LINNANMÄELTÄ POISTUNEET LAITTEET

Päivitetty 01.09.25

Linnanmäeltä on poistunut vuosien saatossa noin 75, enemmän tai vähemmän, legendaarista laitetta ja käyntikohdetta. Millaisia ne olivat ja missä ne kaikki ovat tänään? Ehkäpä seuraava antaa pientä osviittaa.

Vuosiluku laitteen nimen perässä ilmaisee vuotta, jolloin kohde oli Linnanmäellä. Laitteet on vanhemmuusjärjestyksessä, sen vuoden mukaan milloin ne tuli puistoon, tämän jälkeen aakkosjärjestyksessä. Lista ei ole välttämättä täydellinen, sillä jotain saattaa puuttua ja listalla onkin muutama laite, joista kaivataan enemmän tietoja.

Autorata (Radioautorata), 1950-1964

Linnanmäen ensimmäinen autorata, ns. "radioautorata", sijaitsi Markkinatorilla, alun perin Kingin nykyisellä paikalla, kunnes vuonna 1962 se väisti Pilvenpyörää siirtymällä Pellen Talon nykyiselle paikalle, samalla vaihtaen suurempaan katokseen. Kun Linnanmäki osti uudet autot, niin Lauri Seiterä osti nämä vanhat, niiden alkuperäisen katoksen lisäksi vuonna 1965 ja käytti näitä noin vuosikymmenen ajan omassa tivolissaan. Valitettavasti rata kävi niin vanhaksi, että sen käyttö loppui myös Seiterän palveluksessa. Törmäilyautoja kutsuttiin aikanaan nimellä "radioauto" johtuen pitkästä "antennista", jolla auto saa katosta sähkönsä. Kuva on Tivoli Seiterän kiertueelta. Svend Jarlstrøm omisti radan ja autot vuoteen 1959 asti, hän myös toi laitteen Linnanmäelle, kuten monen muun alla olevan laitteen.

Kuva: Tivoli Seiterä

Ketjukaruselli, 1950 / 1950-1965

Avajaisvuonna Linnanmäellä oli jopa kaksi ketjukarusellia (kolme jos lasketaan Lastenkaruselli). Alunperin molemmat ketjukarusellit pyörivät Juhlakentällä, Kirnun ja Taigan aseman nykyisillä paikoilla. Avajaiskauden jälkeen ensimmäinen laitteista siirrettiin Panoraaman nykyiselle paikalle, kun taas toinen poistui laitevalikoimasta. Toinen laitteista mahdollisesti pyöri Lasten Päivän tivolissa ennen Linnanmäen perustamista ja oli Is-Te Oy:n valmistama, eli saman firman, joka oli mukana rakentamassa Vuoristorataa. Ensimmäinen karuselleista oli Svend Jarlstrømin tuoma ja omistama vuoteen 1959 asti. Viimeisinä vuosinaan ensimmäinen kappale veivasi Vuoristoradan edessä, nykyisen Maisemajunan aseman toisen päädyn kohdalla. Laite poistui 60-luvulla ja sen korvasi tällä paikalla Pienoiskaruselli 70-luvun puolivälissä. Ketjukarusellin maalasi tanskalainen, Kööpenhaminan Tivolin koristemaalari, Willy Willumsen, joka maalasi myös 1954 Linnanmäelle tullutta Karusellia ennen 80-lukua.

Kummitusjuna, 1950-1972 / 1973-2012

Myös nimillä Satujuna (1973-1978) ja Kauhulinna (1986-2001).
Jos Kummitusjunaa ja sen seuraajaa lasketaan samaksi laitteeksi, niin se on käytännössä toinen alusta lähtien paikalla olleista laitteista, tosin sitä on uusittu useaan otteeseen. Puistoon juna saapui vasta elokuussa 1950. Sen toi Linnanmäelle ja omisti aluksi Svend Jarlstrøm, jonka jälkeen se ostettiin vuonna 1959 puistolle omaksi. Alun perin laite sijaitsi Markkinatorin ulkoisella laidalla, ennen kuin se siirrettiin parin kauden jälkeen, olympiakesänä, tutulle paikalleen myöhemmän Vekkulan viereen. Periaatteessa ennen nykyistä Kyöpelinvuoren hotellia Linnanmäellä oli kaksi eri kummitusjunaa. Tämä alkuperäinen Jarlstrømin juna oli vain hieman pienempi kuin sen seuraajat, mutta sen valmistajasta ei ole tietoa. Laite kuitenkin tuli todennäköisesti Suomeen Tanskan kautta. Alkuperäisen Kummitusjunan fasadi, sekä tiedettävästi sen sisusteet eivät muuttuneet sen olemassaolon aikana (Linkin kuvassa etualalla Kummitusjunan ensimmäisessä sijainnissa käytössä ollut portti/kyltti).

Vuoden 1973 suurta uudistusta varten Kummitusjunaa uusittiin täysin ja tehtiin lapsiystävällisemmäksi. Tällöin uusi rata ja vaunut tilattiin saksalaiselta Anton Schwarzkopfilta. Uudesta sisustuksesta, tai tarkemmin junan maalauksista vastasi Willy Willumsen, joka maalasi parikin muuta Linnanmäen laitetta 50-70-luvuilla. Willumsen tulikin alkujaan Linnanmäelle töihin Jarlstrømin pyynnöstä. Satujunan maalauksissa esiintyi Hans Christian Andersenin satuhahmoja ja peikkoja ynnä muita, kun taas fasadi oli maalattu esittämään edellä mainittujen lisäksi mm. dinosauruksia ja jättiläistä. Tässä muodossa laite toimi vain nelisen vuotta, kunnes sille palautettiin alkuperäinen nimi ja sisustuksia synkennettiin vuonna 1978. Näihin aikoihin talon aseman katolle asetettiin myös seuraavat kaksi ja puoli vuosikymmentä esiintynyt Kummitusjunan lohikäärme. Näitä muutoksia lukuun ottamatta, fasadi pysyi samana ennen seuraavaa 'remonttia'. Myös muista seuraavista uudistuksista huolimatta oli kyseessä käytännössä sama laite aina vuoteen 2012 saakka, sillä rataa ja vaunuja ei vaihdettu kokonaan uusiin.

Seuraavan kerran suuri päivitys junaan tehtiin vuonna 1986 niin fasadiin, kuin kalusteisiin. Tämä päätettiin toteuttaa sen jälkeen, kun Särkänniemi uudisti huimasti omaa kummitusjunaansa pelottavammaksi. Näin Lintsin Kummitusjunan nimi muuttui Kauhulinnaksi, nimi, jota se kantoi seuraavat lähes kaksi vuosikymmentä. Alkujaan Kauhulinna oli tummanvihreän värinen ja kultaisella kylttikirjaimilla varustettu, mutta jo 1990-luvun alussa fasadi sai uudet värit. Kauhulinnan sisusteet vaihtuivat ja kehittyivät ajan mittaan, kun rekvisiittaa muista kohteista siirrettiin joko junan sisälle tai sen aseman katolle. Laitteen nimi palautettiin vielä kerran alkuperäiseen muotoon noin vuonna 2002. Tosin tietyissä materiaaleissa kyseiseltä vuodelta on edelleen vanha nimi mainittuna. Tästä huolimatta, sama perusfasadi oli edelleen käytössä, tosin hiekanväriseksi vuosituhannen vaihteessa maalattuna.

Ulkofasadi uusittiin viimeisen kerran kesäksi 2006 vanhan ladon näköiseksi (pääkuvassa). Sisältä ei kuitenkaan tehty mittavia muutoksia, joten käytännössä Kauhulinnan tarina jatkui vielä vuoteen 2012 saakka. Kesällä 2013 talo uusittiin jälleen kokonaan hankkimalla uusi rata ja vaunut valmistaja Gosettolta, somisteet sisäradalla ja katolla vaihdettiin kokonaan uusiin, noitateemaisiin, mutta latofasadin muoto suurin piirtein säilytettiin. Uuden kummitusjunan nimeksi tuli Kyöpelinvuoren hotelli.

Lisää Linnanmäen Kummitusjunan vaiheista ja näiden yksityiskohdista voi lukea Kenneth Sundbergin arkistoiduilta sivuilta.

Kuva: Juha Puusaari

Lastenkaruselli, 1950-1953

Lastenkaruselli, myös nimellä Lentokone, oli lapsille tarkoitettu, lentokonevaunuilla varustettu, pienempi ketjukaruselli. Laite sijaitsi lähestulkoon Kingin nykyisellä paikalla. Tilalle tuli vuonna 1954 puiston legendaarinen Karuselli. Myöhemmin laite päätyi vuonna 1970 Tivoli Seiterän kiertueelle, josta kuva, Mini Speeder-nimisenä. Se pyöri aina 80-luvun loppuun saakka, jonka jälkeen todennäköisesti romutettiin. Laite oli valmistettu Englannissa ja sen lahjoitti Linnanmäelle Metalli- ja Villateollisuus Oy (nykyään Kuusakoski Oy).

Kuva: Tivoli Seiterä

Peilikabinetti, 1950-1966

Peilikabinetti (myös nimellä Naurukabinetti) oli Linnanmäen ensimmäinen versio Naurutalosta. Kyseessä ei ollut itse asiassa edes mikään talo, sillä peilit sijaitsivat teltassa Markkinatorilla. Puiston avajaiskauden teltta seisoi Naurutalon tulevalla paikalla, lähellä nykyistä Rakettia (jonka paikalla oli tuolloin teatteri). Ennen kautta 1955 Kabinetissa oli myös peilisokkelo, joka sittemmin siirtyi omaksi kohteekseen. Varsinaiseen kiinteään rakennukseen peilit pääsivät vasta 1953, jolloin kohdetta kutsuttiin nimellä Hassutalo. Vuosikymmenen loppupuolella siitä käytettiin jo tutusti nimeä Naurutalo ja se muutti uuteen taloon, joka jälleen sijaitsi lähellä Raketin nykyistä paikkaa. Peilit vuokrattiin Erkki Majavedeltä, kunnes ne siirtyivät Linnanmäen/Säätiön omistukseen 1959. Naurutalo muutti Calypson alta, edellisen rakennuksensa purkamisen yhteydessä heti vieressä olevaan tuttuun paikkaansa kaudeksi 1967.

Vauhtihirviö, 1950-1952 / 1950-1957

Linnanmäellä oli alkuvuosinaan peräti kaksi samanlaista laitetta, joita kutsuttiin Vauhtihirviöiksi. Toinen näistä tosin vietiin pois kauden 1952 jälkeen. Laitteet olivat Is-Te Oy:n valmistamia ja niiden esikuvana olivat englantilaiset waltzerit. Kuvan laite on Tivoli Seiterän vanha Vauhtivirveli, joka on hyvin samanlainen kuin Linnanmäen entiset Vauhtihirviöt, keskellä olleita "torneja" lukuun ottamatta. Toinen kappale poistui kauden 1957 päätteeksi sen jälkeen, kun yhden vaunun akseli murtui ja vaunu lähti lentoon. Asiakkaalle kuitenkin ei kyseisessä tapauksessa pahasti käynyt. Tänä päivänä uudempien Vauhtihirviöiden kyytiin pääsee esimerkiksi Tivoli Sariolan Waltzerissa tai Nokkakiven Tiltissä.

Kieputin (Swing-O-Plane), 1951-1977

Kieputin oli puolestaan Skymasterin esikuva. Laitteessa oli 4 pyörivää paikkaa, kahdessa eri päässä sen akselia. Se sijaitsi suurimman osan ajastaan Vekkulan edessä, mutta alkujaan Naurutalon pitkäaikaisella paikalla, josta se siirtyi kaudeksi 1961. Kieputin vietiin Särkänniemeen, kun Vekkulaan rakennettiin toinen liukumäki. Laite ehti toimia vielä Särkänniemessä (1978-1981) ja Kalajoella (1982-1984). Kuvassa on Tivoli Seiterän mukana pyörinyt Swing-O-Plane. Laitteen valmistaja oli Eyerly Aircraft ja Linnanmäellä sen alun perin omisti sen tuoja, Svend Jarlstrøm. Vuoden 1951 opaskartassa laite näkyy nimellä Looping. Laitemalli tunnetaan myös nimellä Roll-O-Plane.

Kuva: Tivoli Seiterä

Loch-Ness, 1951-1953

Loch Ness-karusellia voi pitää hyvällä syyllä nykyisen Lohikäärmeen esikuvana. Laite sijaitsi Vuoristoradan aseman ja silloisten Bensiiniautojen vieressä. Kaudeksi 1952 se siirrettiin Markkinatorin perälle Peacock-teltan ja Hurlumhein väliseen kulmaan. Viimeisen kautensa Linnanmäellä laite vietti vesisäiliön eteläisellä puoliskolla. Laite oli tyypiltään tsekkiläinen Loch Ness-tyyppinen laite, joita itse Tsekin alueella on jäljellä noin 5 kappaletta. Laitetyypin nimi varmasti tuli käyttöön vasta joskus 1933 jälkeen. Vanhin näistä on selvinnyt nykypäivään ja kyseinen valmistettiin vuonna 1904, vielä Itävalta-Unkarin aikoihin. Nessiä valmistettiin noin vuosien 1904-1955 välisenä aikana, joten Linnanmäen Loch-Nessin nykytilanteesta ei ole varmaa tietoa. Ensimmäisen Loch-Ness-tyyppisen laitteen valmistajasta ei ole täysin varmaa tietoa. On kuitenkin tiedossa, että eri kappaleiden valmistajaksi on väitetty Kladnon kaupungin Poldi:n terästehdasta, prahalaista Walter Engines-moottorivalmistajaa (1911-2008, nyk. osa General Electric:iä), sekä epämääräisesti 'tsekkiläisiä käsityöläisiä'. Laite on käytännössä variaatio Caterpillar/Raupenbahn-tyyppisestä laitteesta, joka puolestaan on myös Music Expressin esi-isä.

Mustekala, 1951-1954

Mustekala, eli Octopus oli legendaarisen jenkkivalmistajan, Eyerly Aircraftin tuotantoa, kuten Swing-O-Plane. Nämä molemmat laitteet tulivat Linnanmäelle yhtä aikaa kesken kauden, elokuussa 1951. Laitetta voisi kuvailla Suihkion ja Polypin välimuodoksi. Laite pyöri viimeistä kertaa kesällä 1954 ja Suihkio valloitti sen paikan seuraavana vuonna. Ensimmäiset kautensa Mustekala pyöri Markkinatorilla ja sitten Vekkulan myöhemmällä paikalla. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että laite näyttäytyy vielä vuoden 1955 mainosmateriaaleissa. Laitteen toi Linnanmäelle Jarlstrøm ja puistosta poistuttua se vuokralla Lisebergissä kauden 1955. Samankaltainen laite Suomessa oli tämän jälkeen ainakin 60-luvulla Tivoli Matti Sariolan kiertueella.

Raceautorata (Bensiiniautot), 1951-1953

Bensiiniautorata sijaitsi Vuoristoradan edessä, samalla tasanteella, jossa on nyt Ketjukaruselli ja Maisemajunan asema. Autot olivat bensiinillä toimivia törmäilyautoja. Radan käyttökokemukset olivat niin huonoja, ettei kohde elänyt montaa vuotta. Käytännössä laite korvattiin Rodeoautoilla.

Rondo-tanssisali, 1951-1970

Tässä salissa 50- ja 60-luvuilla sen ajan nuorisoa tanssi eri orkesterien luotsaamana. Rondo-salin kiinteä rakennus valmistui 1951 ja ennen tätä kaudella 1950 oli samalla paikalla tanssiteltta, Rondo-nimiseksi sali muuttui vasta olympiakesänä 1952. Rakennusta uudistettiin vuosien varrella esimerkiksi avaamalla tanssisalin yhteyteen kahvion, baarin, kioskin ja oleskelutiloja vuonna 1963. Cortina-Jet tuli tilalle kaudeksi 1971 ja nykyään paikalla seisoo Swingi. Käytännössä kuitenkin Rondon korvasi Luola-Disco.

Vedenneitohalli, 1951-1980

Vedenneitohalli sijaitsi Markkinatorilla, nykyisen Pellen Talon takana. Seiteröiden perheen ylläpitämä halli oli yksi Linnanmäen suosituimmista kohteista 30 vuoden ajan. Vuonna 1960 halli uusittiin "hökkelikylän" purkamisen ja uusien vakituisten rakennusten rakentamisen vuoksi. Alunperin hallissa pelimaksu tehtiin vasta rakennuksen sisällä, mutta vuonna 1955 alettiin ottamaan sisäänpääsymaksua jo ovelta. Näin toivottiin vähennettävän tuijottelijoiden määrää. Toiminta loppui kauden 1980 jälkeen, kun Naisasialiitto Unioni lähetti vuonna 1978 kirjelmän Linnanmäen johdolle, pitäen hallin toimintaa naisten arvoa alentavana. Hallin laitteet purettiin ja vietiin kohteen omistajien Seiteröiden varastoon Mustajoelle. Hallin omisti Lauri Seiterä ja hallin hoitajana oli Johanna Seiterä. Itse rakennus kuului Lasten Päivän Säätiölle, joten tilalle tuli Guinness Ennätysten Talo ja tämän jälkeen peliautomaattihalli, nykyään paikalla on Kammokuja. Vedenneidoista voit lukea lisää Tivoli Seiterän historian yhteydessä.

Kuva: Tivoli Seiterä

Hurlumhei, 1952-1959

Hurlumhei oli Vekkulan tyylinen hupitalo. Se sijaitsi Markkinatorin laidalla lähellä nykyisen Taikasirkuksen paikkaa. Rakennus purettiin kauden 1959 jälkeen. Vekkula avattiin vasta 1961, joten kesällä 1960 Linnanmäellä ei ollut lainkaan hupitaloa. Vuoteen 1959 asti Hurlumhei oli Svend Jarlstrømin omistuksessa. Kaudeksi 1958 taloon hankittiin Vesiurut, eli vesisuihkut, jotka liikkuivat musiikin tahtiin. Talon nimi oli lainaus vastaavilta tanskalaisilta sen ajan hupitaloilta (ainakin Aalborgin Tivoli Karolinelundissa oli Hurlumhejhuset).

Maailmanpyörä, 1952-1963

Joskus nimellä Pariisinpyörä.
Ennen Helsinki-pyörää, Linnanmäellä oli hitusen pienempi, 12 metriä korkea maailmanpyörä laitevalikoimassaan. Tämä rantautui puistoon kaudeksi 1952 Svend Jarlstrømin toimesta, joka myös omisti sen ennen vuotta 1959. Laite oli todennäköisesti saksalaisen Fritz Bothmannin valmistama, joskus 1900-1920-luvuilla, joten puistoon tullessaan se oli jo aika vanha. Pyörä erosi isommista lajitovereistaan siten, että se pyöri vähän hurjempaa vauhtia. Se seisoi lähes samalla, mutta hieman pohjoisemmalla paikalla kuin seuraajansa.

Rotor, 1952-1953 / Cyclotron, 1954-1957

Myös nimellä Roottori, oli yksi niistä laitteista, jonka vanhimmat Linnanmäen kävijät parhaiten muistavat. Laite oli lieriönmuotoinen, ja asiakkaat menivät sen sisälle selkä seinää vasten. Kun lieriö lähti pyörimään, keskipakovoima liimasi kävijät seinälle, jolloin laitteen lattia tiputettiin alta pois. Laitteen yläosa oli avonainen, joten yleisö pääsi katselemaan ylös rakennetulta katsomolta "uhrien" hauskanpitoa. Alkuperäinen Rotor oli saksalaisvalmisteinen, todennäköisesti sen keksijän, Ernst Hoffmeisterin firman käsialaa.

Uudempi, mutta hyvin samanlainen laite, Cyclotron, myös nimillä Cyclotrooni ja Hullunmylly, tuli vuokralla Rotorin tilalle vuonna 1954. Laite siirtyi pois Peacock-teatterin tieltä, kun sen nykyiset tilat rakennettiin 1956. Loppuaikansa Linnanmäellä laite pyöri nykyisten Kyöpelinvuoren Hotellin ja Rinkelin valissä. Roottorin sijainnista tosin ei ole varmaa tietoa.

Rodeoautorata, 1954-1967

Lapsille tarkoitettu pienemmillä autoilla varustettu autorata. Tällaisia ratoja oli puistossa vuodesta 1954 eteenpäin kolmea eri kappaletta, joista tämä oli ensimmäinen. Rodeoautorata oli alun perin Svend Jarlstrømin omistuksessa, kunnes vuonna 1959 siirtyi puiston omistukseen. Laite sijaitsi pohjoisportilla. Sen autot oli saman valmistajan käsialaa kuin ensimmäiset radioautot. Samanmalliset autot olivat myös käytössä tanskalaisessa Tivoli Karolinelundissa, jolle Jarlstrøm vuokrasi omia peliautomaattejaan. Tilalle tuli saman katoksen alle Kilpa-autorata. Kyseisellä paikalla oli autorata aina vuoteen 1995 saakka.

Lasi-Labyrintti, 1955-1959

Lasi-Labyrintti, myös nimellä Peilisokkelo, sijaitsi telttatyyppisessä rakennuksessa, Raketin nykyisellä paikalla. Teltta sijaitsi Vuoristoradan edessä, alkujaan lähempänä nykyistä Raketin paikkaa ja myöhemmin Maisemajunan aseman nykyisellä paikalla (näkyy Iloinen Linnanmäki-elokuvassa). Kohde oli Linnanmäen ensimmäinen sokkelo. Sen omistaja oli alkujaan Svend Jarlstrøm, mutta vuonna 1959 Lasten Päivän Säätiö sai sen omistukseensa. Se jäi valitettavasti sen viimeiseksi kaudeksi, koska puiston vanhoja 50-luvun rakennuksia, eli "hökkelikylää" purettiin pois seuraavaksi kaudeksi uudempien vakituisten rakennusten tieltä. Tämä oli viimeinen laite/kohde, jonka Jarlstrøm toi Linnanmäelle. Jarlstrømin omistukseen jäi vuonna 1959 hänen pyörittämänsä pelit, jotka hän myi Säätiölle vuonna 1963, näin poistuen Linnanmäen toiminnasta.

Suihkio, 1955-1984

Laite tunnettiin aikaisemmin nimellä Hurricane. Suihkio oli pitkään Kahvikuppien nykyisellä paikalla, pohjoisportin puolella, 1970-2000-lukujen Shanghai-pelihallin vieressä. Kesäksi 1970 sen paikan vei Cortina-Jet, joten Suihkion sijainnista kyseisellä kaudella ei ole tietoa. Kun seuraavalla kaudella Cortina siirrettiin puretun Rondo-tanssisalin vanhalle tilalle, Suihkio palasi paikalleen. Troika vei sen paikan kaudella 1974, joten jälleen sijainnista ei ole kyseiseltä kaudelta tietoa. Seuraavana vuonna Suihkio kuitenkin palasi jälleen tutulle paikalleen. Kesäksi 1979 Suihkio siirtyi Panoraaman nykyiselle paikalle, kun Mustekala vei sen paikan, tällä paikalla laite seisoi loppuaikansa Lintsillä. Laitteen toi Linnanmäelle ja tyypillisesti myös alun perin omisti Jarlstrøm. Kaudella 1959 puisto osti silloisen Hurricanen omaksi. Laite oli yhden kauden varastossa ja siirtyi sittemmin Tykkimäelle, josta myös on kuva. Laite tuli Tykkimäellä tiensä päähän 2011, jonka jälkeen se päätyi romutettavaksi. Laitteen valmistaja oli Kaspar Klaus Saksasta. Nimi Hurricane tulee Allen Herschellin valmistamista samantyylisistä laitteista, vaikka laitteen virallinen nimi onkin Roto-Jet.

Round Up, 1961-1976

Round Up, klassinen pystyyn nouseva painekattila, sijaitsi aluksi Naurutalon pitkäaikaisimmalla paikalla, jonka se vei Kieputtimelta, ennen kuin se siirtyi Panoraaman nykyiselle paikalle 1967. Round Upin omisti alun perin tanskalaisen, nykyään lakkautetun huvipuiston, Tivoli Karolinelundin johtaja ja yksi perustajista Volmer Lind. Vuokra-ajan jälkeen laite ostettiin syksyllä 1962 Lindiltä omaksi. Laite myös pyöri Lasten Päivän Säätiön maaseutukiertueella/tivolissa syksyisin 1962-1964 huvipuistokauden loputtua ml. Tampereen Ratinassa. Nämä kiertueet lopetettiin kauden 1964 jälkeen. Vuonna 1976 laite ehti olla alkukauden vielä Lintsillä, ennen kuin se siirrettiin Särkänniemeen kesken kauden, jossa se pyöri vuoteen 1984 saakka. Vuoden mittaisen tauon jälkeen se siirrettiin Tykkimäkeen 1986. Nykyään laite pyörii Nokkakiven Puistossa. Linnanmäellä Round Upin käytännössä korvasi nykyinen Ketjukaruselli.

Round Upin on valmistanut Nijmeegs Lasbedrijf (NLB, myöh. De Boer) Hollannista. Tämä kappale on myös näemmä firman aiempaa tuotantoa, ellei prototyyppi, sillä sen myöhemmät, 1970-luvulla tuotetut sisaret muistuttavat enemmän Hrubetzin laitteita. Kuva on Tykkimäeltä.

Vekkula, 1961-2017

Tämä legendaarinen hupitalo oli puiston omaa suunnittelua, vaikka alun perin ajateltiin, että talo syntyisi ulkopuolisten suunnittelijoiden luotsaamana. Nimensä tosin Vekkula sai julkisen nimikilpailun tuloksena. Talo koki muutoksia koko olemassaolonsa ajan. Esimerkkeinä ovat liukumäkien korvaus- ja laajennustyöt kaudelle 1978, jolloin myös lisättiin pyörivä tynnyri. Liukumäkien muutokset johti Kieputtimen (Swing-O-Planen) lähtöön Linnanmäeltä, mutta se myös helpotti talon ruuhkia. Myöskään vino huone ei alun perin ollut osana Vekkulaa, vaan se lisättiin myöhemmin. Talon fasadia muutettiin ainakin pari kertaa, viimeisen kerran 1997 Rex Studiosin toimesta. Viimeisin suuri muutos oli sisäänkäynnille menevän sillan lisäys 2000-luvun alussa, joka kulki sen viereen siirretyn KotKotin radan yli.

Vekkula oli Linnanmäen yksi tärkeimmistä kohteista, jota olisi voinut jopa kuvailla Suomen huvipuistohistorian perintökohteeksi, sillä ainakin kolme sukupolvea oli ehtinyt kokea sen. Harmillisesti Vekkula, sekä KotKot ja Vonkaputous saivat väistyä Taigan tieltä, kun se rakennettiin. Kaudella 2018 rakennustöiden vuoksi tontilla ei ollut käyntikohdetta. Viimeisen toimipäivänsä jälkeen, Vekkulan irtaimistoa huutokaupattiin pois. Enemmistön, jos ei kaiken vanhan Vekkulan irtaimiston osti Vihdin aktiviteettipuisto PuuhaPark. Alkujaan suunniteltiin, että vanha hupitalo avattaisiin lähes alkuperäisessä muodossaan PuuhaParkissa, mutta ilmeisesti Linnanmäki ei tykännyt ideasta, joka on harmillista. Tämän jälkeen vanha Vekkula on enimmäkseen kuopattu ja osat ovat edelleen aktiviteettipuistolla varastoituna. Vain yksi elementti on ollut käytössä Linnanmäen jälkeen, eli liukumäkitornin päällä ollut iso pellen pää, joka on ollut esiintymislavan vieressä.

Vekkula on kuitenkin ikuistettuna 90-luvun loppupuolen muodossaan täällä.

Pilvenpyörä, 1962-1986

Pilvenpyörä oli alun perin Panoraaman nykyisellä paikalla, kunnes kaudella 1967 se siirtyi tunnetulle paikalleen, missä Kingi nykyään seisoo, kun Round Up vei sen paikan. Se siirtyi Sateenkaaren tieltä kaudeksi 1984 Kahvikuppien nykyiselle paikalle. Kausina 1985 ja 1986 laite oli nykyisen Panoraaman paikalla. Se vietiin Tykkimäelle vuonna 1988, jossa se on vieläkin. Laite oli välissä kauden 1987 varastoituna. Laite ehti myös pyöriä huvipuistokauden päätteeksi Lasten Päivän Säätiön maaseutukiertueilla syksyt 1962-1964 Round Upin mukana.

Laitteen valmistaja on hollantilainen De Boer (tuolloin NLB). Laitemalli tunnetaan myös nimellä Airborne. Tämä kappale on laitemallinsa ensimmäinen edustaja, eli prototyppi, jonka Linnanmäki sai halvemmalla. Laitemalli sai alkunsa, kun Linnanmäkeä aikoinaan johtanut Bo Ekelund ei ollut tyytyväinen yleisiin, pystyssä seisoviin pilvenpyöriin, mutta halusi Linnanmäelle De Boerilta sellaisen. De Boer valmisti näitä nousevia pilvenpyöriä 11 kappaletta ja tämä malli on ehkäpä lajinsa paras, vaikka se onkin uhanalainen. Kuva on Tykkimäeltä.

Kun laite oli vasta tulossa puistoon, sen nimeämiseksi järjestettiin nimikilpailu. Näin tämä laite, sekä koko Paratrooper-laitetyyppi sai suomenkielisen nimensä. Pilvenpyörä-nimen keksijä oli arkkiatri Risto Pelkonen (1931-2025).

Tornado, 1963-1965

Muutaman kauden puistossa toiminut laite, joka oli vuokralla. Sijaitsi Peacockin edessä, Suihkion vieressä. Muita tietoja laitteesta ei ole.

Helsinki-pyörä, 1964-2005

Alkujaan nimellä Boston-pyörä, tupakkamerkin mukaan vuosina 1964-1974.
Kehän halkaisija on 21 metriä ja laite nousee noin 24 metrin korkeuteen, joten vuoteen 1988 asti se oli Suomen suurin maailmanpyörä, jonka jälkeen ehti tittelin pitää vuosina 1988-1989 Tivoli Sariolan käytössä ollut, J. Bakker Deniesin valmistama 34:n metrin maailmanpyörä. Tämän jälkeen Helsinki-pyörä oli jälleen Suomen korkein lähes vuosikymmenen ajan, ennen Suomen Tivolin nykyisen Giant Wheel:in hankintaa kaudeksi 1998.

Laitteen alkuperäinen omistaja oli baijerilainen, mm. Münchenin Oktoberfestissä kiertänyt tivolimies Heinrich Willenborg. Pyörä tilattiin vuonna 1959 ja valmistui seuraavana vuonna. Firma tilasi näitä todennäköisesti jopa kaksi kappaletta. Laite on hollantilaisen De Boerin (NLB:n) tuotantoa ja se tilattiin, kun kyseinen laitemalli oli ihan uusi. Tällöin 1960-luvun alussa Willenborg olikin tunnettu Oktoberfestissä käyttämistään Euroopan korkeimmista liikuteltavista maailmanpyöristä (ainakin markkinoinnin mukaan), joka tämäkin alun perin oli. Tällöin kuitenkin yli 20 metriä korkeat pyörät alkoivat yleistyä mantereen eri tivoleissa, joten pyörät eivät pysyneet Willenborgin käytössä kuin enintään vuosikymmenen verran. Näiden pyörien seuraajaksi Willenborgin firmalla tuli lopulta vuonna 1979 yhä käytössä oleva ainutlaatuinen Schwarzkopfin valmistama 50 metrin pyörä. Firmalla on nykyään myös toinen matalampi pyörä, mutta vain Schwarzkopfin pyörä on käytössä Münchenin Oktoberfestissä.

Aluksi tämä Linnanmäen toinen maailmanpyörä oli Willenborgilta vuokralla, mutta syyskuussa 1965 pyörä ostettiin puistolle omaksi. Vuosina 1961-1966 Tukholman Gröna Lundissa oli käytössä identtinen pyörä, joka oli myös vuokralla Willenborgilta, ja ilmeisesti vain kesäkaudet, jonka jälkeen se palasi syys- ja talvikaudeksi Baijeriin. Kyseisen kappaleen asemakatos oli ainakin vuosina 1961-1963 sama kuin Boston-pyörän, joten on mahdollista, että kyseessä on täysin sama pyörä, ja että kun pyörä vuokrattiin Linnanmäelle, Gröna Lund sai käyttöön Willenborgin toisen pyörän (jonka katos oli erilainen, kuten näkyy eräässä valokuvassa Gröna Lundin pyörästä vuodelta 1965). Näin olisi varmaa, että kyseinen pyörä oli Willenborgin omistuksessa myös kiertänyt Gröna Lundin ja Münchenin lisäksi markkinoilla muualla Länsi-Saksassa. Toisen pyörän (1964-1966) Gröna Lund puolestaan korvasi vuonna 1967 omaksi hankkimallaan, Schwarzkopfin valmistamalla yhtä korkealla pyörällä, joka oli käytössä 2006 asti.

1990-luvun loppupuolella pyörän alkuperäiset vaunut valoineen, korvattiin uusilla, Kuusankoskella valmistetuilla. Nykyään tämä vanha klassikko pyörii edelleen Tykkimäellä nimellä Kouvola-pyörä, sen jälkeen, kun se korvattiin Rinkelillä. Kyseinen De Boerin maailmanpyörämalli on edelleen yksi hienoimmista koko laitetyypin historiassa. Ristikkoisista tukirakenteistaan, käsin pyöritettävistä vaunuista ja hiljaisesta, kaapelin voimin toteutettavasta ajostaan tunnettu 24 metrin pyörää voidaan pitää suorastaan koko huvialan perintökohteena.

Sokkelo, 1964-1980

Aluksi myös nimellä Lasi-Labyrintti.
Linnanmäen toinen lasinen sokkelo. Sijaitsi Markkinatorin pohjoisessa päädyssä, se pystytettiin edellisen Lasi-Labyrintin seuraajaksi vakituiseen rakennukseen. Tilalle tuli 80-luvulla Derby-peli.

Car-rata, 1965-2006

Vuosina 2003-2006 nimellä Autorata.
Linnanmäen toinen autorata, tuli ensimmäisen tilalle vuonna 1965 ja kuin sen edeltäjä viimeisinä vuosinaan, sijaitsi Pellen Talon nykyisellä paikalla. Autot ovat legendaarisen saksalaisvalmistaja Ihlen tuotantoa, samoin kuin Nokkakiven Autoradan autot. Radalla olivat alun perin Ihlen vanhemmat, vuosimallin 1964-1965 Cadillacia imitoivat ES-DL-autot. Autot vaihdettiin vuonna 1981 Ihlen uudempiin, vuosimallin 1980-1981 ES-GP-törmäilyautoihin, jotka ovat edelleen käytössä nykyisellä Autoradalla. Itse rata, tai katos, oli puiston omaa tuotantoa ja tuli jo vuonna 1962. Autoja oli alkujaan 20 kappaletta.

Laite uusittiin kokonaan kesäksi 2007, jolloin se muutti vanhalta 60-luvun radaltaan Rinkeli-maailmanpyörän alakertaan. Car-radan katos oli kausina 2007-2010 katettu ulkoilmateatteri, joka sen jälkeen purettiin. Paikalla oli kauden 2011 Xbox Kinect-pelikatos, jonka jälkeen paikka oli muutaman kauden tyhjä. Samalle paikalle päätyi Miniautot, jotka väistyivät Kingin tieltä vuonna 2014. Miniautojen poistuttua paikka oli jälleen yhden kauden tyhjä, kunnes siihen rantautui vuotta myöhemmin Pellen Talo.

Kivikylä, 1966-1969

Kivikylä oli maksullinen käyntikohde, joka oli jäljennös Kivisten ja Sorasten kotikaupungista. Luonnollisesti myös Retu ja kumppanit olivat paikalla. Kivikylä oli varsin suosittu kohde aluksi, mutta suosio ehti hiipua parin vuoden sisään, jonka jälkeen kohde poistettiin ja muutettiin Satulaaksoksi. Osasyynä suosion hiipumiseen oli todennäköisesti pääsymaksu alueen portilta, jonka myötä asiakas harvemmin tuli takaisin huvittelupäivän aikana.

Kivikylää edelsi monenlaiset lasten laite- ja leikkialueet aina avajaiskaudelta saakka, jolloin silloiselle alueelle kulki alas Taigan aseman tasanteelta liukumäki. Puistossa oli myös ensimmäisinä vuosinaan Lentokone-leikkiteline, joka seisoi aluksi Pellen Puodin nykyisellä paikalla ja myöhempinä kausinaan Linnanhelmessä (Satulaaksossa). 1960-luvun alkupuolella oli Kivikylää edeltävässä lastenalue Linnanhelmessä perinteisempi leikkitelinerata, kaudesta 1951 asti puistossa ollut jaala, sekä yleiset hiekkalaatikko ja keinut.

Calypso, 1967-1974

Myös tämä Schwarzkopfin valmistama Twisterin kaltainen laite pyöri aikoinaan Lintsillä. Calypson korvasi Enterprise, joka tuli samalle paikalle, eli Raketin nykyiselle paikalle. Ennen Calypsoa paikalla oli 1950-luvun teatterirakennus. Laite on valmistettu 1970 ja ennen Linnanmäkeä se ehti pyöriä kahdessa saksalaisessa tivolissa. Vuosina 1975-1984 Calypso oli Särkänniemellä. Tykkimäellä se aloitti 1986, josta kuva. Laite on Tykkimäellä edelleen.

Naurutalo, 1967-2002

Naurutalo, sijaitsi ennen keskellä huvipuistoa lähellä nykyistä Raketin paikkaa. Vuonna 1992 se siirrettiin toimistorakennuksen alle, jossa se toimi aina vuoteen 2002 saakka. Vanhoihin tiloihin tehtiin kahvila, nykyisin paikalla on jäätelökioski (2024). Jossain vaiheessa talosta kuului jopa nauhoitettua naurua ulospäin, jonka tehtävänä oli kaiketi houkutella kävijöitä sisään. Naurutalo alkoi menettää pikkuhiljaa suosiotaan, joten viimeisenä vuonnaan se oli ilmainen kohde. Vuodeksi 2003 peilit siirrettiin vieressä olevaan tunneliin, joka ristittiin Naurupoluksi. Naurutalon uudemmalle paikalle rakennettiin myymälä.

Pienoisrautatien alkuperäinen juna, 1967-1996

Linnanmäen pienoisrautatie, nykyisin Muksupuksu, on vieläkin toiminnassa alkuperäisessä paikassaan. Juna hankittiin saksalaiselta Paul Schwingel & Co:lta. Se tosin korvattiin nykyisellä Rio Grande-junalla vuonna 1997. Lisää kuvia laitteesta alkuperäisessä asussaan täällä.

Kilpa-autorata, 1968-1980

Kilpa-autorata oli Rodeoautojen seuraaja ja toimi saman katoksen alla pohjoisportin puolella. Sen autot olivat 60-luvun urheiluautojen näköisiä. Autojen valmistajasta ei kuitenkaan ole tietoa. Laite uusittiin jälleen kaudeksi 1981.

Piccolo-autorata, 1968-1974

Piccolo-autot olivat ulkoilmassa kiertäviä lapsille pääasiassa tarkoitettuja miniautoja. Rata sijaitsi nykyisen Pellen Talon vieressä, heti Car-rataa vasten. Piccolo-autot kiertelivät lähes kolmion muotoista rataa, jonka keskellä oli ruohikkoa. Tältä osin rata muistuttaa jokseenkin Nokkakiven Miniautoja. Tämän tyyppiset autot elivät tämän radan jälkeen vielä pari vuotta Moottoripyörien radalla. Piccolo-radan poistuttua, entiselle radalle sijoitettiin istumapenkit, joiden ympärille, ruohikolle istutettiin puita. Nämä samat puut ovat siitä lähtien kasvaneet puustoksi Kingin ja Pellen Talon väliin. Tämän radan autot valmisti CEA.

Flying Coaster, 1969

Flying Coaster oli vuokralla vain yhden kauden Gröna Lundin huvipuistosta, Ruotsista. Laite tunnetaan myös nimellä Ski Jump. Laite sijaitsi Peacockin edessä, Suihkion vieressä. Tämän pomppivan vehkeen tilalle tuli seuraavana vuonna Cortina-Jet. Laitteen valmistaja oli saksalainen Mack Rides.

Cortina-Jet, 1970-1987

Cortina-Jetin paikalla oli lähes 20 vuotta Rondo-tanssisali. Nykyään sen paikalla seisoo Swingi. Laite on perusidealtaan samankaltainen kuin Flying Coaster paitsi, että siinä on kokonainen juna. Cortina-Jet tulikin Linnanmäelle Flying Coasterin seuraajaksi. Se seisoi aluksi Suihkion tutulla paikalla, mutta siirrettiin kaudeksi 1971 Rondon vanhalle tontille. Cortina-Jet siirrettiin Tykkimäkeen vuonna 1988, jolloin sen korvasi Breakdance. Breakdance siirrettiin Ukon nykyiseen paikkaan vuonna 1992 Katapultin tieltä. Vuonna 1994 paikan valloitti Top Spin. Laite oli Anton Schwarzkopfin tuotantoa. Cortina-Jetin osti Tykkimäeltä Nokkakiven puisto, mutta laitetta Lievestuoreella ei ikinä otettu käyttöön. Laite pyörii nykyään belgialaisessa tivolissa. Kyseinen laitemalli tunnetaan myös nimellä Bayern Kurve. Kuva Tykkimäeltä.

Kapteeni Kidin merirosvolaiva, 1970-1976

Merirosvolaiva ei ollut laite, vaan eräänlainen kiipeilyteline osana Satulaaksoa. Laiva teki lähtemättömän vaikutuksen tämänkin nettisivun perustajan ensimmäisellä lintsireissulla vuonna 1972. Kohteen alkuperäisessä muodossa 1970-1973 oli myös vähän enemmän kuin pelkkä kiipeilyteline. Laiva ehti olla vain muutaman vuoden lisää Satulaaksossa, kunnes leikkitelineet jälleen uudistettiin. Linnanmäellä oli myös aiempi Laiva-teemainen käyntikohde vuonna 1951, Hip Hopin nykyisellä paikalla.


Satulaakso oli Kivikylän ja sitä edeltävien lasten leikkialueiden kuten Linnanhelmen (1962-1965) seuraaja. Se ehti yli kolmen vuosikymmenen ajan kokea muutoksia ja seisoi, kunnes Tulireki lopullisesti pyyhki Satulaakson jäännöksen pois puiston kartalta vuonna 2004 ja paikan nimeksi tuli Ratalaakso. Satulaakso tuli Kivikylän tilalle vuonna 1970, mutta sitä pyrittiin radikaalisti uudistamaan jo 1973 jälkeen. Vuonna 1970 paikalla oli Soutulammikko, intiaanileiri (1970-1973), Tapio Vilpposen eli 'Roy':n suunnittelema Prinsessa Ruususen Linna (1970-1973), Kenkätalo (1970-1973), sekä Ava-niminen, ufoteemainen oranssi pyöreä kiipeilyteline (1970-1989).
Uudistuksissa 1973 jälkeen leikkitelineet ajan mittaan vaihtuivat tai siirtyivät, mutta heti alussa Soutulammikon viereen pystytettiin talo ja lammikon pohjoispuolelle siirrettiin Kapteeni Kidin laiva, jota supistettiin. Laiva poistui vasta 1976 jälkeen. Kaudeksi 1972 Satulaaksoon hankittiin Lokomon valmistama teollisuusveturi, joka on nykyisin Uusikaarlepyyn museorautatiellä Laura-nimisenä. Linnanmäen Sirkuskoulu perustettiin 1981 ja ennen vuotta 1995, sen esiintymislava oli Rekkarallin nykyisellä paikalla.

Kuva: Markku Jääskeläinen

Ufo-veneet / Soutulammikko, 1970-2003

Soutulammikko, tai Satulaakson lammikko, oli olennainen osa Linnanmäen silloista Satulaaksoa. Kun Kivikylä lähti, tilalle tuli laajennettu soutulammikko puiston silloisen Satulaakson alemmalle tasanteelle, vaikka sen vieressä ehti olla 70-luvun alkupuolen Kapteeni Kidin Merirosvolaiva-leikkiteline. Veneet hankittiin Saksasta. 90-luvun loppupuoliskolla vanhat Ufo-veneet vaihdettiin uudempiin sammakkoveneisiin, jotka olivat lammikossa koko sen olemassaolon loppuajan, lisäksi uudella vuosituhannella sammakkoveneiden lisäksi tuli krokotiiliveneet. Lammikko ja alueen lähes kaikki lastenlaitteet väistyivät lopulta Tulireen tieltä 2004, johon Satulaakson tie päättyi.

Hoijakka, 1971-1980

Englannista tuotu pienempi ketjukaruselli. Laite sijaitsi 70-luvun Satulaaksossa.

Ipanarata, 1971-1989

Myös nimellä Lasten Vuoristorata.
Ipanarata oli lapsille tarkoitettu vuoristorata. Se sijaitsi Satulaaksossa, Pikajunan nykyisellä paikalla. Laite oli suunnilleen Särkänniemen Vauhtimadon kokoinen. Se oli käytännössä kopio eräästä Espanjassa toimineesta radasta, jonka Linnanmäen silloinen johtajakaksikko lomamatkallaan valokuvasivat. Kuvien pohjalta eräs insinööri Rönnblad piirsi suunnitelmat ja radan osat valmisti Hakaniemen Metalli Oy. Radan keskellä oli leikkitelineitä ja hiekkalaatikko keskellä puustoa.

Luola-Disco, 1972-1995

Kun Rondo purettiin, piti heti saada tilalle uusi tanssisali, tai tarkemmin disko. Näin ollen vuonna 1971 järjestettiin Teknillisen Korkeakoulun arkkitehtiosastolle ja Taideteollisen oppilaitoksen sisustustaiteen osaston opiskelijoille suunnattu kilpailu. Voittajiksi nousivat arkkitehtiopiskelijat Kai Andersson ja Arto Alanko. Syyskuussa 1971 rakennustyöt aloitettiin. Luolan nimi tuli nimikilpailun tuloksena, jonka voittajana oli
helsinkiläinen Marjo Rautio.

Luola-Disco, palveli Linnanmäen ikärajattomana diskona ja tanssisalina yli 20 vuoden ajan. Se oli yksi Linnanmäen suosituimpia kohteita aikakautensa nuorison keskuudessa, sillä se helposti täyttyi puiston kiireisimpinä päivinä. Luolassa sai kerrallaan olla maksimissaan 400 henkilöä. Diskoiltoja järjestettiin Luolassa talvisinkin ainakin 70-luvulla. Nykyään sen tiloissa (alakerrassa) toimii SeaLife. Luolassa oli mm. luotsaamassa pitkäaikainen tiskijukka Bore 'Börje' Wanner. Se sijaitsi Peacock-aukiolla, Formularadan vieressä. Luola väistyi Lelumuseon ja Kinon tieltä.

Trabant, 1972

Trabant, tai Hully Gully, oli vuokralla yhden kauden Skoghin tivolista Ruotsista, joten kuvan yksilö lienee juuri sama, joka on käynyt myös Linnanmäellä. Valmistaja on englantilainen Bennett. Skoghin jälkeen laite on pyörinyt brittiläisissä tivoleissa ja huvipuistoissa. Laitteen tila on nykyisin tuntematon, mutta laite lähti erään brittiläisen tivolin mukana kiertueelle vuonna 2012. Ennen tätä laite pyöri monessa englantilaisessa tivolissa ja parissa maan huvipuistossakin. Samanlainen laite pyörii kuitenkin nykyään Hassans Nöjesfältin tivolikiertueella Ruotsissa.

Kuva: Skoghs Nöjesfält

Lasten Moottoripyörärata / Miniautot, 1973-1977

Laite sijaitsi SeaLifen nykyisellä tontilla, silloisen Formularadan ja Luola-Discon vieressä. Kyseessä oli avoimella ilmalla oleva rata ja siinä kulki sähköllä toimivat minimoottoripyörät. Piccolo-autoradan poistuttua, kesäksi 1975 laitteen tontilla oli myös kartan mukaan Miniautot. Nämä olivat moottoripyörien seassa samalla alueella pari vuotta. Laitteen korvasi samalla paikalla lasten törmäilyautorata vuonna 1978, joka oli myöhemmältään nimeltään myös Miniautot.

Mini-Avio / Kikatti, 1974 / 1975-1987

Mini-Avio ja Kikatti oli molemmat samanlaisia lentokonekaruselleja, ja molemmat seisoivat pohjoisportin puolella Suihkion vieressä, mutta olivat pienempiä kuin Suihkio. Mini-Avio oli Särkänniemen omistuksessa, mutta koska puisto avattiin vasta 1975, se pyöri yhden kauden Linnanmäellä, samoin kuin Troika. Tosin laite tuli puistoon vasta elokuussa. Linnanmäellä kuitenkin haluttiin samanlainen laite omistukseen, joten sellainen hankittiin vuonna 1975 ja sille annettiin myös nimeksi Mini-Avio. Se ristittiin uudelleen Kikatiksi joskus 1977-1979 pidetyn nimikilpailun jälkeen ja 1980-luvun alussa se siirrettiin lähelle Swingin nykyistä paikkaa. Laite myytiin myöhemmin Ähtärin Eläinpuistolle, jonka jälkeen sen kohtalo on epävarma. Vastaavanlaisia laitteita oli myöhemmin myös osana Eurooppativolin, Markkinativolin ja Ålandsparkenin laitevalikoimaa. Laitteet rakensi Zamperla Italiasta. Kuva entisen Ålandsparkenin kappaleesta.

Troika, 1974

Myös Troika oli yhden kauden Lintsillä pyörinyt vuokralaite. Laitteen omisti Särkänniemen huvipuisto, mutta koska Tampereella avattiin portit vasta 1975, niin Troika teki debyyttinsä Linnanmäellä. Troika oli Kahvikuppien nykyisellä paikalla. Valmistaja on Huss.

Enterprise, 1975-1998

Enterprisen on valmistanut saksalainen Anton Schwarzkopf. Tämä miljoonia kävijöitä pyörittänyt laite siirrettiin Tykkimäelle kaudeksi 1999. Tämän nettisivun perustaja sai kunnian olla vihoviimeinen asiakas, joka on koskaan ollut Linnanmäellä Enterprisen kyydissä. Olin päättäjäispäivän viimeisessä lähdössä viimeinen, jonka luukku suljettiin, ja myös viimeinen, joka nousi laitteesta ulos. Enpä olisi tätä uskonut vuonna 1975, jolloin ajoin laitteella ensimmäisen kerran.
Laite pyöri Linnanmäen jälkeen vuoteen 2017 asti Tykkimäellä, jonka jälkeen päätyi romuksi. Viimeisinä vuosinaan laite ei ollut enää yhtä kestävässä kunnossa kuin aikoinaan.

Lasten Autorata, 1978-2017

Vuodesta 2004 alkaen nimellä Miniautot. Lasten törmäilyautorata oli alun perin SeaLifen rakennuksen nykyisellä paikalla, kunnes Viikinki vei paikan 1981. Tällöin se siirrettiin vuoristoradan viereen, nykyiselle Ketjukarusellin paikalle, jossa se seisoi vuoteen 1997 asti. Se siirrettiin vuodeksi 1998 Satulaaksoon, josta matka jatkui kesäksi 2010 Sateenkaaren vanhalle paikalle ja viimein Car-radan/Pellen Talon paikalle 2014. Radan oli valmistanut Claudio Sartori Italiasta. Laite oli muutaman vuoden varastoituna, jonka jälkeen se huutokaupattiin marraskuussa 2022. Myöhemmin varmistui, että laite onkin nykyään Hämeen Mokia ry:n omistuksessa (2025).

Mustekala, 1979-1983

Mustekala tuli Suihkion tilalle vuonna 1979. Mustekala ostettiin Linnanmäelle käytettynä Lisebergistä, ja se palveli vain muutaman vuoden. Yhden kauden välissä sen paikalla ehti pyöriä Pilvenpyörä vuonna 1984 jonka jälkeen sen loppupeleissä korvasi uudempi Polyp vuonna 1985. Tämä alkuperäinen Mustekala romutettiin, toki muutama sen aitauksista on edelleen käytössä uudemmassa laitteessa. Laite pyöri alkujaan vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä, jonka jälkeen se myytiin seuraavana vuonna Lisebergiin. Nykyinen, sekä tämä vanha versio Mustekalasta ovat Schwarzkopfin valmistamia.

Kuva: Markku Jääskeläinen

Galleria Kolibri, 1979-1988

Kolibri oli alun perin teatteri, jossa esitettiin Linnanmäen niin kutsutut sideshow't. Sideshow-esityksiä pidettiin jo avajaisvuodesta lähtien, mutta uudet kiinteät tilat näitä varten rakennettiin vuonna 1960 Hurlumhein tilalle. Teatterin viimeisinä vuosina siinä pidettiin näyttelyitä, joista näyttävin oli Hiirikaupunki, jossa 600 hiirtä ja pari kissaa asuivat sovussa pienoiskaupungissa. Uudistuksen myötä edeltävän Teatteri Kolibri yläkertaan tehtiin Galleria Kolibri. Alakertaan tehtiin kaudella 1980 Kolibri-teatterin tilalle Cinema 2000. Galleria Kolibrissa oli erilaisia näyttelyitä ja pääsymaksu oli 2 markkaa. Kausina 1985-1986 Kolibrissa oli lelunäyttely. Tämän osalta se oli tavallaan Lelumuseon edeltäjä. Galleria Kolibrin tilalle tuli Salaisuuksien Talo.

Cinema 2000, 1980-1988

Mahdollisesti Omnivisionin mallinen lyhyitä elokuvia pyörittänyt, Kinoa edeltänyt teatteri, eli hyvin samankaltainen kuin Särkänniemen entinen Cinema 180. Ekalla kaudellansa Cinemassa kävi yhteensä 165 000 kävijää. Joka vuosi näytettävä lyhytelokuva muuttui. Se sijaitsi Taikasirkuksen nykyisellä paikalla ja sen yläkerrassa oli Galleria Kolibri, tilalle tuli Salaisuuksien Talo. Cinema siirtyi Tykkimäkeen, jossa oli toiminnassa 90-luvun loppupuolelle asti.

Lasten Maailmanpyörä, 1980-1995

Laite sijaitsi aluksi Satulaakson korkeimmalla tasanteella, mutta siirrettiin kaudeksi 1990 Panoraaman läheisyyteen ja Rumpujen viereen. Se korvattiin isommalla Vankkuripyörällä vuonna 1996. Laite päätyi myöhemmin Rocca al Mare Tivoliin Tallinnaan, josta jatkoi Nokkakiven Huvipuistoon 2007, jossa se edelleen pyörii. Laitteen valmistaja on italialainen Sartori.

Pomppula, 1980-1995

Alkujaan Naurutalon katolla, nykyisen Nostalgiarinteen ravintolarakennuksen kohdalla sijainnut pomppulinna. Yhden kauden jälkeen se siirrettiin lastenlaitteiden alueelle Satulaaksoon. Alkuperäinen Pomppula oli tiikeriteemainen, mutta myöhemmin vaihdettiin linnaa. Kuvan kappale Särkänniemeltä 2000-luvun alussa, mutta toinen Pomppula oli samankaltainen.

Formula-rata, 1981-1995

Kilpa-autorata uusittiin vuonna 1981, jolloin siihen hankittiin uudemmat autot Saksasta. Pohjoisportilla sijainnut katon alla ollut autorata palveli yli neljä vuosikymmentä, kunnes se purettiin Kinon, Lelumuseon ja myymälän tieltä. Laite vietiin Tallinnaan, Skoghin pyörittämään Rocca al Mare Tivoliin, jossa se pyöri kyseisen puiston viimeiseen kauteen 2006 asti. Laite on todennäköisesti sen jälkeen romutettu.

Guinness Ennätysten Talo, 1981-1983

Vedenneitohallin poistuttua, vapuksi 1981 sen paikalle avattiin tämä Guinnessin sponsoroima maailman ennätyksiä esittelevä talo. Talon sisäänkäynnillä oli esitettynä maailman lyhyin mies, sekä lihavin. Talo ehti olla puistossa muutaman kauden 1980-luvun alussa. Se sijaitsi Kammokujan nykyisellä paikalla. Sen tilalle tuli pelihalli vuonna 1984.

Safari, 1983-1999

Vuosina 1995-1999 nimellä Indiana's Safari Adventure.
Safarirata sijaitsi vesitornin sisällä. Alun perin rataa suunniteltiin Saturata-projektinimellä. Rataa muutettiin loppupään osalta vuonna 1995, ja ristittiin uudella nimellä. Safari teki tilaa Space Expressille. Sen vaunut olivat muutaman vuoden Linnanmäen varastossa, mutta eläimet myytiin saman tien pois. Ainakin yksi laitteen eläimistä, eli eräs norsu on päätyi myöhemmin Tykkimäen Safariradalle, joka tietyllä tavalla jatkoikin Lintsin Safarin perinnettä. Tykkimäenkin Safari on jo poistunut. Safarin on valmistanut Christian Hoffman Saksasta. Laitteeseen 1995 tehdyt muutokset toteuttivat englantilainen APW Group.

Hully Gully, 1984-1985

Laite oli Peacokin edessä, jossa oli alussa myös sen korvannut Apollo. Hully Gully vietiin Tykkimäelle vuonna 1986, josta myös kuva. Myöhemmin laite jatkoi Wasalandiaan. Nykyisin laite pyörii Nokkakiven puistossa. Laitteen valmistaja on italialainen Sartori.

Rainbow, 1984-2009

Vuodesta 2004 alkaen nimellä Sateenkaari.
Sateenkaari, tai lintsin slangilla Reiska, oli yksi Linnanmäen parhaimpia laitteita. Vastaavia laitteita on tehty myöhemmin pilvin pimein, mutta se, mikä teki Sateenkaaresta niitä paremman, oli lentämisen ja vapaan pudotuksen tunne. Paras paikka oli takana, reunoilla. Valmistaja on saksalainen Huss.
Laite poistettiin puistosta pari vuotta sen jälkeen, kun Lisebergin vastaavanlaisella laitteella tapahtui turma. Näitä Hussin alkuperäismallisia laitteita on maailmalla toiminnassa jäljellä noin kymmenen kappaletta. Sateenkaari odotti huoltotiloissa huoltoa muutaman vuoden, kunnes tehtiin päätös sittenkin romuttaa laite vuonna 2014. Onneksi laitteen ikoninen Aurinko on vieläkin tallessa Mustekalan valokyltillä.

Apollo, 1986-1997

Laite korvasi Tykkimäkeen siirretyn Hully Gullyn. Sen alkuperäinen sijainti oli Peacokin edessä, mutta se siirrettiin myöhemmin Satulaaksoon. Apollon paikan vei vuonna 1998 Pallokaruselli. Apollo jatkoi Tykkimäelle, sitten Huvisatamaan ja sieltä Wasalandiaan, nykyään se pyörii Visulahdessa, niin kuin moni muu Wasalandian entinen laite. Laitteen valmistaja on italialainen Sartori.

Breakdance, 1988-2001

Breakdance on Linnanmäellä aikaisemmin olleen Calypson selvä perillinen. Breakdance tuli Cortina-Jetin paikalle, eli sinne, missä Swingi on tänään. Se siirrettiin tutummalle paikalleen pohjoisportin viereen vuonna 1992, jolloin Katapultti syrjäytti sen. Breakdancen kohtaloksi koitui Kahvikuppikaruselli, joka korvasi sen kaudella 2002. Breakdance palasi tämän jälkeen synnyinmaahansa Saksaan, Georg Sonnierin tivoliin, jonka mukana se pyörii edelleen. Laitteen on valmistanut Huss.

Merirosvolaiva, 1988-2024

Ennen vuotta 2004 nimellä Pirate.
Lasten viikinkilaivan on valmistanut Modern Products Englannista.
Laite sijoitettiin alun perin Kikatin paikalle, jonka laite korvasi. Ilmeisesti 1990-luvulla laite siirrettiin kutsutulle Lastenmäelle, vesisäiliön eteläisen puoliskon seinämälle, Panoraaman viereen. Kun Pluto-aluetta rakennettiin, se siirrettiin aluksi Estradin nykyisen paikan viereen kaudeksi 2009 ja kaudella 2012 yhä syvemmälle Pluto-alueella. Merirosvolaiva ja sen vieressä ollut Kuuputin poistuivat kauden 2024 jälkeen. Laitteen osti hyväntekeväisyysjärjestö Hämeen Mokia ry, jolla on tarkoitus avata huvipuisto Hauhossa, puiston pitäisi avautua jo 2025, mutta se on valmis vasta 2026. Ennen tätä yhdistys on pyörittänyt Tivoli Mokia Finland:ia vuonna 2021.

Salaisuuksien Talo, 1989-1996

Vuosina 1995-1996 nimellä Ihme ja kumma.
Salaisuuksien Talo sisälsi erilaisia audiovisuaalisia illuusioita. Se purettiin Around The Worldin (nykyisen Taikasirkuksen) tieltä ja suurin osa sen kohteista vietiin Tykkimäkeen, jossa talo toimi nimellä Mysteerio. Tykkimäen Mysteerio väistyi 2016 Cinema 5D:n tieltä. Talon sisusteet valmistettiin Englannissa Rex Studiosin toimesta.

Lasten Mustekala, 1990-1996

Mustekala oli ennen Satulaaksossa Meteoriitin vieressä. Se vietiin Tykkimäkeen vuonna 1997, jossa se pyörii edelleen. Laitteen on valmistanut Barbieri.

Meteoriitti, 1990-1999

Meteoriitti sijaitsi Satulaaksossa. Laitteen tilalle tuli Hip Hop. Meteoriitti oli muutaman vuoden varastoituna, ennen kuin se siirrettiin Tykkimäkeen, jossa se sijaitsee edelleen. Laitteen on valmistanut
Modern Products Englannista.

Katapultti, 1992-1993

Katapultti oli Linnanmäellä vain kaksi kautta. Se valloitti paikan Breakdancelta, joka siirrettiin samassa yhteydessä Ukon nykyiseen paikkaan. Laite oli hauska, mutta teknisesti susi. Se oli usein rikki, ja niinpä se korvattiin Top Spinillä jo vuonna 1994. Katapultti oli viimeinen Linnanmäen hankkima saksalaisen Anton Schwarzkopfin firman valmistama laite.

Kuva: Markku Jääskeläinen

Kot Kot, 1993-2017

Ennen vuotta 2004 nimellä Hokkus Pokkus.
Kot Kot oli rauhallinen, alun perin satuaiheinen maisema-ajelu. Laite sijaitsi vuoteen 2000 asti Satulaakson alimmalla tasanteella, mutta siirrettiin seuraavana vuonna kiertämään Vekkulaa, koska Vonkaputous vei sen paikan. Kaudeksi 2004 radan maisemointia uudistettiin maalaisaiheiseksi, jolloin se myös ristittiin uudestaan. Laitteen on rakentanut Modern Products Englannista.

Top Set-liukurata, 1993-2003

Muutaman kauden puistossa ollut mattorata. Sijaitsi heti Soutulammikon vieressä. Kyseessä oli viimeinen Satulaaksossa ollut liukurata ennen alueen muodonmuutosta Ratalaaksoksi. Radan valmisti Lappset Group Oy.

Kieputin, 1994-2022

Ennen vuotta 2004 nimellä Top Spin.
Top Spin korvasi Katapultin, joka oli Linnanmäellä vain kaksi kesää. Laite pyöritti voimalla asiakkaita 28 vuoden ajan, vaikka viimeisinä vuosinaan se tarvitsi yhä enemmän huoltoa. Kieputtimen tilalle tuli Swingi vasta 2024. Laitteen oli valmistanut Huss Saksasta.

Kino, 1996-2021

Myös nimillä: Virtuaaliteatteri, Lintsi-Kino, 4D Kino, Cinema, Cinema 4D, sekä markkinointinimillä elokuvan mukaan.
Linnanmäen elokuvateatteri ehti 26 vuoden historiansa aikana useaan otteeseen muuttua joko tekniikaltaan, fasadiltaan tai yleisimmin esitettävän elokuvan mukaan. Vuosina 1996-1997 laite kulki markkinointinimellä Dino Island, vuonna 1998 Indiana Jones: Lost Temple, 1999 Superstition, 2000 Canyon Coaster ja 2001-2002 Dino Island 2. Vuoden 2003 filmi Pianisti on ensimmäistä kertaa vasen elokuva, eikä tietokoneanimaatio. Tämän, Kinon ensimmäisen inkarnaation valmistaja oli jenkkiläinen Omni Films ja itse asiassa laitteisto oli aiemmin ollut vuosina 1992-1995 Planet FunFunissa, Keravalla, jonne elokuvaohjaaja Renny Harlin hankki sen. Vuoden 2005 päivityksen jälkeen, vanha teatteri jatkoi Wasalandiassa.

Kesällä 2005 siitä tuli Suomen ensimmäinen 4D-teatteri. Kesäksi 2013 teatteri uusittiin siten, ettei elokuvaa katsellessa tarvinnut enää minkäänlaisia erillisiä laseja. Vuonna 2014 teatteriin lisättiin toinen näytettävä elokuva, Haihyökkäys, joka muutti seuraavana vuonna nimekseen Sukelluskello HA-1 ja oli valikoimassa 2020 asti.
Koronaviruspandemian vuosien aikana teatteri ei ollut yhtään käytössä rajoitteiden takia. Sen jälkeen Kino ei enää palannut normaaliin toimintaan vaan, kaudesta 2022 lähtien sen tiloja on käytetty teatteriesiintymisiä varten, nimellä Pieni näyttämö. Virtuaaliteatterin paikalla oli aikaisemmin Formula-rata. Uudemman teatterin laitteiston valmisti yhdysvaltalainen SimEx Iverks, kun taas Sukelluskellon osalta valmistaja oli Budgast.

Linnanmäen Museo, 1996-2005

Myös nimellä Lelu- ja leikkimuseo tai lyhyemmin Lelumuseo.
Lintsin Museo oli nykyisin Espoossa toimivan Museo Leikin edeltäjä. Lelumuseon idea sai alkunsa vuonna 1984 sosiaalineuvos Aira Heinäsen päästä. Lasten Päivän Säätiö tuki tätä, sekä perustettavan museon tukiyhdistystä seuraavan 12 vuoden ajan, kun leikkikaluja museota varten kerättiin kasaan, sekä sen jälkeen, kun museo pantiin pystyyn. Linnanmäelle kaavailtiin myös Sirkusmuseota 1980-luvulla, joka sitten osittain toteutui Lintsin Museon näyttelyjen osalta. Vuosina 1985-1986 lelunäyttelyä pidettiin Galleria Kolibrissa. Museo oli tarkoitus alkujaan avata joskus 1991-1992, mutta lama lykkäsi suunnitelmia hieman. Museo avattiin alun perin Linnanmäellä 1996, ja vuosikymmenen ajan se järjesti monia erikoisnäyttelyitä ja yleisötapahtumia, mukaan lukien näyttelyitä liittyen Linnanmäen historiaan. Kyseisinä vuosina se oli Suomen käydyin erikoismuseo. Vuonna 2006 se muutti Espooseen, näyttelykeskus WeeGeen tiloihin. Välissä museon nimi ehti muuttua pari kertaa. 2021 se sai nimekseen Museo Leikki ja seuraavana vuonna muutti naapurissa oleviin, nykyisiin tiloihinsa.

Around the World, 1997-2004

Vuonna 2004 nimellä Nukketalo.
Laite oli Safari-tyyppinen rata, jossa katsellaan maisemia liikkuvista vaunuista. Laite oli tarkoitettu lähinnä lapsille, mutta aivan pienimmät eivät päässeet siihen lainkaan. Vaunut ja rata olivat brittiläisen WHG Transportation Engineering:n valmistamat ja talo oli muuten APW Group:in sisustama. Nukketalon paikalla oli ennen Salaisuuksien talo, joka vietiin typistetyssä muodossa Tykkimäelle. Rata uusittiin perusteellisesti 2005 Taikasirkus-nimiseksi, ainoa asia, jota ei muutettu oli ulkofasadin linnan muoto.

Pallokaruselli, 1997-2015

Laite tunnetaan myös nimellä Samba Balloon. Sen on valmistanut Zamperla Italiasta. Karuselli oli ensimmäisenä vuotenaan Satulaakson keskimmäisessä kerroksessa. Kun Apollo lähti Tykkimäelle, niin laite siirrettiin sen paikalle kerrosta ylemmäksi. Kaudella 2001 se siirrettiin Panoraaman viereen. Laitteen korvasivat Poppis ja Propelli.
Vauhtipuistossa ja Suomen Tivolilla edelleen ovat myös käytössään samanlaiset laitteet.

Vonkaputous, 2001-2017

Vonkaputous oli aikoinaan Linnanmäen kallein laite. Sen budjetti oli loppupeleissä 22 miljoonaa markkaa (5,5 miljoonaa euroa vuonna 2023). Laite oli vuoristoradan ja tukkijoen yhdistelmä. Radan ensimmäinen puolisko muistutti normaalia teräsrakenteista vuoristorataa. Vaunut nousivat ketjuvedolla nostomäen huipulle, josta ne syöksyivät radalle. Muutaman kaarteen ja sumutunnelin jälkeen rata putosi kovalla vauhdilla vesirännin keskelle. Loppuosuus matkasta tapahtui mutkittelevan tukkijoen keskellä. Radan valmistaja oli jenkkiläinen Premier Rides. Vonkaputous siirtyi Taigan alta pois.

Kieppi, 2003-2016

Kieppi oli käytännössä Breakdancen seuraaja, sillä erolla toki, että vaunut kieppuivat jopa ylösalaisin. Laite ei syrjäyttänyt yhtään laitetta, sillä eteläportin muutostöiden yhteydessä puistoon tuli lisätilaa useammallekin laitteelle. Kiepin valmisti saksalainen Huss. Sen alkuperäinen nimi on Booster, jota ei kuitenkaan kannata sotkea italialaisen Fabbrin tekemään samannimiseen laitteeseen. Aikansa jälkeen laite myytiin varaosiksi saksalaiseen tivoliin, joka jo ennestään omisti samanlaisen laitteen, joka edelleen pyörii. Eikä ole yllätys, sillä tämän mallisia laitteita ei ole valmistettu kuin vain kolme. Tilalle tuli Magia.

Kuuputin, 2003-2024

Kuuputin oli alun perin Kiepin vieressä, eteläportilla, mutta siirrettiin myöhemmin Helikopterin tieltä Ratalaaksoon, Vonkaputoksen viereen. Puiston laajentuessa Pluto-alueelle, Kuuputin siirrettiin sinne. Siihen voivat mennä lapset ja vähän heikkohermoisemmat huvittelijat. Laitteen on valmistanut Manorplan Leisure Englannista, eli entiseltä nimeltään Modern Products. Kuuputin on laitemallinimeltään Stellar Swings. Laite poistui kauden 2024 jälkeen. Kuten merirosvolaivankin, laitteen osti hyväntekeväisyysjärjestö Hämeen Mokia ry.

Sokkelo, 2007-2011

Linnanmäen kolmas Sokkelo oli 80 neliön suuruinen lasilabyrintti. Se sijaitsi samoissa tiloissa, kuin 2000-luvun alussa ravintola Linnangrilli, jonka yhteydessä oli myös pelihalli. Tilalle tuli 2012 Angry Birds-myymälä ja sen jälkeen samat tilat valtasi pelihalli kokonaan.

Angry Birds leikkialue, 2012-2017

Perheen pienemmille suunnattu Angry Birds leikkialue avautui loppukesästä 2012. Alueen lahjoittivat Pelastakaa Lapset ry:lle Lappset ja peliyhtiö Rovio. Leikkialue väistyi Taigan ratarakenteiden tieltä. Nykyisin samanlainen löytyy Turun JukuParkista (2024).

Santa Claus World, 2014

Pieni pala Korvatunturia rantautui yhdeksi kaudeksi Santa Claus Worldin myötä Linnanmäelle. Joulumaan tontut kuljettivat kävijöitä halki kotiseutunsa. Matkan varrella pääsi myös tapaamaan itse Joulupukin. Kohteeseen oli erillinen 5 €:n pääsymaksu.

Sivut päivittänyt Artturi Martynov vuosina 2024-2025.
Lähteet (pätee tähän sivuun, sekä Linnanmäki-sivuun):

Eeva-Kaarina Holopainen, Saisko lipun karuselliin - Linnanmäki 1950-1990 (1990)
Eeva-Kaarina Holopainen, Linnanmäki 50 (2000)
Markku Aulanko, Seppo Malinen, Vesa Salo, Akrobaatin elämää tivolissa: erään akrobaattiryhmän tarina - ja vähän muutakin! (2015)
Heikki Nevala, Huvielämän kiertolaisia: kotimainen sirkus- ja tivolitoiminta 1900-1950 (2015)
Päivi Pajula, Matti Rautiainen, Mikko Hiljanen, Huvin huipulla 130 vuotta: Tivoli Sariola 1888-2018 (2018)
Jussi Jäppinen, Päivä Linnanmäellä / A day at Linnanmäki (1990)

Linnanmäki - Lasten Päivän Säätiö, linnanmaki.fi (2024-2025)
Vuoristoradan Jarrumestarit, Jarrumestarit.fi (2024-2025)
lintsi.info (2000-2009)
Kari Nieminen, sirkusteltta.blogspot.com (2011-2025)
Kenneth Sundberg, kennetti.fi (arkistoitu, 2008-2013)
Jorma Lehtola, Linnanmäen huvipuisto 70 vuotta: Lystiä, loisketta ja varainkeruuta lastensuojeluun, apu.fi (2020)
Mika Koivusalo, Lintsi - Linnanmäen huvipuisto 70 vuotta, YouTube (2020)
Dansk Automatudlejning bliver købt af DGA ca. 1985, slotmachines.dk (tanskaksi)
Harry Michelson, A Brief History of the Rotor, amusementparkives.com (englanniksi) (2018)
Nahoru a dolů, takový je život provozovatele Lochnesky, podnikatel.cz (tsekiksi) (2014)
Atrakce Lochness, pronajem-kolotoce.cz (tsekiksi) (2025)
huutokaupat.com (arkistoitu, 2022)
1011-Twister, noviomagus.nl/OudNijmegen (hollanniksi) (2025)
Meyer, DE-1992-FS-ERG-B-0064 Geisterbahn, 1961, 1964
(Einzeldokument), Online-Archivkatalog des Stadtarchivs München
(Münchenin kaupunginarkisto), stadtarchiv.muenchen.de (2025)
Willenborg RIESENRAD, facebook.com (saksaksi) (2014-2025)

Poptori Oy, Linnanmäki DVD: Musiikillinen huviretki Linnanmäellä! (2007)
Jack Witikka, Iloinen Linnanmäki (1960)

huvipuistoblogi.fi / huvipuistot.com (2024-2025)
coasterpedia.net (englanniksi) (2024-2025)
rcdb.com (englanniksi) (2024-2025)
polypweb.eu (hollanniksi) (2024-2025)
ride-index.de (saksaksi) (2024-2025)
gebr-ihle-autoskooter-forum.de (saksaksi) (2009, 2012)
Jukupark, jukupark.fi (2024)
Visulahti, visulahti.fi (2024)
Liseberg, lisepedia.se (ruotsiksi) (2024-2025)
Gröna Lund, historia.gronalund.com (ruotsiksi) (2024-2025)
Tämän sivuston aiemmat julkaisut (1999-2018)
...ja useat opaskartat, valokuvat, sekä ilmakuvat vuosien varrella.

Lisää luettavaa:
Sara Ekelund, Maailmanpyörä: ihmisiä ja elämää Linnanmäen huvipuistossa (1971)
Gerd Reddersen ja Rudolf Neumeier, Kirmes-Special: Karussells 1950er und 1960er Jahre (saksaksi) (2005)

Takaisin sivun alkuun
Takaisin Linnanmäki-sivulle