Peikkometsä

JÄRVENPÄÄN FAUNI-PEIKKOMETSÄ

Vieläkö muistat Peikkometsän?

Sivut avattu 13.04.2011

Peikkometsä, Peikkopuisto, Satumetsä ja Fauniland. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhtä kaikki, ne tarkoittavat Martti ja Helena Kuuskosken luomaa Peikkometsää, joka tunnetaan parhaiten sen Faunipeikoistaan ja teemapuistosta. Peikot ovat pitkän elämänsä aikana seikkailleet niin Järvenpään metsikössä, pankkien säästöpossuina, Mallasjuoman valmistaman Peikkojuoman etiketeissä kuin Himoksen laskettelurinteilläkin. Oltiinpa peikoista kiinnostuttu ihan ulkomaita myöten. Peikot tekivät maailmanvalloitusmatkojaan ulkomaille, ja ne vierailivat 32 eri maassa, josta suurimman suosion ne saavuttivat Ruotsissa ja Englannissa.

Suurta suosiota saaneesta peikkojen maailmanvalloituksestaan kertoo hyvin se, että Ruotsiin avattiin vastaavanlainen Peikkometsä, kuin mitä Suomessa oli. Peikot ihastuttivat myös brittejä olemalla paikallisen televisioaseman maskottina.

Peikkojen tarina alkaa Tampereelta jouluna vuonna 1952, kun Martti-isä ja Helena-äiti halusivat tehdä lapsilleen Minnalle ja Johannekselle ikimuistoisen joulun. Rahaa ei tuolloin ylimääräisiä ollut, joten oli turvauduttava omin käsin tehtyihin lahjoihin. Lapset saivat joululahjaksi klovninukkeja, ja niin joulua vietettiin neljän ihmisen ja kahden klovninuken voimin.

Helena alkoi innostuneena tehdä lisää erilaisia nukkeja ajatellen, että muutkin lapset pitäisivät niistä. Hän kävi monissa liikkeissä tarjoamassa töitään, mutta vastaus jokaisesta paikasta oli kieltävä EI. Näin oli käynnyt myös hänen miehelleen Martille, joka oli yrittänyt myydä runojaan ja piirroksiaan. Helena ei tästä kuitenkaan lannistunut, ja eräänä päivänä hän kuuli harmaatukkaiselta pieneltä mieheltä neuvon: "tee nukeista pienempiä, kiinnitä niihin kuminauha ja kauppaa niitä automaskoteiksi". Helena teki työtä käskettyä, ja pienet maskotit suorastaan ryöstettiin käsistä. Perhe päätti, että nyt olivat huonot ajat takana päin. He tarvitsivat lisää tilaa ja päättivät muuttaa Tampereelta Naantaliin. Tällöin myös isä Martti, joka oli ammatiltaan näyttelijä, päätti lopettaa näyttelijän työt ja siirtyä kokopäiväisesti työstämään peikkoja ja peikkotarinoita. Ystävät ja tuttavat varoittelivat heitä, etteivät pienet maskotit kuitenkaan kauaksi kantaisi, ja pyysivät heitä ajattelemaan järkevästi. Tulevaisuus näytti kuitenkin lupaavalta ja niinpä Tampereen asunto vaihtui Naantalin aurinkoisiin maisemiin. Ajan myötä alkoi pienten maskottien myynti kuitenkin vähetä, ja perhe miettikin kuumeisesti mitä seuraavaksi keksittäisiin. Kerran mietteisään Helena hahmotteli nuppineulojen ja saksien avulla karvaisen pienen otuksen, joka ei ollut eläin, eikä klvoni. Siitä oli syntynyt pienen pieni peiko. Näin karvainen pikkupeikko näki päivänvalon elämänsä ensimmäistä kertaa. Helenalla olikin mielessään ajatus siitä, millaisia hän halusi peikoistaan tulevan. Ne olisivat ystävällisiä, iloisia ja hyvää mieltä kaikille aina tuottavia karvaisia pieniä otuksia. Kautta aikain oli peikkoja pidetty pahoina ja huonoa onnea tuottavina. Milloin niitä oli syytetty huonosta onnesta ja milloin mistäkin muusta pahasta. Helenan peikoista tulisi kuitenkin iloisia ja hyvää mieltä kaikille tuottavia peikkoja.

Peikkojen kysyntä vain lisääntyi, ja Kuuskosket tekivät parhaimmillaan jopa 12 tunnin työpäiviä vastatakseen kysyntään. Suuren kysynnän vuoksi, tarvittiin jälleen lisää tilaa ja uutta henkilökuntaa, niinpä Kuuskosket ja peikkoperhe muuttivat vuonna 1957 puolen hehtaarin suuruiseen metsikköön Järvenpäähän. Sinne rakennettiin nopeasti asuintilat, jossa oli niin paljon tilaa, että suuri verstas mahtui rakennuksen yläkertaan. Tilat alkoivat käydä pian sielläkin pieniksi, koska peikkojen kysyntä entisestään vain kasvoi. Jälleen perhe oli joutunut tilanteeseen missä jouduttiin pohtimaan, mistä saataisiin lisää tilaa. Keksittiin rakentaa puistoon erillinen tehdasrakennus peikkojen valmistamista varten. 1960-luvulla kun henkilökunnan määrä oli kasvanut entistä suuremmaksi, eikä puiston lähellä ollut yhtään ruokapaikkoja, kunnostettiin tehtaan kyljessä ollut autotalli henkilökunnan ruokailutiloiksi. Myöhemmin osa ruokailutiloista muutettiin myös asiakaskäyttöön sopiviksi. Vieraita alkoi käydä puistossa entistä enemmän, joten kahvilaa alettiin pitämään auki nyt myös viikonloppuisin. Voidaankin hyvin sanoa, että Peikkometsä syntyi siten, että uteliaat vierailijat halusivat nähdä kuinka peikkoja valmistetaan ja alkoivat käydä vierailemassa Kuuskoskien luona.

Asuintilojen ja tehdasrakennuksen lisäksi puistoon rakennettiin teatteri ja myymälä. Paikallinen puuseppä sai työkseen rakentaa metsikköön peikoille pieniä asuinsijoja. Näitä rakennettiin niin maahan kuin puihinkin. Useimmat niistä olivat pikkuruisia tönöjä, joissa oli vain pienen pienen kokoiset ikkunat. Kun ikkunasta katsoi, saattoi hyvällä onnella nähdä vilauksen sen pienistä asukeista. Peikoista tuli niin suosittuja, että parhaimmillaan yritys pystyi tarjoamaan työpaikan jopa 200 työntekijälle. Näin oli Peikkometsä syntynyt Järvenpäähän. Kesällä puistossa oli peikkoaiheinen luontopolku, jossa tarkoituksena oli tunnistaa peikkoja. Parhaimman tunnistuksen tehnyt vierailija palkittiin pienellä palkinnolla. Tarjolla oli myös erilaisia leikkejä kuten peikkojen etsintää. Talvisin puistossa pystyi harrastamaan hiihtoa, mäenlaskua ja vaikkapa lumiukkojen rakentamista.

Vuonna 1962 eräs englantilainen matkailija vieraili Peikkometsässä. Vieras kantoi mukanaan Sumppi peikkoa johon oli niin kovin ihastunut. Hän pyysi lupaa saada kutsua peikkoa Tivvyksi ja tehdä tästä englantilaisen viikkolehden TV Timesin maskotin. Tivvy alkoikin seikkailla Englannissa sarjakuvissa ja televisiossa, jossa se mainosti TV Times lehteä. Lehti kehitti viikottaisen 'comic stripin', ja lisäksi se julkaisi joka vuosi Tivvy kirjaa missä oli kaikenlaista pientä puuhasteltavaa lapsille ja nuorille. Englantilaiset ihastuivat pikku peikkoonsa niin paljon, että sille perustettiin oma ihailijakerho, Tivvy Club, johon parhaimmillaan kuului yli 300 000 brittiä. Jäsen sai oman klubikortin, johon oli kirjoitettu Tivvyn historiikki.

Vuonna 1965 lasten televisio-ohjelma Sirkus Papukaija tuli tekemään tunnin mittaisen ohjelman Peikkometsään vierailustaan peikkojen luonna. Tätä ohjelmaa varten Helena Kuuskoski halusi, että puisto olisi täynnä eläviä peikkoja. Niinpä alettiin nopeasti suunnittelemaan ja valmistamaa ohjelmaa varten erilaisia peikkopukuja. Sirkus Papukaija ohjelman myötä kiinnostus Faunipeikkoihin kasvoi entisestään, ja uteliaita vierailijoita alkoi virrata Järvenpäähän eripuolilta Suomea.

Vuonna 1967 tarvitsi virkavalta uusia autoja. Apuun riensivät Niilo Tarvajärvi ja Hamsteripeikko, jonka kuvasta tehtiin tarroja huoltoasemille myyntiä varten. Auton ikkunaan kiinnitettävillä tarroilla saatiin kerättyä vajaassa puolessa vuodessa rahaa 58 uuteen poliisiautoon. Autot luovutettiin poliiseille juhlallisin menoin Helsingin Senaatintorilla 14.5.1967.

Hamsteri pääsi epäonniseksi palkinnoksi myös Tarvajärven laatikkoleikkiin. Kilpailija valitsi laatikon, jossa hän uskoi pääpalkinnon olevan. Tämän jälkeen Tarvajärvi yritti ostaa häneltä laatikon. Jos laatikon takaa paljastui Hamsteri, menetti kilpailija tähän asti kaikki keräämänsä palkinnot, ja sai kotiin viemiseksi löytämänsä Faunien Hamsteripeikon.

Peikot olivat saavuttaneet Englannissa niin suuren suosion, että siellä valmistetiin Peikkofilmejäkin. Vastaava filmien teko haluttiin aloittaa myös täällä Suomessa. Filmien tekoa varten puistoon rakennettiin studiorakennus, jossa niiden tuotanto olisi ollut tarkoitus aloittaa. Yhteistyön kanssa tuli kuitenkin ongelmia. Samaan aikaan rasitteena oli monien vuosien ajan ollut myös rankka harkintaverotus. Pahimmillaan veroa oli joutunut maksamaan yli 100%. Tämän myötä yhtiö ajautui lopulta konkurssiin vuonna 1971. Viimeisenä kesänä puiston maat olivat vuokralla ja toimintaa hoiti Finland-Desingland Oy.

Entisistä aviopuolisoista Martti jäi asumaan Suomeen ja Helena muutti aluksi Kanadaan ja myöhemmin Yhdysvaltoihin parin lasten kanssa. Martti perusti Suomessa uuden Peikkometsän yhdeksän vuotta myöhemmin Jämsään, ja Helena yhdessä lastensa Minnan ja Johanneksen kanssa Yhdysvalloissa valmistaa peikkoja edelleen. Uusia peikkohahmoja ja tarinoita on vuosien varrella syntynyt paljon, ja monet niistä odottaa kustantantajaa. Heillä on pieni peikkokauppa Wilmingtonissa, jossa he kertovat peikkotarinoita viikonloppuisin. Suurena haaveena onkin perustaa vielä jonakin päivänä uusi Peikkometsä jonnekin!

Jos mielenkiintosi heräsi Kuuskoskien valmistamiin peikkoihin, niin lisää tietoa löydät Trollforesterin nettisivulta.

Kuvia Järvenpään Fauni-Peikkometsästä

Ohessa on valokuvia Faunien Peikkometsästä. Kuvista ja tiedoista kiitos Faunin Minna Kuuskoskelle, Järvenpää seuran Jaska Suokkaalle, Arto Luoteelle ja Jorma Rauhalalle.

Tienvarsikyltti

Kyltti nelostien varrelta. Peikkometsä pääsi Nelostie ohjelmaan, jossa kerrottiin nelostien varrella olevista nähtävyyksistä 1960- luvulla.

Kuva: Minna Kuuskoski

Tasavallan presidentin vaimo

Sylvi Kekkonen vierailee Faunin messuosastolla Helsingissä.

Kuva: Saarinen

Peikkoäiti lapsineen

Peikkoäiti Helena Kuuskoski Torvinokan tornin edessä peikkoineen.

Kuva: Minna Kuuskoski

Perhepotretti

Helena Kuuskoski ja peikot Himmi, Hiski, Simasuu, sekä pari muuta peikkoa ja Faunilaista yhteiskuvassa.

Kuva: Minna Kuuskoski

Talvista riemua

Torvinokka, Edwar, Hiski ja Peikko nauttivat talven riemuista.

Kuva: Minna Kuuskoski

Peikkoystävykset köydenvedossa

Himmin, Hiskin, Simasuun ja Edward peikon köydenvetokilpailu.

Kuva: Minna Kuuskoski

Himmi ja Hiski

Nämä peikot ovat peikkomaan romanttinen pari. Hiski on huoleton ja rento peikko. Hänen elämän filosofiansa on: älä tee tänään sitä, minkä voit jättää huomennakin tekemättä. Himmi on naisellinen joka rakastaa puutarhaansa ja Hiskin hänelle laulamia serenadeja. Himmi on myös toisinaan naisellisen taipuvainen pieneen juoruiluun.

Kuva: Arto Luode

Edward peikko

Tarina kertoo, että Edward peikko oli nuoruudessaan ihan tavallinen peikko. Hän joutui ihmisten pariin, tehtyään pari pientä kolttosta. Ihmisten parissa hän oppi käyttämään frakkia, josta ei sittemmin ole enää luopunutkaan. Edwardilla on hiukan kyseenalainen maine peikko tovereidensa keskuudessa, hänen yritettyään käyttää heitä hyväkseen edistääkseen omia puuhiaan. Hänen saavutuksiaan ovat olleet mm. Hölynpöly-tehtaan konkurssi ja Koivutuohirahan katastrofi. Ettei vain Edwardilla olisi nyt pahat mielessä? Kuva on otettu Järvenpään Peikkometsässä 1960-luvun puolessa välissä.

Kuva: Arto Luode

Simasuu

Simasuu kehuskelee mielellään osamisellaan. Hän ei kuitenkaan ole niin taitava, kuin mitä antaa ymmärtää, tästä syystä hän on joutunut usein hankaliin tilanteisiin. Luonteeltaan Simasuu on uskalias ja seikkailuhaluinen.

Kuva: Minna Kuuskoski

Simasuun limupöytä

Simasuun limupöydältä sai janoinen retkeilijä hankittua juotavaa. Taustalla näkyy myös Simasuun hyvä ystävä Sumppi.

Kuva: Minna Kuuskoski

Peikko

Peikko tervehtimässä asiakkaita. Kuva on otetu noin 1960-luvun puolivälissä.

Kuva: Arto Luode

Merimiespeikko

Merimiespeikko Timppa mietiskelee asioita ison Hamsterin seurassa.

Kuva: Minna Kuuskoski

Peikkoäiti opastaa

Peikkoäiti Kuuskoski opastaa vierailijoita peikkojen saloihin.

Kuva: Minna Kuuskoski

Kuonopeikko

Peikkoäiti Helena Kuuskoski Kuonopeikon ja Lituskan seurassa. Lituskat ovat onnellisen elämän vartijoita. Ne voivat vaaran uhatessa lisääntyä rajattomasti ja näin suojella peikkovaltakuntaansa. Jos olet joskus nähnyt Lituskan syövän tai nukkuvan olet siinä ensimmäinen!

Kuva: Minna Kuuskoski

Torvinokan torni

Torvinokka on peikkokansan johtaja. Hän on pitkän elämänsä aikana nähnyt ja kokenut yhtä jos toistakin. Hyvä sydäminen peikkokansa rakensi Torvinokalle korkean tornin, jossa hän pystyi kirjoittamaan runojaan ja muita kummallisia tarinoitaan.

Kuva: Jaakko Suokas / Järvenpää Seura

Kesäinen kuva Torvinokan tornista

Mukavan tunnelmallinen kuva Torvinokan tornista kesällä.

Kuva: Minna Kuuskoski

Torvinokan tornin alakerta

Tornin sisällä olevia kauniita peikkoaiheisia maalauksia.

Kuva: Minna Kuuskoski

Tekstiilejä

Faunien tekstiileitä joissa tyynyjä koristaa Lituskapeikko.

Kuva: Minna Kuuskoski

Tekstiilejä

Tekstiilejä Faunilta. Kuvassa on myös Sumppipeikko.

Kuva: Minna Kuuskoski

Veturit Laura ja Emma

Peikkometsässä oli kaksi junaa. Konkurssin myötä toinen junista myytiin Linnanmäelle lasten kiipeilytelineeksi, ja toinen junista lähti Espoon Lahnukseen. Veturit kohtasivat uudelleen parikymmentä vuotta myöhemmin Kovjoella, missä ne ovat edelleen. Kuva on otettu Peikkometsän edustalta vuonna 1971.

Kuva: Jorma Rauhala

Veturi (Emma)

Peikkometsästä junan lähdettyä Espoon Lahnukseen, se kunnostettiin siellä täysin ja nimettiin uudelleen. Nimekseen se sai Emma. Sillä ajeltiin kesäisin 1970- ja 1980-luvuilla yleisöajoja Carl Bäckbackan omakotitontille rakennetulla rautatiellä. Radan pituus oli 600 m. Nykyään veturi on Uuskaarlepyyssä Kovjoen Museorautatiellä. Kuva on otettu Peikkometsän edustalla vuonna 1971. Katso miltä näytti Emma veturi kunnostettuna Lahnuksen rautatiellä kesällä 1974.

Kuva: Jorma Rauhala

Veturi (Emma)

Emma veturi kuvattuna takaapäin. Kuva on otettu vuonna 1971 Peikkometsän edustalta.

Kuva: Jorma Rauhala

Veturi (Laura)

Peikkometsän entinen juna odottamassa siirtoa uuteen kotiinsa. Uusi koti sille löytyi Linnanmäeltä, jossa siitä tuli lasten leikkialueella suosittu kiipeilypaikka. Linnanmäen huvipuiston luovuttua junasta, se myytiin Kovjoen museorautatielle, jossa se nimettiin Lauraksi. Kuva on otettu Peikkometsän edustalta vuonna 1971. Katso miltä näytti Laura veturi Linnanmäellä kesällä 1972.

Kuva: Jorma Rauhala

Peikkokahvila

Tästä kahvilasta alkoi Järvenpään Peikkometsän tarina. Kuva on otettu vuonna 1967.

Kuva: Tilaus Kuva

Taukopaikka

Normaalin ruokailun lisäksi, puistossa oli mahdollisuus paistaa vaikkapa makkaraa ulkogrillissä. Alueella oli myös panostettu paljon yleiseen viihtyvyyteen mm. erilaisin kukkaistutuksin.

Kuva: Jaakko Suokas / Järvenpää Seura

Kortti Satumetsästä

Peikkometsässä myytiin erilaisia puistoaiheisia kortteja.

Kuva: Jaakko Suokas / Järvenpää Seura

Kortti Peikkometsästä

Kortti kuvastaa hyvin puiston rauhallista tunnelmaa.

Kuva: Jyrki Aikas

Omistajat miitingissä

Kortin aiheena on puiston omistajat palaveeramassa peikkojen kanssa.

Kuva: Jyrki Aikas

Peikkojuoman etiketti

Mallasjuoman järjestämä kilpailu vuonna 1967, jossa ensimmäisenä palkintona oli peikkojääkaappi.

Kuva: Jaakko Suokas / Järvenpää Seura

JÄRVENPÄÄN PEIKKOPUISTO

Tervetuloa Peikkopuistoon!

Peikkopuisto perustettiin entisiin Peikkometsän tiloihin vuonna 1983. Martti Kuuskoski oli muutamia viikkoja itse aluksi paikalla opastamassa peikkojen saloihin uusia yrittäjiä. Paikat olivat kuitenkin ehtineet rapistumaan tilojen seistyä tyhjillään monta vuotta. Niiden kunnostus ja -muutostyöt nielivät paljon rahaa. Koska hankkeen takana olivat yksityiset ihmiset, eikä rikas yritys, olivat alkuvaikeudet vähintääkin vaikeat. Puisto saatiin kuitenkin avattua, ja toimintaa jatkettiinkin pitkälti samalla tavoin kuin edeltäjänsä Peikkometsän. Uutuutena oli lasten nukketeatteri Sumppi, jossa esitettiin erilaisia peikkoaiheisia näytelmiä. Peikkopuiston kävijämäärät alkoivat kuitenkin hiljalleen laskea, johtuen paljolti kesällä 1984 Tervakoskelle avatun Puuhamaan myötä. Tästä syystä toiminta päätettiin lopettaa kesän 1987 jälkeen.

Kuvia Järvenpään Peikkopuistosta

Peikkopuistoa koskevista tiedoista ja kuvista kiitos Anu Hultamo-Rytköselle ja Juhana Salakarille.

Lampaat

Puistossa saattoi törmätä peikkojen lisäksi myös erilaisiin eläimiin, kuten lampaisiin.

Kuva: Juhana Salakari

Lapsoset penkillä

Pitkän päivän jälkeen on mukava istahtaa hetkeksi alas ja käydä yhdessä muiden kanssa läpi päivän kokemuksia.

Kuva: Juhana Salakari

Peikkopuiston kortti

Reissun jälkeen oli mukava lähettää perheelleen kortti muistoksi reissusta Peikkopuistossa.

Peikkopuiston ohjelmaesite

Esite kertoi päivän ohjelmasta puistossa. Odotellessa peikkoshowta alkavaksi, pystyi kätevästi opettelemaan lehtisestä myös peikkojen nimet.

MITÄ KUULUU JÄRVENPÄÄN PEIKOILLE TÄNÄÄN?

Peikkometsän alue myytiin vuonna 1999 yritys- ja asumiskäyttöön. Syksyllä 2010 Järvenpään alueella riehui tuhopolttojen sarja, jolta ei edes Peikkometsä säästynyt.

Pieni sisäänkäynti

Luonto on ottanut nopeasti vallan Peikkopuiston alueella.

Peikkolinna

Peikkopuiston entinen torni.

HIMOKSEN PEIKKOMETSÄ

Martti Kuuskoski perusti Peikkometsän uudelleen. Puisto avautui 2.8.80 Säyrylän leirintäalueelle Jämsään. Tarkoituksena oli, että Peikkometsiä olisi myöhemmin rakennettu Jämsän lisäksi myös lähelle Pääkaupunkiseutua ja Lappia. Säyrylän puisto jäi kuitenkin ainoaksi. Hanke herätti niin paljon mielenkiintoa, että se olisi haluttu Ruotsiin, Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Kuuskoski itse kuitenkin halusi, että peikot pysyvät Suomessa. Hanke oli tarkasti suunniteltu, ja jokaisen mökin ja talon paikka tarkkaan ajan kanssa mietitty. Peikkometsän rakentaminen Säyrylään maksoi 300 000 markkaa. Hanketta tuettiin mm. kehitysaluerahastolla sekä kauppa- ja teollisuusministeriön avuin.

Kuuskosken Peikkometsä, ja siellä seikkailevat peikot ovat tänäkin päivänä olemassa Jämsässä alkuperäisellä paikallaan. Puisto toimii nykyään Himoksen yhteydessä. Uusiakin rakennuksia on sinne rakennettu mm. 1000 paikkainen HimosTeatteri. Alueelle ei pääse itsenäisesti retkeilemään, mutta sinne tehdään kesäisin ja talvisin viikottain erilaisia peikko aihein teemoitettuja retkiä. Hinnat ovat noin 10 €/henkilö.

Aikataulut retkistä Peikkometsään löydät Himoksen nettisivuilta.

Kuvia Himoksen Peikkometsästä

Kiitokset Harri Haljalalle joka ystävällisesti kertoi Himoksen Peikkometsästä ja päästi minut kuvaamaan sinne.

Tienviitta Peikkometsään

Tästä alkaa matka kohti peikkojen ihmeellistä maailmaa.

Peikko

Ole tarkkana, saatat nähdä peikkoja jo ennenkuin olet Peikkometsässä sisällä!

Sisäänkäynti

Sisäänkäynniltä avautuu suora näkymä Himosteatteriin.

Pieni mökki

Peikkoja on erikokoisia kuten on ihmisiäkin. Monet heistä asustavat pienenpienissä mökeissä toiset taas hiukan suuremmissa mökeissä.

Mökki metsän keskellä

Mökki joka on rakennettu hieman rauhallisempaan paikkaan.

Suuri mökki

Suuremman mökin sisälle mahtuu jopa kurkistamaan.

Tattiaisen ohjeet

Peikkometsässä on erilaisia tehtävärasteja lapsille. Peikot ovat jättäneet rasteille ohjeita, helpottaakseen tehtävien suorittajia. Muistathan lukea ohjeet tarkasti, jotta saat suoritettua tehtävät oikein.