna, 6 vaunua, 12 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 1028 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 42 sek.
Korkein kohta maasta: 4 m
Pituus: 280 m
Huippunopeus: 25 km/h

Salama, Linnanmäki, Helsinki, 2008

Kesän 2008 uutuuslaite Salama on saksalaisen Maurer Söhnen käsialaa oleva, pyörivillä vaunuilla varustettu rata. Salaman maisemointi on Kalevala-aiheinen. Tämän suhteen rata on kolmas, joka tätä ominaisuuttta edustaa Hurjakurun ja Tulireen jälkeen. Nostomäen juurelle on rakennettu erääksi se merkittäväksi maamerkiksi nk. Sampo, joka on vettä ja tulta syöksevä tolppa.

Myös asemalla on kerrottu aiheeseen kuuluvaa tarinaa. Salama myös rakennettiin Hurja Kurun päälle, jonka myötä myös itse Hurja Kurua uudistettiin, suunnittelutyö molempia varten oli erehdyksettä haastavaa. Radalla on pituutta 420 m ja huippunopeutta 60 km/h. Vaunuja radalla on 6 kappaletta, ja ne pyörivät vapaasti lastausta myöten.

Salama
Rakennettu: talvi-kevät 2008
Avattu: 25.04.2008
Valmistaja: Maurer Söhne (nyk. Maurer Rides GmbH), Saksa
Malli: Spinning Coaster, Xtended SC 3000
Istumapaikat: 6 junaa/vaunua, 4 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 800 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 20 sek
Korkein kohta maasta: 17 m
Pituus: 420 m
Huippunopeus: 60 km/h

MotoGee, Särkänniemi, Tampere, 2010

MotoGee, 2010

Moottoripyöräaiheinen laukaistava vuoristorata on Särkänniemen kesän 2010 uutuuslaite. Sen on valmistanut Zamperla. Laukaisuhetkellä laite kiihtyy 60 km/h kahdessa sekunnissa. Laite laukaistaan käyntiin asemalta mutkan takana olevalla rataosuudella, jossa se tapahtuu ns. Flywheel Launch:ina. Rata tuokin tulleessaan tunteen kuin olisi moottoripyörän kyydissä, sillä vaunujen turvapuomisysteemi on sama kuin esimerkiksi Tyrskyssä tai Tykkimäen Trombissa. Radalla on pituutta 364 metriä ja sen aika rata kurvaa melko normaalin monimutkaisen layoutin läpi, toki sillä plussalla, että pääsee ihailemaan Näsijärveä.

Rata on malliltaan Zamperlan MotoCoaster, jota julkistettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2006 ja lajin ensimmäiset avattiin 2008.

MotoGee
Rakennettu: kevät 2010
Avattu: 30.04.2010
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Zamperla, Italia
Malli: Moto Coaster, 364m
Istumapaikat: 2 junaa, 6 vaunua, 12 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 800 matkustajaa / tunti
Kesto (laukaisusta perälaiturille): n. 30 sek
Ulkomitat: 21,2 m x 48,5 m
Korkein kohta maasta: 13 m
Pituus: 364 m
Huippunopeus: 60 km/h

Ukko, Linnanmäki, Helsinki, 2011

Ukko on saksalaisen Maurer Ridesin valmistama SkyLoop-tyyppinen rata. Jälleen kerran Linnanmäen osalta radan hankintaa sinetöi se, että rata on tyypiltään hurja, mutta kompakti. Linnanmäen 60-vuotisjuhlakaudella järjestettiin nimikilpailu, jotta rata saisi nimen. Ilmeisesti radalle valittu nimi jatkaa Kalevalateemaisten laitteiden nimien osuutta, vaikka radan teemoitus ei missään nimessä ole Kalevala-aiheinen. Ukon rakentaminen vaati paljon kallion räjäyttämistä ja muutti pysyvästi maisemia Vuoristoradan kaarteissa. Rata rakennettiin Mustekalan ja sitä aiemmin Breakdancen edelliseen paikkaan. Huimapäille tarkoitettu Ukko avattiin 27.05.2011. Radalla on pituutta 150 m ja korkeutta 50 m. Nopeimmillaan juna pyyhältää kiskoilla 105 km/h.

Ukko
Rakennettu: 2010-2011
Avattu: 27.05.2011
Valmistaja: Maurer Söhne (nyk. Maurer Rides GmbH), Saksa
Malli: SkyLoop / XT 150
Istumapaikat: 1 juna, 2 vaunua, 12 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 550 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min
Ulkomitat: 60 m x 15 m
Korkein kohta maasta: 50 m
Korkein aseman tasalta: 46,2 m
Pituus: 150 m
Huippunopeus: 105 km/h
Inversioita: 2
Elementit: nostomäki inversioon ja Skyloop

Neo's Twister, PowerPark, Ala-Härmä, 2011

Neo's Twister on hurjapäille suunnattu pyörivä vuoristorata, joka ei kuitenkaan ole ihan jokaisen makuun. Rata on italialaisen Fabbrin valmistama. Sopivaan kohtaan tultaessa vaunu pyörähtää ympäri ja saattaapa se välillä kulkea myös takaperin. se on nimetty ja teemoitettu ilmeisesti sarjakuvahahmojen mukaan. Se on nykyisin Suomen ainoa Wild Mouse-tyyppinen rata Pirun kelkan (1972-1973) jälkeen. Se on samalla Suomen ainoa Spinning Wild Mouse.

Neo's Twister
Valmistettu ja avattu: 2011
Valmistaja: Fabbri, Italia
Malli: Spinning Coaster, Spinning Madness (30m) (nyk. Power Mouse Midi)
Istumapaikat: 5 junaa/vaunua, 4 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 600 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 30 sek
Ulkomitat: 30 m x 19 m
Korkein kohta maasta: n. 15 m
Huippunopeus: n. 30 km/h

Herra Lohikäärme, Vauhtipuisto, Oulu, 2023

Herra Lohikäärme kiidättää sinut halki kasimuotoisen layoutin. Laite on italialaisen SBF Visa Groupin valmistama. Aikaisemmin se on ollut Funparkissa / Särkänniemi Zonesissa / Zones Ideaparkissa vuodet 2012-2020, josta kuva. Kyseessä on todella perustason moottoroitu rata, joka ei ole mitään maailmaa mullistavaa, mutta on samalla ihan toimiva perhelaite. Radan nimi on kylttien perusteella aina ollut Herra Lohikäärme, mutta sen edellisessä sijoituspaikassa tarkka nimi on hiukan tulkinnanvarainen, sillä joissain lähteissä sitä kutsutaan Lohikäärme-radaksi. Lisäksi Herra Lohikäärme on maailman toiseksi pohjoisin moottoroitu vuoristorata.

Herra Lohikäärme
Valmistettu: 2012
Avattu (Vauhtipuisto): 2023
Valmistaja: Visa Group (nyk. SBF Visa Group), Italia
Malli: Mine Train Coaster (MX601)
Istumapaikat: 1 juna, 4 vaunua, 16 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 640 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 30 sek
Ulkomitat: 18,9 m x 9,3 m
Korkein kohta maasta: 5 m
Pituus: 47 m
Huippunopeus: n. 25 km/h
Kierroksia ajon aikana: 2-3

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Funpark / Särkänniemi Zones, Ideapark Lempäälä, 2012-2020

Junker, PowerPark, Ala-Härmä, 2015

Junker suorastaan rakennettiin tekemään vaikutuksen kävijöihin. Rata kiihdyttää maksiminopeuteensa vähän alle 2 sekunnissa suoraan tophattiin. Hurjan, mutta mukavan Junkerin layout on täynnä inversioita, ml. silmukkatyyppi, joka on nimetty Suomen mukaan. Laitteen on valmistanut Gerstlauer. Laitteen huippunopeus on hiukan alle Linnanmäen Ukon ja myöhemmin Taigan, mutta ei voi kieltää, että rata teki vaikutuksen koko Suomen huvialaan, sillä Linnanmäki päätti rakentaa Vonkaputouksen tilalle uuden, Junkeria haastavan radan.

Junker
Rakennettu: talvi-kevät 2015
Avattu: 30.05.2015
Valmistaja: Gerstlauer Amusement Rides GmbH, Saksa
Malli: Infinity Coaster, Custom
Istumapaikat: 2 junaa, 2 vaunua, 8 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: ainakin 480 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min
Korkein kohta maasta: 40 m
Pituus: 860 m
Huippunopeus: 104 km/h
Inversioita: 3
Elementit: LSM-laukaisu, Top Hat, Finnish Loop, Dive Loop, korkkiruuvi

Hype, Särkänniemi, Tampere, 2017

Hurjapäisen kyydin tarjoava Hype on tietyllä tavalla Särkänniemen vastaus Linnanmäen Ukolle. Se laukaistaan liikkeelle LSM-moottorin voimin edestakaisin, jonka jälkeen se kohoaa 45 metrin korkeuteen, sitten laite tekee inline twistin ja lähtee pystysuoraan silmukkaan. Laitteen on valmistanut jenkkiläinen Premier Rides, joka on myös Linnanmäen entisen Vonkaputouksen takana. Hype antaa kompaktissa koossaan mukavan ja samalla hurjan kokemuksen.

Hype
Rakennettu: talvi-kevät 2017
Avattu: 18.06.2017
Valmistaja: Premier Rides, Yhdysvallat
Malli: Sky Rocket II
Istumapaikat: 1 juna, 2 vaunua, 12 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 500 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 55 sek
Korkein kohta maasta: 46 m
Pituus: 260 m
Huippunopeus: 100 km/h
Inversioita: 1 (In-Line Twist)

Taiga, Linnanmäki, Helsinki, 2019

Taiga on Linnanmäen ja koko Suomen kaikkien aikojen kallein laite, se on myös Suomen korkein, pisin, nopein ja täten taatusti hurjin rata. Taiga ei maksanut puistolle pelkästään yli 10 miljoonaa euroa, vaan myös tilaan puutteen takia 3 laitetta, ml. harmillisesti Vekkulan. Laite on liechtensteinilaisen (alkujaan sveitsiläisen) Intaminin valmistama rata. Se on LSM-teknologiaa hyödyntävä laite ja kehitys vastaavista valmistajan aikaisemmista LSM Launch Coastereista (esim. Cedar Pointin Maverick, avattu 2007).

Rata kiertää yhteensä 1,1 kilometrin pituutta nopeimmillaan 106 km/tunnissa. Se sisältää liki kaksi LSM-kiihdytystä, joista toinen vie vaikutuksen tekevään, mahtavan maiseman tarjoavaan tophattiin (kuvassa). Myös laitteen aseman, sekä jonotusalueen teemoitus on ihan omaa luokkaansa kaikkiin muihin Linnanmäen laitteisiin verrattuna, ml. musiikin osalta. Rata on varsin mutkikas ja sen käyttämä tila on hyödynnetty hyvin.

Taiga
Rakennettu: 2018-2019
Avattu: 18.06.2019
Valmistaja: Intamin Amusement Rides, Liechtenstein
Urakoitsija: RCS GmbH, Saksa
Malli: LSM Launch Coaster, Custom
Istumapaikat: 2 junaa, 4 vaunua, 16 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 860 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 30 sek
Korkein kohta maasta: 50 m
Pisin lasku: 32 m
Pituus: 1104 m
Huippunopeus: 106 km/h
Inversioita: 4
Elementit: LSM-laukaisu ja -boost, Zero-G Winder,
Top Hat, Immelmann, Barrel Roll
Laitteen musiikki: IMAscore GbR

Pitts Special, PowerPark, Ala-Härmä, 2020

Taigan saavuttua Linnanmäelle, PowerPark päätti vastata lisäämällä puistoon toisen Gerstlauerin valmistaman radan. Väreiltään Pitts Special muistuttaa sen verran Junkeria, että kaukaa on mahdollista sekoittaa nämä kaksi rataa yhteen. Rata ei ole kuitenkaan läheskään yhtä hurja kuin Junker, sillä Pitts Specialissa ei mennä kertaakaan ylösalaisin. Radan huomattavin elementti on sen pystysuora 43 metrin nostomäki ja suora alamäki, jossa se syöksyy heti noin 100 kilometrin tuntivauhtiin.

Rata ei ole ollut jokaisen makuun, etenkin Junkerin jälkeen, mutta tätä rataa arvioidessa on paras olla asettamatta edellä mainitun kaltaisia odotuksia. Kieltämättä kuitenkin kaukaa katsottuna rata vaikuttaa olevan rakennettu Junkerin varaosista. Tästä huolimatta Pitts Special on oivallinen lisä PowerParkin ratavalikoimaan.

Pitts Special
Rakennettu: kevät-kesä 2020
Avattu: 24.06.2020
Valmistaja: Gerstlauer Amusement Rides GmbH, Saksa
Malli: Infinity Coaster, Custom
Istumapaikat: 2 junaa, 2 vaunua, 8 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: ainakin 523 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 40 sek
Korkein kohta maasta: 43,5 m
Pituus: 693 m
Huippunopeus: 100 km/h
Inversioita: 0

Ruka Coaster, Ruka Ski Resort & Ski Inn, Rukatunturi, 2025

Saksalaisen Wiegandin valmistamat alppiradat ovat tuttuja jo Suomen naapurimaissakin, yleensä hiihtokeskuksissa. Ruka Coaster on Suomen ensimmäinen tunturirata ja maailman pohjoisin kunnon vuoristorata. Tämä taitaakin olla suuri kunnia Kuusamon Rukalle, sillä ennen kyseistä rataa kaikista lähin hiihtokeskuksen huvitteluvekotin on sen kesäkelkkarata. Vaunut kulkevat suhteellisen vauhdikkaasti mäkiä pitkin ja todella lähellä maata, joka tuo kokemukseen tunnelmaa, joka eroaa yleisistä vuoristoradoista. Ensimmäisellä kaudellaan yksi kierros maksaa pelkiltään 14-19 euroa ja päiväranneke puolestaan maksaa 49-69 euroa, riippuen onko alle vai yli 12-vuotias.

Ruka Coaster
Rakennettu: kevät-kesä 2025
Avattu: 17.07.2025
Valmistaja: Wiegand, Saksa
Malli: Alpine Coaster, Gen 2
Istumapaikat: 10 junaa/vaunua, 1 matkustaja / juna
Kesto: 4 min 15 sek
Pituus: 767 m
Huippunopeus: 40 km/h

Uusi rata, Särkänniemi, Tampere, tulossa 2026

Rakennustyöt aloitetaan: loppuvuodesta 2025
Avataan: kevät-kesä 2026
Valmistaja: Vekoma, Hollanti
Malli: Sit Down Thrill, Custom
Istumapaikat: 2 junaa, 10 vaunua, 20 matkustajaa / juna
Korkein kohta maasta: 30 m
Pituus: ainakin 500 m
Huippunopeus: 70 km/h
Inversioita: kyllä, ei tietoa lukumäärästä

KÄYTÖSTÄ POISTETUT JA PURETUT RADAT

Edellisten ratojen lisäksi Suomessa on ollut käytössä ainakin 15 vuoristorataa.
Alla on lueteltuna Käytöstä poistetut ja/tai puretut, sekä Suomesta pois siirretyt vuoristoradat. Vuoristoradat ovat jälleen listattuja vanhimmasta uusimpaan valmistusvuoden mukaan, jonka jälkeen aakkosjärjestyksessä.

Vuoristorata, Tivoli Matti Sariola, 1952

Kuva

Sarioloilla oli 1950-luvun alussa käytössä puuvuoristorata, joka rakenteiltaan muistutti lähinnä pari vuosikymmentä myöhemmin käytettyä Neulan huvipuiston Pirun Kelkkaa. Radan 'layout' ei kuitenkaan ollut Wild Mouse-tyylinen, vaan lähempänä kasimuotoisen tyylisiä ratoja. Kyseessä oli siis nk. sivukitkarata, joka oli joko saksalaisen Mackin valmistama, tai sen tyylinen kopio. Rata oli vuokralla saksalaiselta tivolilta vuonna 1952 ja melko varmasti oli vain yhden kauden mukana. Olympiavuonna rata oli käytännössä tivolin maamerkkinä, etenkin Helsingissä, kun Kaisaniemessä oli olympialaisten aikaan pystyssä Olympia Tivoli, joka koostui Suomen Tivolin Matti Sariolan (nyk. Tivoli Sariola) ja Tope Sariolan (myöh. 1960-luvun Sirkus Sariola) osastoista. Lisäksi kyseisellä kaudella oli vuokralla samalta saksalaiselta firmalta ainakin pari autorataa ja muutama muu laite, joka näyttäytyy kuvassa. Tämä oli Suomen historian toinen vuoristorata, mutta pituudeltaan se ei varmana ollut vertaa maan ensimmäiselle eli Linnanmäen Vuoristoradalle. Gröna Lundissa oli käytössä samanmallinen rata vuosina 1931-1965, joka oli alkujaan saksalaisten Sieboldin ja Herhausin omistuksessa.

Puuvuoristorata
Rakennettu: todennäköisesti 1920-1930-luvut
Käytössä: 1952
Valmistaja: Mack Rides, Saksa (todennäköisesti)
Tyyppi: sivukitkarata (Side Friction Coaster)
Layout: suunnilleen sama kuin Leap-the-Dips,
Lakemont Park, Pennsylvania, USA
Istumapaikat: ? junaa/vaunua, 3-6 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 360 matkustajaa / tunti
Kesto: todennäköisesti n. 1 min
Huippunopeus: todennäköisesti 40 km/h
Tilanne myöhemmin: ei tietoa

Kiitokset lisätiedoista: Huvipuistot.com

Pirun Kelkka, Neulan huvipuisto, Tampere, 1972-1973

Pirun Kelkka oli puinen, Wild Mouse-tyyppinen vuoristorata. Se oli alunperin käytössä Tanskassa (Tivoli Friheden), josta Leo Lindblom osti sen Lauri Seiterän tivolin käyttöön 60-luvun lopussa. Rata saapui osina Suomeen, eikä sen mukana seurannut minkäänlaisia piirustuksia eikä kokoamisohjeita. Joidenkin osien päissä oli sentään roomalaisia numeroita, jotka antoivat kokoajilleen jonkinlaisen aavistuksen osan sijainnista. Rata oli muutenkin huonossa kunnossa, joten useita paloja jouduttiin rakentamaan uusiksi.

Kuva: Tivoli Seiterä

Rata oli alunperin tehty kiertävää tivolitoimintaa varten, melko todennäköisesti Saksassa. Siellä tivolit ovat yhdessä paikassa huomattavasti pidempään kuin Suomessa, jonka oloihin rata oli aivan liian hidas purettavaksi, liikuteltavaksi ja uudestaan koottavaksi. Sen takia laite olikin pystyssä ainoastaan kaksi kertaa Turussa 70-luvun alussa, ennen kuin se vietiin Tampereelle Neulan huvipuistoon. Tämä Särkänniemen paikalla sijainnut ja sitä edeltänyt huvipuisto oli toiminnassa ainoastaan kaudet 1972 ja 1973. Tämän jälkeen Pirun Kelkka hajoitettiin viimeisen kerran. Rata oli Tivoli Frihedenin erään FaceBookissa julkaiseman kuvan perusteella selvästi samanmallinen kuin Utahin Lagoonin huvipuiston alkuperäinen Wild Mouse. Juuri samanmallisia on nähty myös Münchenin Oktoberfestissä.

Kuva: Tivoli Seiterä

Tanskassa oli 1960-luvulla myös toinen puinen Wild Mouse-tyyppinen rata, joka olin Fyns Tivolin huvipuiston käytössä nimellä Jaguar. Tällöin on olemassa pieni mahdollisuus, että Piru Kelkka ei ollut Frihedenistä peräisin, vaan Jaguar. Saatavilla olevien lähteiden mukaan kuitenkin Jaguarin viimeinen kausi oli vuonna 1972. Jos tämä tieto pitää paikkansa, niin sitä ei voitu myydä Lindblomille 60-luvun lopussa. Tällöin Frihedenin alkuperä on todennäköisempi.

Ainoassa vanhassa kuvassa radasta Tivoli Frihedenissä, ilmenee, että tuolloin radan vaunut olivat erilaisia. Vaunujen muutoksen Suomen kamaralla voi selittää sillä, että jos radan osia jouduttiin rakentamaan uudelleen ennen sen käyttöönottoa Suomessa, niin on mahdollista, että samalla tehtiin uudet vaunut. Radan alkuperäiset vaunut, jotka näkyy vanhassa kuvassa, ovat samoja, mitkä olivat käytössä myös jenkeissä muutamalla vastaavalla radalla: mm. Lagoon, Santa Cruz Beach Boardwalk ja State Fair of Louisiana. Näiden valmistajaksi on merkitty amerikkalainen Conklin, mutta ilmeisesti radat oli valmistettu lisenssillä eräältä saksalaiselta valmistajalta, joka kuitenkin teki kaikkiin näihin vaunut itse. Kyseinen valmistaja oli Buchwald Gebrüder.

Pirun Kelkka
Rakennettu: 1960-luku
Käytössä: 1972-1973
Valmistaja: Buchwald Gebrüder, Saksa
Malli: Wilde Maus, puuversio
Istumapaikat: 10 junaa/vaunua, 1-2 matkustajaa / juna
Kesto: enintään 2 min
Korkein kohta maasta: 16 m
Pituus: 400 m

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Tivoli Friheden, Tanska, 1960-luku
Huvipuisto Seiterä, 1970-1971

Ipanarata, Linnanmäki, Helsinki, 1971-1989

Ipanarata, myös nimellä Lasten Vuoristorata,
oli lapsille tarkoitettu vuoristorata, joka avattiin vuonna 1971. Se sijaitsi Satulaaksossa, Pikajunan nykyisellä paikalla. Laite oli suunnilleen Särkänniemen Vauhtimadon kokoinen. Se oli käytännössä kopio eräästä Espanjassa toimineesta radasta, jonka Linnanmäen silloinen johtajakaksikko lomamatkallan valokuvasivat. Kyseessä taisi olla B. A. Schiff & Associates:in valmistama, Kiddie Coaster-mallinen rata. Kuvien pohjalta eräs insinööri Rönnblad piirsi suunnitelmat ja radan osat valmisti Hakaniemen Metalli Oy. Radan keskellä oli leikkitelineitä ja hiekkalaatikko keskellä puustoa. Lähes kahden vuosikymmenen jälkeen, se päätettiin korvata City Expressillä, joka tuntuukin enemmän koko perheen radalta, vaikka aikuiset toki pääsivät Ipanaradankin kyytiin aikanaan.

Ipanarata
Rakennettu: kevät 1971
Käytössä: 1971-1989
Suunnittelija: ins. Rönnblad*
Valmistaja: Hakaniemen Metalli Oy / Linnanmäki
Istumapaikat: 1 juna, 5 vaunua, 10-15 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 600 matkustajaa / tunti
Kesto: todennäköisesti n. 1 min 30 sek
Ulkomitat (ilmakuvasta mitattuna): 32 m x 15 m
Korkein kohta maasta: 3 m
Pituus (ilmakuvasta mitattuna): n. 78-80 m
Huippunopeus: todennäköisesti n. 25 km/h
Kierroksia ajon aikana: 2-3

*Pohjautuu B. A. Schiff & Associates:in Kiddie Coaster-mallin puistoversioon,
mutta junan suunta on vaihdettu ja rataa pidennetty.

Lähteitä:
Eeva-Kaarina Holopainen, Saisko lipun karuselliin - Linnanmäki 1950-1990 (1990)
Eeva-Kaarina Holopainen, Linnanmäki 50 (2000)

Idän Pikajuna, Tykkimäki, Kouvola, 1989-2025

Tykkimäen Idän Pikajuna on hyvin samankaltainen rata kuin Linnanmäen vuotta nuorempi Pikajuna (ent. City Express). Molemmilla radoilla onkin sama valmistaja ja lähes samanlainen tekniikka. Idän Pikajuna ei ole perinteisessä mielessä vuoristorata, sillä sen juna on motorisoitu ja vetää junaa koko matkan ajan. Sen johdosta rata on kuitenkin hyvin nopeavauhtinen koko ajan. Vuosien varrella radasta on tullut monen Tykkimäen kävijän lempilaite.

Elokuun 2025 alussa tiedotettiin, että Idän Pikajuna poistuu Tykkimäen valikoimasta kauden 2025 jälkeen. Rata menee enimmäkseen romuksi ja tilalle aiotaan hankkia uusi laite. Poistuvan radan osia olisi myös ilmeisesti tarkoitus hyötykäyttää muissa laitteessa, Radan viimeinen aukiolopäivä on 30.08.2025, eli kauden päättäjäiset.

Samalla Tykkimäki on antanut hieman aikaisemmin tietämätöntä tietoa laitteen historiasta, laite on puiston mukaan valmistettu vuonna 1980 ja ilmeisesti ennen Tykkimäkeä se oli kanadalaisessa huvipuistossa. Ainoa kanadalainen tämänmallinen rata on Canada's Wonderlandin Thunder Run. Kuinka ollakkaan, että kyseinen rata on hankittu Canada's Wonderlandin avajaiskautta 1981 varten. Lisäksi ennen nykymuotoaan Thunder Run kulki yleisemmällä Blauer Enzian-nimellä ja sijaitsi eri paikalla kuin nykyään. Laitteen valmistajanlaatan mukaan laitteen nykyinen rata, joka on rakennettu tekovuoren sisälle, on valmistettu 1985, kun taas radalla kulkeva juna on edelleen sama, vuonna 1980 valmistettu.

Tämä viittaa siihen, että kauden 1985 jälkeen Blauer Enzianin rata myytiin Lasten Päivän Säätiölle (Tykkimäen silloiselle omistajalle), jonka jälkeen radalle piti vielä hankkia uusi juna itse valmistajalta. On täten mahdollista, että rata oli hankittu jo avajaisvuonna 1986, mutta otettiin käyttöön vasta kolme vuotta myöhemmin.

Lisäksi Canada's Wonderlandin alkuperän teoriaa tukee se, että radan tukirakenteiden uudemman maalin alta on paljastunut viime vuosina näiden vanhaa, punaisenruskeaa väriä, joka oli Blauer Enzianilla.

Idän Pikajuna
Valmistettu (rata): 1980
Valmistettu (juna): joskus 1986-1989
Käytössä: ??.05.1989 - 30.08.2025
Valmistaja: Mack Rides, Saksa
Malli: Powered Coaster, Version 2 (Blauer Enzian)
Istumapaikat: 1 juna, 10 vaunua, 19 riviä*, 38 matkustajaa
Teoreettinen kapasiteetti: 1520 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 30 sek
Korkein kohta maasta: n. 6 m
Pituus: 260 m
Huippunopeus: 36 km/h
Kierroksia ajon aikana: 3

Aikaisemmat sijoituspaikat (pelkkä rata, ei juna):
Canada's Wonderland, Kanada, 1981-1985, nimellä Blauer Enzian

*ykkösvaunussa eli "veturissa" on vain yksi rivi.

Lähtö

Juna kiihtyy nopeasti maksiminopeuteensa, jonka jälkeen se kiertää koko lenkin 3 kertaa. Idän Pikajuna kuitenkin tuntuu menevän hiukan nopeampaa vauhtia verrattuna Lintsin Pikajunaan. Asia taitaa riippua siitä, että Idän Pikajunan kiihtyvyys on pikaisempi.

Asema

Asemalla on säilytyslaatikot irtoesineille heti ykkösvaunun kohdilla ja laitteesta poistutaan perävaunun kohdilta. Sisään- ja uloskäynnit ovat vierekkäin.

Jet-Star, Särkänniemi, Tampere, 1980-2012

Jet Star oli aikanaan Suomen hurjin vuoristorata. Alkujaan laite oli sinivalkoinen väritykseltään, mutta kaudeksi 1989 se maalattiin tuttuihin punamustiin väreihinsä, jolloin rata sai myös katon asemalleensa. Rata oli jo suunnittelultaan lähes 15 vuotta vanha jo uutena, mutta se teki vaikutuksen kokonaiseen huvipuistokävijäsukupolveen.

Se oli malliltaan Schwarzkopfin Jet Star. Jet Stareista tehtiin neljä* eri versiota. Tämä oli niistä malliltaan ensimmäinen, mutta ajallisesti kaikkien aikojen viimeisenä valmistettu Jet Star (*jos Jumbo V:ta ei lasketa Jet Star-malliksi, josta tehtiin vain yksi kappale vuonna 1983). Kaudeksi 2008 laitteeseen lisättiin turvallisuussyistä uudet vaunut joissa oli turvakaaret. Kesällä 2012 Jet Starin käytössä oli lähes koko ajan ongelmia. Heinäkuussa vaunu jäi jumiin ja laite laskettiin hajonneeksi. Tämän jälkeen laite päätettiin romuttaa.

Jet Star
Valmistettu ja avattu: 1980
Käytössä: 1980-2012
Suunnittelija: Anton Schwarzkopf ja Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Schwarzkopf, Saksa
Malli: Jet Star I
Istumapaikat: 4 junaa/vaunua, 2-4 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: ainakin 187 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 17 sek
Ulkomitat: 27 m x 44 m
Korkein kohta maasta: 15 m
Pisin lasku: 13,5 m
Pituus: 538 m
Huippunopeus: 50-60 km/h

Vaunut

Radan alkuperäiset vaunut olivat muodoltaan samoja kaikissa Jet Star-malleissa. Ne siis olivat rattikelkka-tyylisiä ja niihin mahtui 4 asiakasta kerrallaan, sillä tavalla, että joka toisen piti istua takana olevan sylissä. Samankaltaiset vaunut löytyvät myös Cortina-Jet / Bayern-Kurve-tyyppisistä laitteista.

Nostomäki

Viiden kerroksen päälle ja yhteensä 15 metrin korkeuteen vei tämä mäki.

Radan sisällä

Jet Star on alunperin kiertävään tivolitoimintaan tarkoitettu rata, eli samalla tavalla kuin Pirun Kelkka. Koska Saksassa tivolit o(li)vat yhdessä paikassa pystyssä pitempään, tavalla joka ei ole Suomelle tyypillistä. Jet Starista on aikanaan tehty neljä erilaista versiota. Särkänniemen yksilö edusti siis ensimmäistä mallia, joka tuli markkinoille vuonna 1968. Rata on kohtalaisen lyhyt, mutta sen mittojen sisälle mahtui varsin mutkikas layout. Vaunut ovat pieniä ja kurvit erittäin tiukkoja, joten vauhti oli päätä huimaavan hurjaa.

Kaarteet

Radan korkeammassa kaarteessa oli yhteensä viisi kerrosta.

Ensimmäinen pudotus

Kaare tämän ensimmäisen pudotuksen alapäädyssä oli radan voimakkain ja ehkä pelottavin kohta. Kyseinen varmasti määritteli kävijäkohtaisesti, että tykkäsikö siitä vai ei.

Väritys avajaisvuonna

Kuvassa näkyy taustalla Jet Star alkuperäisessä sinivalkoisessa värityksessään ja ilman kattoa asemalla.

Kuva: J. Rantanen

Vuonna 2013

Rata meni purettuaan romuksi ja sen paikka oli kauden 2013 tyhjillään. Loppupeleissä Jet Starin korvasi High Voltage.

Saksalaista Anton Schwarzkopfia (1924-2001) pidettiin maailman parhaana putkirunkoisten vuoristoratojen suunnittelijana. Schwarzkopfin firma meni lopullisesti konkurssiin vuonna 1992 (ensimmäisen kerran 1984) ja ansioitunut teollisuusmies vetäytyi eläkkeelle vuonna 1995.

Ollessaan sotavankina toisen maailmansodan loppupuolella, Schwarzkopf vannoi itselleen, että jos hän tästä kaikesta selviäisi, niin hän käyttäisi loppuelämänsä ihmisille iloa tuottavien vekottimien valmistamiseen. Näin sitten kävikin, koska 1950-luvulla Antonin firma siirtyi asuntovaunujen valmistuksesta (jota hänen perheessä tehtiin jo toista sukupolvea), laitteiden ja vuoristoratojen valmistukseen. Anton teki työtä aina eläkkeelle jäämiseen saakka käytännössä ilman mitään lomaa ja tehtaalla laitteen valmistuksessa hän melkolailla aina sotki omat kätensä valmistusprosessissa. Erikoisinta tässä oli myös se, että Antonilla ei ollut mitään korkeakoulun tutkintoa.

Historiansa aikana Schwarzkopfin firma teki yhteistyötä monenkin alan konkarin kanssa, jotka nykyisin ovat omia alan isoja tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi saksalainen Zierer ja Sveitsistä peräisin oleva Intamin (nimi peräisin sanoista INTernational AMusement INstallations), joka alkujaan ei toiminut valmistajana, vaan enimmäkseen Schwarzkopfin ja parin muun laitevalmistajan (esim. Huss) markkinointitoimistona.

Kun Schwarzkopfin firmalla rupesi menemään huonommin parin, myynnin osalta epäonnistuneen laitemallin vuoksi, Intamin päätti jättää yhteistyön Antonin kanssa taakseen ja nosti valmistajaksi insinööritoimisto Waagner-Biro:n, joka nykyisin ei valmista laitteita, vaan Intamin tekee ison osan työstä itse.

Myös vuoristoratasuunnittelija Werner Stengel aloitti uransa yhteistyössä Schwarzkopfin kanssa ja Gerstlauerin perustaja Hubert Gerstlauer oli alkujaan töissä Schwarzkopfilla. Antonin konkkaan menneen firman uudempi tehdas päätyikin Gerstlauerin omistukseen.

Myös Antonin vanhempi veli Franz Schwarzkopf oli laitesuunnittelija ja itse asiassa tämän firma valmistikin ensimmäisen Ziererin suunnitteleman Wave Swingerin (samanmallinen kuin Särkänniemen Ilmaveivi). Nykyisin Zierer valmistaa näitä edelleen itse. Lisäksi viimeisimpänä Antonin firman kumppaneista oman yhtiönsä perustanut oli Antonin poika, Wieland Schwarzkopf. Tämän firma enimmäkseen myi varaosia isänsä firman laitteisiin, ja markkinoi muiden valmistajien laitteita. Wieland valmisti kuitenkin pari variaatiota 'Monster 3'-laitteesta (sama malli kuin Linnanmäen Mustekala). Kyseinen firma on tosin jo lakkautettu, vaikka Wieland itse on edelleen alalla mukana. Schwarzkopfin semivirallisena seuraajana voi kuitenkin pitää Gerstlaueria.

Kiitokset Tomi Suomiselle ja Michael Pantenburgille laitetta koskevista lisätiedoista.

Katapultti, Linnanmäki, Helsinki, 1992-1993

Katapultti oli Linnanmäellä vain kaksi kautta, eli kesät 1992 ja 1993. Se valloitti paikan Breakdancelta, joka siirrettiin samassa yhteydessä Ukon nykyiselle paikalle. Nykyisin Katapultin paikalla seisoo Swingi. Rata oli viimeinen Linnanmäen hankkima saksalaisen Anton Schwarzkopfin firman valmistama laite.

Katapultti oli hauska laite, mutta teknisesti susi, joten sitä jouduttiin huoltamaan todella usein. Niinpä se korvattiin Top Spinillä / Kieputtimella jo vuonna 1994. Rata oli lajinsa ensimmäinen, eli prototyyppi. On pakko myöntää, että Schwarzkopfin 1980-luvulla suunnitellut vuoristoratamallit olivat tekniikaltaan, ehkä liian monimutkaisia ja haastavampia huoltaa, koska nämä yrittivät olla aikakautensa edellä. Tästä syystä montaa tämän mallin edustajaa ei olekkaan jäljellä. Katapultti oli kuitenkin layoutiltaan melko yksinkertainen, sillä se sisälsi periaatteessa vain silmukan ja pätkän rataa.

Laite oli valmistettu vuonna 1980 ja kiersi ennen Linnanmäkeä enimmäkseen saksalaisten tivolien mukana ja välillä Morey's Pierissä Linnanmäen jälkeen rata jatkoi tivolikiertueilla Saksassa ainakin muutaman vuoden, jonka jälkeen sen tilasta ei ole tietoa.

Kuva: Markku Jääskeläinen

Katapultti
Valmistettu: 1980
Käytössä: 1992-1993
Suunnittelija: Anton Schwarzkopf ja Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Schwarzkopf, Saksa
Malli: Katapult
Istumapaikat: 1 juna, 9 vaunua, 36 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 1440 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 30 sek
Ulkomitat: 22 m x 23 m
Korkein kohta maasta: 19,6 m
Pituus: 105 m
Huippunopeus: ? km/h
Inversioita: 1

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Norbert Witte (kiertävä tivoli), Saksa, 1980-198?, nimellä Katapult
Morey's Pier, Yhdysvallat, 1985-1988, nimellä Katapult
Tuntematon kiertävä tivoli, Hollanti, 1988-1991, nimellä Katapult

Suomen jälkeen:
Ainakin pari kiertävää tivolia, Saksa, 1990-luku
Nykytila: ei varmaa tietoa

Kiitokset Michael Pantenburgille laitetta koskevista lisätiedoista.

Korkkiruuvi, Särkänniemi, Tampere, 1987-2009

Korkkiruuvi oli Suomen ensimmäinen vuoristorata, joka teki täyden silmukan, eli meni ylösalaisin. Rata oli hyvä, mutta turhan lyhyt. Silti, he ketkä kävivät laitteessa, muistavat sen hellästi. Rata oli alun perin vuodet 1983-1985 Clacton Pierissä, Englannissa, Whirlwind-nimisenä. Se korvattiin 2009 jälkeen MotoGeellä ja se laitettiin Zamperlan toimesta myyntiin. Korkkiruuvi myytiin lopulta romanialaiselle Terra Parkille, mutta sitä valitettavasti ei ikinä otettu käyttöön ennen kuin puisto lopetettiin. Laite on todennäköisesti nykyään romutettu. Radan oli valmistanut Vekoma Hollannista.

Korkkiruuvi
Valmistettu: 1982
Käytössä: 01.05.1987 - ??.08.2009
Suunnittelija: Peter Clerx
Valmistaja (rata): Vekoma, Hollanti
Malli: MK-1200, Whirlwind
Valmistaja (juna): Arrow Dynamics, Yhdysvallat
Istumapaikat: 1 juna, 7 vaunua, 28 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 1344 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 15 sek
Korkein kohta maasta: 19,5 m
Pisin lasku: 15 m
Pituus: 350 m
Huippunopeus: 60 km/h
Inversioita: 2
Elementit: korkkiruuvi (x2)

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Clacton Pier, Englanti, 1983-1985, nimellä Whirlwind

Suomen jälkeen:
Myynnissä 2010-2012
Terra Park, Romania, varastoitu 2013-2020, ei otettu käyttöön,
kyseinen puisto lakkautettiin vuonna 2016
Nykytila: todennäköisesti romutettu

Radan layoutissa nostomäen jälkeen ei oikeastaan ole sen kummempaa kuin korkkiruuvi, kaarre, toinen kertosäe näitä, jonka jälkeen jarrutus.

Hurjien ratojen suhteen siis, Korkkiruuvi oli melko kesy nykypäivään verraten, sekä lyhyt ja kompakti.

Kiitokset Tomi Suomiselle laitetta koskevista lisätiedoista.

Dragon, Suomen Tivoli, 1984-1987

Dragon-vuoristorata oli vuokralla Skoghin tivolilta, jonka jälkeen se palasi omistajalleen. Laitteen kyltissä olikin Skoghin logo. Sen korvasi Twister. Dragonin jälkeen tivolin seuraava vuoristorata tuli vasta heti tämän vuosituhannen alussa. Laitteen nykyisestä tilasta ei ole varmaa tietoa. Valmistaja on Zamperla ja rata on mallia Powered Coaster (Twin Helix).

Kuva: Markku Jääskeläinen

Dragon
Valmistettu: 1980-luvun alku
Käytössä: 1984-1987
Valmistaja: Zamperla, Italia
Malli: Powered Coaster, Dragon
Istumapaikat: 1 junaa, 4 vaunua, 16 matkustajaa / juna
Kesto: todennäköisesti 1 min 30 sek
Korkein kohta maasta: 3-4 m
Pituus: n. 40 m
Huippunopeus: 40 km/h
Kierroksia ajon aikana: 2-3

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Skogh's Nöjesfält (kiertävä tivoli), Ruotsi, 1983-1984

Suomen jälkeen:
Skogh's Nöjesfält (kiertävä tivoli), Ruotsi, 1988-?
Nykytila: ei varmaa tietoa

Zamperla Mini Mine Coaster-radat, 1984-2018

Näitä Zamperlan miniratoja oli Suomessa ainakin yksi kappale, mutta kaikkien alla mainittujen kesken tuntuu epätodennäköiseltä, että kyseessä olisi täysin sama yksi kappale. Kaikista näissä kerrotaan kuitenkin tässä osiossa vanhimmasta uusimpaan.

Kyseessä on lyhyt, ovaalin muotoinen moottoroitu rata, joka kiersi pientä lenkkinsä muutaman kerran.

Minivuoristorata, Zoolandia, 1984-1995

Zoolandian alkuvuosina oli puistossa Suomen ensimmäinen tämän tyyppinen rata. Ilmeisesti se pysyi firman mukana konkurssiin saakka. Ei ole kuitenkaan varmuutta, että onko tämä sama kappale kuin loput alla luetellut. Yksi ero verrattuna alempiin kuviin on se, että juna oli vaaleansininen.

Mini-Bergbana, Ålandsparken, 199?-2002

Ålandsparkenin kappale oli mukana puiston lakkauttamiseen saakka.

Raketti, Tivoli Sariola, 2001

Raketti tuli Tivoli Sariolalle käyttöön kesken kauden 2001. Se palveli vain yhden kauden.

Tornado, 2002

Laite oli ehkäpä Suurosen tärkeimpiä laitteita sen viimeisinä vuosinaan. Se ei ollut ihan jokaisella kaudella mukana. Sen nykytilasta ei ole varmaa tietoa, mutta laite asetettiin myyntiin tivolin toiminnan lopettamisen yhteydessä.

Kuva: Juha Puusaari

Minivuoristorata / Mini-Bergbana / Raketti / Tornado
Mallia valmistettu: ainakin vuodesta 1980
Käytössä Suomessa: 1985-2002
Valmistaja: Zamperla, Italia
Malli: Mini Mine Coaster
Istumapaikat: 1 juna, 5 vaunua, 20 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 800 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 30 sek
Ulkomitat: n. 10 m x 20 m
Korkein kohta maasta: 3 m
Pituus: n. 30-40 m
Huippunopeus: n. 25 km/h

Roller Skater / Terror Train, 1991-1995

Keravalla sijainnut Fanfaari oli sisähuvipuisto. Se avattiin vuonna 1991, ja toimi vain yhden kauden ennen kuin se ajautui konkurssiin. Joukko liikemiehiä (mukana mm. ohjaaja Renny Harlin) ostivat puiston, tekivät joitakin muutoksia, sekä avasivat sen uudestaan nimellä Planet FunFun. Valitettavasti myös tämä hanke jäi lyhytikäiseksi. Puiston paras laite oli kattojen läpi kolmessa kerroksessa kulkeva vuoristorata. Tämän radan eli Roller Skaterin oli valmistanut Vekoma Hollannista.

Rata oli tyypiltään Vekoman Junior Coaster ja oli suunniteltu juuri Klondyke-taloa varten. Tämä malli on erikoinen siitä, että junan rullaaminen eteenpäin ja nostomäellä nosto tapahtuu kiihdytinpyörillä, ei ketjulla tms. Planet FunFunin aikoihin rataa teemoitettiin uudelleen hieman ja sille annettiin nimeksi Terror Train.

Seinien halki kulkevalla teräsrakenteisella vuoristoradalla oli pituutta 400 m. Korkeuserot parhaimmillaan olivat 14 metriä. Juna pystyi kiidättämään noin 800 ihmistä tunnissa. Laitteen on valmistanut Vekoma. Laite myytiin FunFunista Saksaan Fort Fun
Abenteuerlandiin.

Kuva: Fanfaarin esite

Roller Skaterin jonotusalue

Radan sisäänkäynnin vieressä sijaitsi hampurilaisravintola. Verrattuna nykyajan jonotusalueisiin, tämä näyttää melko vaatimattomalta.

Kuva: Heidi Nyrhinen

Roller Skaterin juna

Junan perusväritys vaihtui jo Huvipuisto Fanfaarin aikana. Alun perin junan sininen väri oli tummempi, myöhemmin tämä muuttui hieman vaaleammaksi. Penkit olivat vihreitä. Suurin muutos junaan tehtiin kuitenkin vasta Planet FunFunin aikaan.

Kuva: Heidi Nyrhinen

Ensimmäinen mutka

Kun juna lähti ajolle, se kiersi ensin Karusellin, ennen nostomäkeen menoa (joka näkyy taustalla).

Kuva: Heidi Nyrhinen

Karusellipiha

Rakennustöiden alla olevan karusellipihan kuvasta näkee, kuinka rata kiertää Klondyke-taloa vauhdikkaissa kurveissaan.

Kuva: Hannu Kiiskilä / Arkkitehtitoimisto Arrak

Rata

Rataa kuvattu junan lastauslaiturilta. Kuvassa näkyvät hyvin radan ensimmäinen syöksy layoutiin, sekä radan loppuosuus ennen asemaa. Myös Vekkula näkyy taustalla.

Kuva: Heidi Nyrhinen

Terror Train

Nimenmuutoksen mukaisesti, vuoristoradan juna ja vaunut kokivat aika suuren muodonmuutoksen Huvipuisto Fanfaarin ajoilta.

Kuva: Heidi Nyrhinen

Terror Trainin osuutta

Sama rata, kuin mitä Fanfaarissa oli. Terror Trainin rataa kuitenkin maalattiin lisää vuosina 1993-1994 mm. ruskeilla ja punaisilla täplillä peittääkseen jonkin verran radan alkuperäistä vaaleanpunaista väriä.

Kuva: Heidi Nyrhinen

Terror Train
Rakennettu: 1990-1991
Avattu: 16.02.1991
Käytössä: 16.02.1991-26.02.1995
Ennen syksyä 1992 nimellä Roller Skater
Suunnittelija: Peter Clerx
Valmistaja: Vekoma, Hollanti
Malli: Junior Coaster, Custom
Istumapaikat: 1 juna, 12 vaunua, 24 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 1152 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 15 sek
Korkein kohta maasta: 19,5 m
Pituus: 410 m
Huippunopeus: 40 km/h

Suomen jälkeen:
Fort Fun Abenteuerland, Saksa, vuodesta 1996, nimellä Devil's Mine

Kiddy Coaster, 1991-1995

Fanfaarissa oli myös toinen vuoristorata, Leppäkerttuvuoristorata, mutta tämä oli lapsille suunnattu. Laite oli malliltaan sama kuin Särkänniemen Vauhtimato (josta kuva 1990-luvulta). Väritykseltään rata erosi siten, että juna oli maalattu punaisiin leppäkertun väreihin. Valmistaja on Zierer Saksasta. Laite selvisi vielä Planet FunFuniin, jossa sen nimeksi tuli Kiddy Coaster. Rata sijaitsi lasten laitteiden hallissa. Tämän jälkeen laite vietiin Wasalandiaan kesäksi 1995, jolloin se kulki nimellä Leppäkerttujuna. Kyseessä oli samalla Wasalandian ensimmäinen vuoristorata. Tämän jälkeen leppisrata matkasi Saksaan, jossa se oli käytössä eräässä Baden-Württembergin osavaltiossa sijaitsevassa huvipuistossa kauteen 2023 loppuun saakka. Nykyisin (2025) laite on valmistajan toimesta huollettu ja se odottaa uutta ostajaa.

Leppäkerttujuna*
Valmistettu: 1990-1991
Käytössä Wasalandiassa: kevät-kesä 1995
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Zierer, Saksa
Malli: Tivoli, Custom (small inverted)
Istumapaikat: 1 juna, 5 vaunua, 10 matkustajaa
Teoreettinen kapasiteetti: 600 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 1 min 20 sek
Radan ulkomitat: 23,5 m x 12 m
Korkein kohta maasta: 3,3 m
Pituus: 60,2 m
Huippunopeus: 26 km/h
Kierroksia ajon aikana: 5

Aikaisemmat sijoituspaikat:
Huvipuisto Fanfaari, Kerava, 16.02.1991-??.04.1992,
nimellä Leppäkerttuvuoristorata
Planet FunFun, Kerava, 26.9.1992-26.02.1995, nimellä Kiddy Coaster

Suomen jälkeen:
Traumland auf der Bärenhöhle, Saksa, 1996-2023, nimellä Marienkäferbahn
Nykytila: valmistajan toimesta huollettu ja asetettiin myyntiin. Ei ole tietoa, että onko myyty.

*viimeisin nimi Suomessa

Vonkaputous, Linnanmäki, Helsinki, 2001-2017

Vonkaputous oli aikoinaan Linnanmäen kallein laite. Tämä oli ennätys, jonka sen seuraaja, Taiga rikkoi. Vonkaputouksen budjetti oli loppupeleissä 22 miljoonaa markkaa (5,5 miljoonaa euroa vuonna 2023). Laite oli vuoristoradan ja tukkijoen yhdistelmä. Radan ensimmäinen puolisko muistutti normaalia teräsrakenteista vuoristorataa. Vaunut nousivat ketjuvedolla nostomäen huipulle, josta ne syöksyivät radalle. Muutaman kaarteen ja sumutunnelin jälkeen rata putosi kovalla vauhdilla vesirännin keskelle. Loppuosuus matkasta tapahtui mutkittelevan tukkijoen keskellä. Radan valmistaja oli jenkkiläinen Premier Rides. Vonkaputous purettiin Taigan alta pois.

Vonkaputous
Rakennettu: 2000-2001
Käytössä: 12.05.2001 - ??.08.2017
Purettu: kevät-kesä 2018
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Premier Rides, Yhdysvallat
Malli: Liquid Coaster
Teräsrakenteet: PPTH, Suomi
Istumapaikat: 3 junaa/vaunua, 5 riviä, 10 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 800 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 17 sek
Korkein kohta maasta: 24 m
Putous vesialtaaseen: 12,5 m
Pituus: 330 m
Huippunopeus: 60 km/h
Vesipumput (2x): 160 kW

Asemarakennus

Isossa kuvassa (klikkaamalla) oikealla näkyy myös valokuvakioski.

Veneet / Vaunut

Vaunuissa on viisi penkkiriviä, joihin mahtuu kaksi matkustajaa vierekkäin. Turvalaitteena on polvien päälle asennettava turvapuomi, joka lukitaan paikalleen ennen matkaa.

Matka alkaa

Rata viertää loivasti alaspäin heti aseman jälkeen. Juna lähtee välittömästi liikkeelle, kun sen jarrut vapautetaan ja vierii painovoiman vaikutuksesta nostomäen juurelle saakka.

Nostomäki

Matka alkaa vuoristorata-ajelulla nostomäkeä ylöspäin.

Vaunu radalla

Rata sitten syöksyy sumutunnelin, palovartijan tornin ja muutaman mutkan läpi, jonka jälkeen se kaartaa kohti viimeistä putousta.

Loppuputous

Viimeinen alamäki kaartuu jyrkästi, ja johtaa suoraan vesiränniin. Tämä hidastaa samalla sen vauhdin.

Loiskahdus veteen

Putous veteen nostattaa ilmaan valtavat vesimäärät. Tässä laitteessa kastuminen on takuuvarmaa!

Sumun hälvettyä

Kun sumu hälvenee, 10 läpimärkää matkustajaa ilmaantuu näkyviin.

Koskiosuus

Paluu asemalle tapahtuu tukkijoen keskellä. Vene ei kuitenkaan seilaa missään vaiheessa vapaasti vesirännissä, vaan se pysyy koko ajan kiskoilla.

Viimeinen mutka ennen asemaa

Koskiosuus kestää suunnilleen saman, minkä ajo itse radalla. Vaunu palaa asemalle tukkijoen keskellä.

Näe Vonkaputous rakennustyön alla, tai katso kuinka se toimii.

Kiitokset rataa koskevista tiedoista seuraaville henkilöille:
Kalle Justander (toimitusjohtaja, Linnanmäki, 1991-2001),
Raimo Hietala (tekninen johtaja, Linnanmäki),
Patrick Walsh (tekninen osasto, Linnanmäki),
Jim Seay (Premier Rides),
Jim Siemer (Premier Rides),
Ingo Kohlmann (Premier Rides),
Tuomas Paunonen,
James Lawrence,
sekä Justin Garvanovic (First Drop-lehti).

Half-Pipe, Särkänniemi, Tampere, 2003-2019

Half-Pipe oli rakennettu Koskiseikkailun ja parkkipaikan väliseen rinteeseen. Laitetta voidaan kutsua laajasti tulkittuna vuoristoradaksi, jossa juna kulkee U-kirjaimen muotoista rataa päästä päähän. Merkittäväksi laitteen tekee se, että se oli ensimmäinen laatuaan koko maailmassa, eli prototyyppi. Laite sijaitsi Delfinaarion takana, Koskiseikkailun vieressä, erillään muusta puistosta. Se oli myös ensimmäinen huvipuistolaite Suomessa, joka käytti sähkömagnetismiin perustuvia lineaarisynkronimoottoreita junan liikuttamiseen. Radan kustannusarvio oli noin 3,5 miljoonaa euroa (2003), ja sen on valmistanut sveitsiläinen (nyk. liechtensteinilainen) Intamin. Half-Pipe oli Särkänniemen historian parhaimpia laitteita.

Laite oli suorastaan vallankumouksellinen uutena, mutta ajan mittaan sen huoltaminen maksoi yhä enemmän, joten käyttö-hinta-suhde kävi taloudellisesti surkeaksi. Laite oli myös hyvin kovaääninen, jonka johdosta sille ei oikein ollut puistossa parempaa paikkaa kuin se missä se oli. Laite olisi pitänyt huoltaa tavallista mittavammin kauden 2019 jälkeen ja tämän johdosta Särkänniemi päätti poistaa Half-Pipen 17:n kesän toiminnan jälkeen. Laite pistettiin myyntiin purkamisen yhteydessä. Laitteen käytännössä korvasi Hype.

Half-Pipe

Laudan molempiin päihin mahtuu 8 matkustajaa, joten kerralla siihen pääsee 16 matkustajaa. Avajaispäivänä lähtöväli oli noin 3,5 minuuttia, mutta tämän pitäisi lyhentyä merkittävästi kauden vanhetessa. Yksi ajo kestää noin minuutin, jonka aikana lauta käy kymmenisen kertaa ylhäällä.

Half-Pipe

Hurjimmalta laite tuntuu silloin, kun oma istuin sattuu olemaan ylöspäin, kun vaunu nousee kohti taivasta. Tuntuu, että lauta menee niin ylös, että kiskot loppuvat kesken ja vaunu tipahtaa tyhjyyteen. Kun laite lähtee toiseen suuntaan, näet aitiopaikalta kuinka se syöksyy valtavalla vauhdilla radan toiseen päähän ja hetkeä myöhemmin olet pää alaspäin. Ratakiskojen lyhyys ei ole pelkkä illuusio, sillä pyörät todellakin käyvät vain noin metrin päässä kiskojen yläpäästä. Kiskojen päässä on kuitenkin stopparit, joten ei syytä huoleen.

Kuva: Heta Aromaa

Half-Pipe

Kuvassa näkyvät levyt ovat lineaarisynkronimoottoreita, jotka liikuttavat junaa. Ne tuottavat ison sähkömagneettikentän, joka työntää junaa eteenpäin. Moottoreita on noin 35 kappaletta pitkin radan pohjaa, ja ne laukaistaan vaiheittain. Tämän johdosta kiihtyvyys ja pysähtyvyys on voimakasta, mutta samalla pehmeää.

Kuva: Heta Aromaa

Kuvat: Heta Aromaa

Half-Pipe
Rakennettu: talvi-kevät 2003
Käytössä: 30.04.2003 - ??.08.2019
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Intamin Amusement Rides, Sveitsi (nyk. Liechtenstein)
Malli: Half Pipe Coaster, 30m
Istumapaikat: 1 juna, 2 istuinsettiä, 16 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 500 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 2 min
Korkein kohta aseman tasalta: 30 m
Pituus: 70 m
Huippunopeus: 70-73 km/h
Järjestelmä: Sähkömagneettimoottori (LSM)

Suomen jälkeen:
Purettu ja asetettu myyntiin, edelleen myynnissä (2025).

Kiitokset Tomi Suomiselle laitetta koskevista lisätiedoista.

Trombi, Särkänniemi, Tampere, 2005-2023

Kauden 2005 uutuuslaite oli Zamperlan "maattava" Volare-mallin vuoristorata, Trombi. Rata oli pituudeltaan 391 metriä, korkeudeltaan 15,2 metriä ja maksiminopeus oli 41 km/h. Yhteen vaunun mahtui kerralla neljä matkustajaa. Trombi oli Särkänniemen historian vihatuimpia laitteita. Suomessa kuitenkin laite oli ainutlaatuinen. Trombia yritettiin epäonnistuneesti myydä vuosina 2021-2023, jonka jälkeen tehtiin päätös, että laite menee romuksi. Kesän 2024 laite kuitenkin vielä seisoi paikallaan. Rata purettiin lokakuun 2024 alussa. Tilalle rakennetaan uusi, Vekoman valmistama rata.

Kuva: Juha Puusaari

Trombi
Valmistettu: 2005
Käytössä: 30.04.2005 - 26.08.2023 (2024 seisoi paikallaan)
Purettu: 23.09.-03.10.2024
Suunnittelija: Ing.-Büro Stengel GmbH
Valmistaja: Zamperla, Italia
Malli: Volare, 391m
Istumapaikat: 7 junaa/vaunua, 4 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 480 matkustajaa / tunti
Kesto: 1 min 15 sek
Ulkomitat: 48,3 m x 25 m
Korkein kohta maasta: 15,25 m
Pituus: 391 m
Huippunopeus: 41 km/h
Inversioita: 2
Elementit: heartline roll (x2)

Lohikäärme, Tivoli Seiterä, 2006-2023

Lohikäärme, 2006-2023

Lohikäärme-vuoristorata oli Seiterän kesän 2006 uutuuslaite. Kyytiin mahtuu kerralla 12 pientä matkustajaa. Lohikäärme kiertää rauhallisesti rataa muutaman kierroksen ympäri ja soveltuu näin hyvin perheen pienemmille kävijöille. Valmistaja on turkkilainen Dal Amusements.

Lohikäärme
Valmistettu: 2006
Käytössä: 2006-2023
Valmistaja: Dal Amusements (nyk. Dal Rides), Turkki
Malli: Dragon / Mini Dragon Coaster
Istumapaikat: 1 juna, 6 vaunua, 12 matkustajaa / juna
Teoreettinen kapasiteetti: 360 matkustajaa / tunti
Kesto: n. 2 min
Ulkomitat: 14 m x 14 m
Korkein kohta maasta: 2 m
Huippunopeus: 9 km/h

Suomen jälkeen:
Asetettu myyntiin hollantilaisen välittäjän kautta,
ei varmaa tietoa nykytilasta.

Muut käytetyt lähteet (pätee kaikkiin ratoihin): RCDB

Takaisin sivun alkuun